Suomen ja maailman Habsburg-seuran lautapelaamisen maailmanmestaruuskilpailut 2018 Pertunmaa Invitational

Jätä kommentti

28.8.2018 Kirjoittanut JK

Kokeneet ilmoituspalstamme lukijat ehkä tietävätkin, että Suomen ja maailman Habsburg-seura on jo vuosien ajan kokoontunut Pertunmaalle mittelemään lautapelaamisen maailmamestaruudesta. Kutsut Pertunmaa Invitational -kisoihin on rajattu tiukasti maailman lautapelaamisen korkeimpaan eliittiin, niin korkeaan, etteivät tavalliset pelaajat, hyvätkään, eivät erinomaisetkaan, edes tunne tätä eliittiä. Salamyhkäisyyden verho peittää invitatsioonilistaa, ja näin se on tarkoitettukin. Onhan maailmassa muotia avoimuus niin demokratiassa kuin omassa elämässäkin, ja sentään on hyvä, että salaiset konklaavit, kokeneet kabaalit, esoteeriset kabbalat ja kalabaliikit pyörittävät osaa maailmasta kirkkaalta ja niin rahvaanomaiselta päivänvalolta suojissa. Voitte luottaa, ihmiset, siihen, ettei Suomen ja maailman Habsburg-seura antaudu nykyajan hömpötyksiin vaan jatkaa edelleen kamppailua laudoilla sermin takana muun maailman hälistessä ja heilutellessa käsiä keskellä huonetta.

Edelleen, kokeneet lukijamme muistanevat, että himoitun Habsburg-pokaalin ovat kisoissa voittanut joka vuosi eri henkilö. Tämä ei ole tarkoituksellista – päinvastoin, oma eksplisiittinen tarkoitukseni on viedä se joka vuosi samalle henkilölle eli itselleni – vaan kertoo tapahtuman korkeasta tasosta ja siitä, kuinka pienestä pelaaminen on tällä tasolla, Pertunmaan tuulisella huipulla, kiinni. Pieni herpaantuminen väärällä hetkellä, ajatusvirhe, mikrosekunnin liian myöhään lähtenyt hermostollinen synapsikäsky, aavistuksen liian vaivannollinen jälkihiki, promillen liian korkea humalatila – nämä kaikki saattavat olla viimeinen korsi kamelin selässä, kun voittajaa haetaan.

Himoittu Habsburg-pokaali allekirjoittaneen kädessä kokeilussa.

Ja näin kävi tänäkin vuonna: pokaalin nosti jälleen uusi habsburgilainen. Kuka? Jos sen heti kertoisin, voisitte jatkaa elämäänne tyytyväisenä ja sulkea internetin, mutta sitä en halua – ei, haluan teidät ensin mukaan lukemaan kronikkaa Pertunmaalta elokuusta 2018.

Pertunmaan kisalajit äänestetään suljetulla äänestyksellä sellaisten pelien joukosta, joihin mahtuu viisi pelaajaa ja joita seuralaiset ovat joskus aiemminkin kokeilleet. Tällä kertaa jonkin erikoisen numerologisen pasaatituulen myötä kisalajeiksi valikoitui ainoastaan pelejä, joiden ilmestymisvuosi päättyy lukuun ’5’. Sattumaako? Ehkä, ehkä ei, saatte itse päättää. Joka tapauksessa Pertunmaan kartanoon saavuttuamme ja asettauduttuamme ja ensimmäiset makkarat syötyämme ei perjantai-ilta ehtinyt kauan vanheta, kun pirtinpöydän vahakankaiselle kerniliinalle aseteltiinkin jo massiivinen ensimmäinen kisalaji vuodelta 2005,

Railroad Tycoon

(tunnetaan myös nimellä Railways of the World).

Railroad Tycoon, To Öl lemongrass gose ja pelivalokuvaajien pelkäämä glare, jonka suomennoksesta keskusteltiin.

