Bonfire on Stefan Feldin häsläisin himmeli – mutta kiehtova sellainen
Jätä kommentti26.4.2021 Kirjoittanut JK
Bonfire on Stefan Feldin uusin Iso Peli. Hall Games ja Pegasus tyrkkäsivät sen markkinoille vuosien kehitystyön jälkeen viime syksynä. Bonfire tuli meille talvella vasta sen jälkeen, kun saman vuoden The Castles of Tuscany jatkoi lyhyen kokoelmavisiitin jälkeen matkaansa. Suoraan sanottuna perustoscanalaisen eurorakentelun jälkeen Bonfire vähän vierostutti. Menninkäisiä? Sen tuhannen kilkettä? Mikä juttu?
Onko tämä Toscanaa paljon monimutkaisempi magnum opus tullut jäädäkseen?
Taustaksi: Feld on suosikkisuunnittelijoitani. Tässä tuorein TOP-listani miehen tuotannosta ennen kuin edellinen Iso Feld Forum Trajanum sotki järjestyksen.
Menninkäisiä, Vartijoita ja nuotioita?
Bonfiressa on pal-jon kamaa. Paljon kaikkea. Jos odotat haukkapalan kokoista europelinautintoa, jonka sulattaa kertaistumalta, kannattaa siirtyä toiseen jonoon. Bonfireen pitää allokoida aivosoluja, tämä vaatii pelaajaltaan oppimista, keskittymiskykyä, strategista silmää ja jännettä, ensimmäisellä kerralla muistiakin, että muistaa miten kaikki toimii, mikä kaikki on mahdollista.
Mutta onnekseen Bonfire myös palkitsee vaivan. Se on kiehtova sekametelisoppa.
Pohjalla on Feldin työnimellä Streifen Manager vuosikausia kehittämä toimintoliuskasysteemi. Nähkääs Bonfiressa toimintoihin tarvitaan pieniä toimintonattereita, ja näitä nattereita saa omalla palapelillään, jossa asettelet näitä oikealla puolella olevia toimintoliuskoja:
Vasemmalla pelaajan lunttilappu eri toiminnoista, oikealla toimintoliuskat.
… tälle ruudukolle:
Yleensä haluat asetella samoja ikoneja vierekkäin, koska saat silloin enemmän ko. toimintoa. Pelin pohjana on siis tällainen laattainasettelumekaniikka, jossa laatat ovat kaikki kolmiosaisia strippejä. Laatoilla saat toimintonattereita, joilla sitten teet kuutta erilaista toimintoa.
En ala selittää sääntöjä, ei huolta. Teet paljon kaikkea! Parhaaseen pelisuunnittelutyyliin haluat tehdä paljon enemmän kuin on mahdollista. Sinun esimerkiksi täytyy matkustella laivalla saaristossa keräämässä itsellesi tehtäviä. Tehtävätiketin täyttämiseen tarvitaan vaikkapa erilaisia resursseja tai kortteja tai ”polkulaattoja” tai ”Vartijoita” tai vaikka mitä, tehtävät ovat hyvin vaihtelevia…
Ja kun olet täyttänyt vaatimukset saatat milloin tahansa käyttää vuorosi ”nuotion sytyttämiseen”: käännät tehtävän ympäri ja siellä palaakin rovio! Tämä tietää paitsi pisteitä pelin lopussa, myös bonuksen, jonka menninkäisesi ansaitsee koska hän pääsee nyt… ”isolle roviolle” yhteiselle pelilaudalle… (tämä teema ei ole helppo selittää)…
Nuo pyöreät kiekot yläkaaressa? Ne ovat kaksipuolisia tehtävä-nuotiolaattoja. Sinisellä pelaajalla on kolme missiota, joista kaksi on jo tehty ja sytytetty rovioksi tuottaen 6 ja 5 voittopistettä pelin lopussa.
Samalla tämä juoksuttaa pelin kelloa. Mistä päästäänkin Bonfiren tärkeimpään vuorovaikutusmekaniikkaan:
Peli kestää niin kauan kuin hätäisin haluaa sen kestävän
Bonfire on niitä pelejä, joiden loppumisesta päättävät pelaajat itse. (Vrt. Village). Pelin loppulaskenta käynnistyy, kun yhteisen pelilaudan ”isolla roviolla” on tietty määrä maahisia (kaksinpelissä 7, jne.). Ratkaisevan tärkeä osa vuorovaikutusta on siis seurata, ettei pelikaveri laukaise loppupeliä ennen kuin haluat.
Ja tässä pitää olla tarkkana. Toissapelissä esimerkiksi katsoin, ettei vaimo saa kyllä neljättä notskiaan valmiiksi hetkeen, joten minulla on vielä aikaa puuhastella… mutta hänpä onnistuikin siinä saman tien laittamalla toimintoliuskansa yllättävästi poikittain ja kas vain, sellainenkin tehtävä hänellä oli varastossa, sokea minä. Loppulaskenta alkoi, ja sen suomat viisi vuoroa eivät minulle enää riittänyt: peli oli ohi vajaassa tunnissa ja pisteeni jäivät luokkaan viisikymmentä-jotakin (parhaimmillaan voi pitkissä peleissä päästä ainakin sadan pisteen hujakoille).
”Iso rovio” pelin alussa ennen kuin sinne on pelaajien maahiset päässeet kynsiään lämmittelemään.
Sivuhuomio: julkaisija Hall Gamesin pelikehittäjä Ralph Bruhn on kertonut BGG-sivustolla, että jos haluat vähän pidemmän pelin, voit hyvin kokeilla lopetusvarianttia +1 maahinen roviolla: Eli lopun laukaisee kaksinpelissä vasta 8 eikä 7 maahista isolla roviolla, jne.
Bonfire on erikoinen peli. Sen tunnistaa Feldiksi helposti, mutta se on miehen tähänastisesta tuotannosta nähdäkseni selvästi vaikein, haastavin, työläin oppia säännöiltään ja ehkä samalla jopa palkitsevin oppia pelaamaan taitavasti.
Mahdollisuudet etenkin loppupelin kombopelivyöryyn roikkuvat houkuttelevasti pelaajan silmien edessä jo ensimmäisen pelin jälkeen. Jos jättäisinkin nuotioiden sytyttämisen loppulaskentaan, ehtisin vielä saada tuolla ekalla nuotiolla tuon bonuksen, jolla saan siirrettyä tuon Vartijan tuohon ja sillä saan tuon, joten voin toisella kierroksella sytyttää tuon nuotion ja saan puolueettoman menninkäisen palkkion ja sillä saan taas tuon kombon, ja niin edelleen...
Vuorovaikutus on siis paitsi sitä perinteisempää ”älä vie tota laattaa, älä käännä isoa roviota ennen minua…”, lopputriggerin myötä myös hyvinkin sitä sorttia, jossa toisen peliä ja aikomuksia pitää lukea tarkkaan. Tässä ei pärjää nostamatta päätä muiden pelilaudoille välillä.
Tämän peliarvion kirjoittaminen vaati kuusi-seitsemän pelikertaa. Sen verran laaja Bonfire on, että en halunnut muodostaa mielipidettäni liian nopeasti. Mutta peli on rikkaalla sisäisellä maailmallaan ja laajalla strategisella avaruudellaan sen verran minut lumonnut, että annan häsläisyyden anteeksi.
Tuomio: Bonfire on erinomainen, tuhti harrastajapeli toistuvaan pelailuun ja menee minun Feld-listoillani kymmenen parhaan joukkoon.
Lisäosaa on jo väläytelty.
Puutyöläinen 