Tämä on peli, jossa kannattaa lukea kartta tarkoin ennen pelin alkua. Nyt kävi niin, että oma valmistautumiseni oli kaatunut a) laiskuuteen (”sehän taisi olla aika simppeli peli, ei kai sääntöjä tarvitse kerrata”) ja b) auton ajamiseen (jonka aikana muut ruojat kertasivat sääntöjä), enkä vaillinaisesti valmistautuneena ja orientoituneena muistanut edellistä ohjetta ollenkaan. Jäsen Anaksimandros taas pelin omistajana muisti, ja niinpä hän läväytti ensimmäisellä vuorollaan haltuunsa pari kaupunkia kaakkois-Yhdysvalloissa, joista saatoi sitten siirrellä kuutioita toisiinsa tuotteliaisuudella, joka siirsi hänet nopeasti kärkeen. Itse en heikolla peli-itseluottamuksella uskaltanut tehdä muuta kuin mitä muutkin tekevät, ja lähdin kilpailemaan koillisen itärannikon tiheistä kaupungeista.

Aivan… muisti palaili pätkittäin. Näistä kaupungeista oli taannoin ekassa pelissämme kova kilpailu, ja niinhän kävi nytkin.

Pärjäsin sentään hyvin tässä kilvassa ja kaappasin kaupungit New Yorkista pohjoiseen käytännössä itselleni. Mutta kun salainen tavoitekorttini (vähiten osakkeita pelin lopussa) näytti nopeasti mahdottomalta, en oikein luottanut mahdollisuuksiini.

Mutta mutta. Joku muisti viime pelikerran minuakin paremmin. Hän oli jäsen Terminaattori (nimet muutettu), joka pärjäsi viime pelissä siksi, että muiden kilpaillessa Appalakkien itäpuolesta hän valloitti länttä. Ja tällä kertaa hän pääsi käytännössä yksin lännen kimppuun. Mitähän me oikein ajattelimme… No, omaa peliä ainakin minä ajattelin, hyvin putkinäköisesti.

Onnistuin kuppaisen alkupuoliskon jälkeen yhdistämään Toledon ja sitten Chicagon itärannikkoon, ja näillä tavoitekorteilla olin sentään vielä mukana pelissä. En voittokahinoissa kyllä. Jäsenet Terminaattori ja Anaksimandros omasivat ”omat juttunsa” kumpikin, ja omaa juttuaan taitavasti tehden he vetivät kaulaa meihin tällä kertaa tylsempiin kavereihin. Lopulta voitto ratkesi veturinmitalla villin lännen vihreälle kesyttäjälle, Terminaattorille.

Oli pakko olla tyytyväinen kolmanteeni sijaani, sen verran yskien oma veturini lähti käyntiin. Kolmannelta sijalta oli vielä hyvät mahdollisuudet nousta kokonaiskilpailun voittoon. Koska kello oli tässä vaiheessa lähempänä puoltayötä siirryin vuoteeseen luottaen parempaan huomiseen, eli

Lauantaihin

On väitetty, että kwakiutl-intiaanien kielen sana ”lauantai” tulee sanoista ”valtava aamiainen”. Kwakiutleilla oli tapana pitää kuuluisia potlach-juhliaan etenkin lauantaisin ja valmistautua tehtävään sopivalla aamupalalla. Väite ei ehkä pidä paikkaansa (keksin sen äsken), mutta ei silti ole sanottua, etteikö se voisi olla tottakin. Siltä Pertunmaalla ainakin tuntuu – siellä syödään aamiaisia, joiden jälkeen tarvitsee syödä seuraavaksi vasta esimerkiksi kuudelta iltapäivällä. Aamiainen on ravinteikas ja monipuolinen sisältäen ensiluokkaisia proteiineja sekä monipuolisesti rasvahappoja, suoloja ja happoa, emäksiä ja imelyyttä. Sen turvin voikin alkaa asetella pöydälle toista kisalajia, peliä vuodelta 2015,

The Voyages of Marco Polo

sisältäen lisäosan Agents of Venice, joka mahdollistaa viisinpelin.

Luin kisoihin valmistautuessani taustatyöksi Marco Polon matkat, joka avasi monta kiinnostavaa lisävinkkeliä tähän peliin. Katsokaapa esimerkiksi millaisen kultataulun Niccolo ja Matteo Polo saivat Kublai-kaanilta ensimmäisen Aasian-matkansa aikana:

Minulla on kaikki isot ja pienet lisäosat, jotka peliin on julkaistu, mutta päätimme pitää pelin simppelinä ja ottaa mukaan vain Venetsia-lisälaudan sekä joukon pelaajahahmoja, jotka eivät lisää peliin omia lisäsääntöjään.

Rusticiano kirjoitti vankilassa talteen Marcon matkakertomukset. Donata Badoerin Marco avioi Venetsiaan palattuaan. Kolme tytärtä he saivat. Gregorius X nousi paaviksi Akosta pian Polot tavattuaan. Niccolo oli Marcon isä ja Matteo oli Niccolon veli eli Marcon setä. Kökötchin oli mongoliprinsessa, jota Polot lähtivät saattamaan Kublai-kaanin hovista tulevalle aviomiehelleen Argun-kaanille. Andre Longjumeau ja Wilhelm von Rubruk olivat munkkeja ja Johannes Caprini venetsialainen diplomaatti, jotka kaikki matkustelivat Aasiassa. Berke-kaani oli Kultaisen Ordan johtaja (nykyisellä Venäjällä vaikuttanut mongolijoukko). Tabriz oli Polon aikoihin vauras persialainen kauppakaupunki, mitä kauppiashahmo kuvannee. Raschid on ehkä tämä salamurhaajapäällikkö, joskin yhteydet muihin hahmoihin jäävät auki.  Veli Nicolao on minulle tuntematon – saa paljastaa?

 

Pikaisen sääntökertauksen jälkeen arvoimme aloittajan ja valitsimme pelaajahahmot. Minä olin kolmas, ja valittavanani ei valitettavasti ollut yhtään omia suosikkejani. Päädyin Niccolo & Marco Poloon, koska heillä on kätevä matkustella, ja matkustelu on pelissä suosikkipuuhaani.

Rubruk ampaisee ensimmäisellä kierroksella Alexandrian tuolle puolen. Kaupungin kultavarannot osoittautuivat hänelle tuottoisiksi. Berliner Heist on raikas marjajuoma.

Tämä oli ensimmäinen viisinpelini Marco Poloa koskaan – sitä se oli muillekin, mutta minulla oli sentään pitkä kaksinpelikokemus takana, joten lähdin peliin itsevarmana, mitä nyt vähän peläten sitä, että peli osoittautuisi moninpelinä erilaiseksi kuin kaksinpelinä.

Sitä se olikin. Siinä missä kaksinpelissä pystyy matkustamaan Aasian ristiin rastiin ja täyttämään puoli tusinaa kontrahtia siinä ohessa, nyt kävi hitaasti selväksi, että kontrahteja oli vaikea saada, jos kaikki rahat menivät matkustamiseen. Kun vielä tein pari virhettä ensimmäisillä vuoroilla, joiden takia en ehtinyt päästä sinisiin kauppakyliin ajoissa ja näin rakentaa omia kassavirtoja, aloin jäädä pisteissä jälkeen muista kärjestä – taas jäsenet Terminaattori ja Anaksimandros.

Jatkoin omaa strategiaani eli matkustelua ja onnistuin siinä lopulla täydellisesti: ainakin sain kaikki pisteet, mitä matkustamisella saattaa saada (kaikki talot kartalle, kaikki tavoitekorttien pisteet, neljä pistettä Pekingistäkin). Paljastui vain, ettei viisinpelissä matkustaminen ole yhtään niin tehokasta kuin kontrahtien täyttäminen ja Venetsian valtaaminen ajoissa. Tylsää! Mutta minkäs teet. Jäsen Terminaattori meni ottamaan jo toisen voittonsa Anaksimandros taas perässään.

Näin voi pelikokemuskin kääntyä itseään vastaan, kun se on väärällä pelaajamäärällä hankittu – tai sitten kyse oli jääräpäisyydestä. Ehkä olisi pitänyt jättää matkustaminen kesken ja vaihtaa ajoissa kontrahteihin, mutta kun lähti vanhoilla ennakkokäsityksillä ja -mieltymyksillä, niin nyt kävi niin, että tuoreemmilla silmillä peli voitettiin.

Nyt kun omat mahdollisuuteni pokaaliin olivat menneet, saattoi huolettomasti siirtyä päiväsaunaan. Siellä sentään laiturinsiirtojen jälkeen ehdittiin iskeä korttia kisaohjelman ulkopuolella:

Pöydällä on Lost Cities: Rivals, joka on Reiner Knizian kaksinpeliklassikon Lost Cities tuore sovellus. Rivals sopii 2 – 4 pelaajalle, sen pistelaskua on yksinkertaistettu (luojan kiitos), ja sokea kortinnosto on korvattu korttien huutokauppaamisella (sama se minulle). Toisaalta miinuspuolella sopimuskorteista ei tässä versiossa voi saada miinuspisteitä, ja siitä jännitteestä tykkäsin alkuperäisessä.

Vuorollasi joko nostat päällimmäisen kortin pakasta tarjolle tai sitten aloitat huutokaupan kaikista tarjolla olevista korteista. Potti on välillä arvokas, välillä heikko, välillä saa hyviä diilejä halvalla, välillä maksaa neljä rahaa parista heikosta kortista, mutta kun toiset kortit ovat toisille arvokkaampia kuin itselle, nousee huutokauppamentaliteetti, ettei halua antaa muillekaan ihan ilmaiseksi mitään. Huutokaupan voittaja kun vielä pääsee heittämään yhden kortin potista roskiin, ja se on luultavasti sinulle arvokaskin.

Rivalsin juju on se, ettei korttien arvoa oikein tiedä, ainakaan pelin alkupuoliskolla. Jos alussa tulee isoja kortteja ja ne ostaa itselleen, ei pienempiä kortteja voi enää koskaan pelata niiden alle – ne on ikään kuin pysyvästi menetettyjä mahdollisuuksia. Olisiko kannattanut odottaa? Missä vaiheessa aloittaa tutkimusmatka?

Olen pelannut Rivalsia muutaman jaon kaksinpeleinä vaimon ja yhdeksänvuotiaani kanssa. Alussa tuntuisi ainakin kaksinpelissä olevan tärkeää odottaa kärsivällisesti sopimuskortteja ja pieniä numeroita, joiden päälle voi sitten myöhemmin laittaa isompia numeroita ja vain näin kerätä tutkimusmatkasta isot pisteet. Mutta nelinpelissä kärsivällisyyteni taisi mennä liian pitkälle, sillä kortteja on ostamassa kaksi pelaajaa enemmän ja niinpä niitä katoaa ennenkuulumatonta vauhtia.

En muista miten loppupisteemme menivät, mutta tasaisiksi ne paljastuivat. Jännitys säilyi pisteenlaskuun asti. Ovela peli tämä, ja on ollut nostamassa viime aikoina entisestään noussutta kunnioitustani Kniziaa kohtaan. Mies tekee syviä pelejä, joissa sääntökirja on lyhyt – voittajaksi ei nousta muistamalla säännöt muita paremmin niin kuin joissain raskaissa nykypeleissä. Rivalsissakin pelataan enemmän muita pelaajia kuin sääntökirjaa.

En muuten ole varma, ovatko rahat pelissä julkista tietoa vai ei (sääntökirja ei sano siitä mitään) – saa kertoa! Salarahoilla peliin tulee kyllä salamyhkäisempää arvuuttelua ja jännitystä, mutta on helpompaa pitää kaikki esillä.

Mielestäni Rivals ei kaksinpelinä ole ehkä yhtä hyvä kuin alkuperäinen Lost Cities, koska huutokauppa on kahdella niin köydenvetoa – joskin matikan yksinkertaistaminen on silti suuri plussa. (Rivalsin korteilla on muuten mahdollista pelata myös alkuperäistä versiota.)

Löylyn ja kortin lyömä seurue oli valmis jatkamaan syömistä ja sen jälkeen taas kisailemaan. Kolmas ja viimeinen kisalaji oli peleistä vanhin,

El Grande

(Kramer & Ulrich 1995)

El Grandea olemme koko seuran voimin pelanneet ainoastaan netissä, ja se on täysi kaaos netissä. Et näe muitten vuoroja, pyörremyrsky on vain myllännyt kaiken sillä välin kun muut ovat toimineet. Oli siis kiva nähdä, miten El Grande toimii oikeasti. Pelihän on aluehallinnan klassikkoja. Kuutioita koetetaan pukata Espanjan kartalle tehokkaammin ja tuottoisammin kuin muut. Pisteytyksiä on kolmen vuoron välein ja erikoiskorteilla lisää kaupan päälle, ja pisteitä saa enemmistöistä ja muista mitalisijoita kussakin maakunnassa. Periaatteessa yksinkertaista, mutta kortit ovat kesyttämätön luonnonvoima.

Vahvat kortit mylläävät peliä joskus tehokkaastikin. Ei herkkähipiäisille tämä El Grande! Muuten olen sitä mieltä että Decay of Authority soittaa sairaan kovaa heviä.

El Grandea ei pidä pelata liian totisena. Iberian niemimaa on myrskyisä pöydälläkin; parhaasi teet ja sitten katsot mitä tapahtuu; input ja outcome ovat toisistaan etäällä. Johtajia on helppo kurittaa – siksi tämä oli päätöslajiksi valittukin – ja näin tässä pelissä myös tehtiin: kokonaiskisan johtajat tiputettiin armotta El Granden viimeisiksi. Itse kävin kovimmat kamppailut jäsen Jamppa Tuomisen kanssa päästäkseni edes kokonaiskilpailun kolmanneksi. El Grandessa on häijy psykologinen ansa: Oman pääjehun eli ”granden” maakunta tuottaa sinulle lisäpisteitä jos ja vain jos olet siellä enemmistönä. Niinpä omaa grandea lähtee puolustamaan suhteettomastikin ja uponneiden kustannuksien perään kaataa helposti lisää kuutioita upoksiin. Tähän ansaan langettiin meilläkin.

Tunteet kävivät laudalla ja laudan äärellä sopivan kuumina, mutta lopussa sentään laskeutui el paz. Kokonaiskilpailun voittajasta ei ollut epäselvyyttä, kun vikan pelin härdelli ei pistejohtoa muuttanut.

Suomen ja maailman Habsburg-seuran lautapelaamisen maailmanmestari 2018 on kovalla suorituksella jäsen Terminaattori! Lauloimme hänelle Habsburgien tunnushymnin ja kohotimme maljat. Onnea jäsen Terminaattori!

On hyvä olla kuningas!

 

Mutta hyvät ihmiset, vaikka kisalajit olivat siinä, pelailut eivät sentään tähän loppuneet. Teitä saattaa kiinnostaa kuulla, että iltahämärissä pelattiin vielä toinen Knizia,

Ra (1998)

mikä oli nyt helppoa, sillä Lost Cities:Rivals toimi hyvin samalla mekaniikalla kuin tämä huutokauppapeli. Vuorollasi sinulla on tässäkin kaksi vaihtoehtoa: käännä laatta tai aloita huutokauppa. (Sitten on erikoisjumalalaatta erikoistoimintona myös.) Laatoilla rakennetaan omaa egyptiläistä sivilisaatiota. Ne kuvastavat mm. eri kulttuurisaavutuksia (setinkeräystä) tai faaraodynastioita (enemmistöpisteytys ja rangaistus vähemmistöstä), monumentteja (loppupisteytys) tai vaikka tulvivaa Niiliä.

Ra’n pelilaudalla on rivi huutokaupattaville laatoille. Etualalle rakentuu tämän pelaajan valtakunta.

Pysähdytään tähän kohtaan kehumaan taas kerran, miten Knizia tekee pelejä, jotka ovat aika abstrakteja, mutta sitten kuitenkin syvällisellä tavalla osoittautuvat temaattisiksi. Niililaatoista et esim. saa pisteen pistettä, ellei sinulla ole tulvalaattaa (tulva hedelmöittää viljelymaat). Toisaalta pelissä on aina kaupan koko potti laattoja, ja näiden joukossa on myös negatiivisia laattoja, kuten Kuivuus. Ja Kuivuus tuhoaa tulvalaattasi ensimmäisinä; samoin nuo ohimenevät tulvat menetetään joka epookin vaihtuessa, joten yksi tulva voi olla hyvinkin arvokas.  Paitsi jos et ole kerännyt ollenkaan Niili-laattoja (temaattisesti, läänityksiä joen varrelta), silkka tulva ei tietysti tuo pistettäkään.

Lisäksi Ra’n huutokauppailussa on ovela lisäkierre. Kaupan on laattojen lisäksi aina myös ”aurinkokiekko” – jotka ovat huutokaupassa käytettävää valuuttaa. Pitää ottaa huomioon siis sekin, oletko voittamassa huutokaupan arvokkaalla 14-laatalla, mutta voittamassa sen tilalle edellisen kierroksen voittolaatan, joka onkin arvoltaan vain 5…

Hieno peli Ra’kin on, olisi, vaikken olisikaan voittanut sitä. Joka tapauksessa on tullut aika kääräistä tämä kirjoitus papyrukselle ja lähettää internetiin. Tämän jälkeen pitää jo kohottaa hapuileva mieli ja likinäköinen katse kohti ensi vuoden kisoja. Jokainen Pertunmaa Invitational on mahdollisuus voittaa Habsburg-pokaali, ja johan sen on jossain vaiheessa pakko tulla minullekin.

Näistä kisoista raporttimme päättyy nyt erinomaisesti pelanneen jäsen Terminaattorin kunniaksi laulettuun Habsburgien hymniin. Kaikki mukaan!

 Bella gerant ali-ii

Tu felix Austria nube…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Pelejä

7 Wonders Duel 1775: Rebellion 1918: Veli veljeä vastaan 1960: Making of President Abluxxen Above and Below Adventure Land Afrikan tähti Agricola Agricola: All Creatures Big and Small Agricola: Family Edition Alhambra Alias Amerigo Antiquity Arboretum Arkadia Arkham Horror: The Card Game At the Gates of Loyang Augustus Avalanche at Yeti Mountain Azul Bang! Battle Line Belratti Best Treehouse Ever Biblios Blitz Bowl Blood Bowl Blue Lagoon Blueprints Bohnanza Bora Bora Brandon the Brave Broom Service Bruxelles 1893 Builders: Antiquity Builders: Middle Ages Burger Up Bus Byzanz Bärenpark Cacao Camel Cup/Camel Up Carcassonne Carcassonne Junior Castell Castles of Burgundy Castles of Mad King Ludwig Catan Catan Junior Caverna Caylus Celestia Century: Spice Road Chez Greek Chicago Express Citadels Claim Clank! Clans of Caledonia Co-Mix Coal Baron Codenames Codenames Duet Coimbra Coloretto Colt Express Colt Express: Horses and Stagecoach Compatibility Concordia Cottage Garden Council of Four Cubist CV D&D Dale of Merchants Dale of Merchants 2 Das Vermächtnis des Maharaja Deus De Vulgari Eloquentia Diamant Diamonsters Die Quacksalber von Quedlinburg Discoveries: The Journals of Lewis & Clark Dixit Dixit Jinx Dixit Odyssey Dominion Doppelt So Clever Dragon's Breath Dragon Castle Dream Home Dynasties:Heirate&Herrsche Eclipse Eight Minute Empire: Legends Elfenland El Grande Eläinpyramidi Escape: The Curse of the Temple Escape the Room: Arvoitus tähtitieteilijän kartanossa EXIT Fake Artist Goes to New York Falling Sky Fallout Fiasco Five Tribes Flamme Rouge Flash Point: Fire Rescue Flash Point: Urban Structures Fog of Love Food Chain Magnate Forbidden City For Sale Freedom: The Underground Railroad Fuji Flush Fungi Funkelschatz Ganz Schön Clever Gemblo Genial Glory to Rome Glücks-Piraten Grand Austria Hotel Great Western Trail Gulo Gulo Gùgōng Hacienda Halli-Klack Hanabi Hanamikoji Hansa Teutonica Harry Potter: Hogwarts' Battle Here I Stand High Society Hoity Toity Hokkaido Honshu Hornet Imhotep Imperial In the Year of the Dragon Islebound Isle of Skye Istanbul Jaipur Jamaica Julkkispeli (Time's Up!) Kadonneet kaupungit/Lost Cities Kadonnut kaupunki/Forbidden Desert Kalaha Kanin loikka Karuba Kellotornin kummitukset Keyflower Kilpikonnakisa Kingdomino King of New York King of the Dice King of Tokyo Kingsburg Knuckling Knights Kodama: The Tree Spirits korttien sekoittaminen Kristallikaivos La Boca Lanterns Las Vegas La Venise du Nord Linko! Linnanvaltias Lords of Waterdeep Lorenzo Il Magnifico Lost Cities: Rivals Love Letter Mad Madeira Majesty Mallorca Mancala Manhattan Project Marrakech Masters of the Universe Mato mato Matryoshka Mechs vs. Minions Medieval Academy Menolippu Menolippu: Pohjoismaat Mice and Mystics Mint Works Minun ensimmäinen pelini: Hedelmätarha Modern Art Monza Mr. Jack Pocket Mucca Pazza My First Stone Age: The Card Game Mysterium My Village Myyräpeli Mölkky Nations Newton New York 1901 Noa No Thanks! Notre Dame Obsession Oceanos OctoDice Oh My Goods! Once Upon a Time Ora & Labora Oracle of Delphi Oregon Orléans Otys Pandemia Paperback Parade Patchwork Pelaajien valinta 2017 Pelaajien valinta 2018 Photosynthesis Port Royal Potion Explosion Princes of Florence Prodigals Club Puerto Rico Pulsar 2849 Qwinto Qwixx Ra Race for the Galaxy Railroad Tycoon/Railways of the World Rajas of the Ganges Reef Encounter Rhino Hero/Super Rhino Rialto Richard Ritterschlag Rocky Road à la Mode Rokokoo Roll Player Root Rory's Story Cubes Roskis Rumpel-Ritter Saboteur Sagrada Saint Malo Salaisuuksien saari Samurai San Juan San Marco Santiago Santo Domingo Santorini Savannah Cafe Scotland Yard Seasons Shakki Sherlock: Holmes & Mycroft Sherlock Holmes Consulting Detective Shipyard Shogun Showtime Signorie Silk Road Smile Space Freaks Splendor Star Wars: Imperial Assault Stone Age Story Chest:Tarina-arkku Sushi Go! Takenoko Tales and Games: The Hare and the Tortoise Tales of the Arabian Nights Targi Teotihuacan Terraforming Mars Terra Mystica Texas Showdown Thebes The Gallerist The Golden Ages The Mind The Pursuit of Happiness The Quacks of Quedlinburg This War of Mine: The Board Game Thurn & Taxis Ticket to Ride: Nordic Countries Tides of Time Tikal Tokaido Torakkapokeri Tournay Trajan Triumph & Tragedy Troyes Troyes: The Ladies of Troyes Twice As Clever Twilight Struggle Tyynysota Tzolk'in: The Mayan Calendar Vanuatu Via Nebula Village Village Inn Village Port Viticulture: Essential Edition Voyages of Marco Polo Voyages of Marco Polo: Agents of Venice Wacky Wacky West Wallenstein Welcome to... When I Dream Wingspan World´s Fair 1893 Yokohama Yspahan Zooloretto Zoo Panic
%d bloggers like this: