Nyt on aika kokea Suomen ja Maailman Habsburg-seuran Lautapelaamisen Maailmanmestaruus 2020-2021 Pertunmaa Invitational 5 Year Quinquennal Erikoiskisat !
Jätä kommentti30.9.2021 Kirjoittanut JK
Huh huh. Ankara viikonloppu ja 13 tuntia täy-tel-list-tä fokusta ja kontsentraatiota on takana, kun Suomen ja Maailman Habsburg-seuran Pertunmaalla sijaitsevalla kerhokartanolla miteltiin välivuoden jälkeen taas lautapelaamisen maailmanmestaruuskisoista (Invitational). Kyseessä oli 5-vuotisjuhlakisat, sillä kuten joku muistaakin, ensimmäiset MM-kisat miteltiin 2016, sitten 2017, 2018, 2019 ja niinpä näihin vuoden 2020/2021 yhdistettyihin kisoihin kisalajit oli äänestetty edellisten vuosien kisalajien joukosta.
Pöydälle nousi siis vain best of the best, ja niin istui tuoleillekin sen ääreen.
PERJANTAI
WordPress uusi tämän tekstieditorinsa, enkä ole löytänyt valikosta vielä otsikoita, otsikot ovat ilmeisesti vanhentunutta teknologiaa blogaamisessa. Onneksi vanhaa kunnon CAPS LOCKia ei ole vielä poistettu, joten capslockoin tekstit, joiden on tarkoitus olla otsikko, ok?
Parit odottelupelit jälkijunan trioa odotellessa: Ensin pelasimme abstraktia lammastaistelua Battle Sheep, sitten erän Splendor Marvelia
Kisavenue näytti tältä. Seinällä tarkkailee kisojen suojelija, pääministeri Marin, joka kannusti avajaispuheessaan, että ”Nyt on aika kokea ja tehdä”. Seurasimme näitä viisaita sanoja ja avasimme alkumaljaksi shampanjaa ja lauloimme Habsburgien virallisen laulun
Bella gerant ali-ii, tu felix Austria nube!
Tuskin olivat kuplat haihtuneet päästä, kun pelit alkoivatkin.
Viikonlopun ensimmäisenä kisalajina oli vuonna 2017 kisalajina debytoinut
Olin lämpöyhtiö Helion tjsp. Strategiani oli siis ainakin tuottaa lämpöä. Valitettavasti lämpöä tulvi markkinoille ihan liikaa omaan makuuni, sitä puskivat kaksi muutakin pelaajaa ihan urakalla, joten siinä meni minun kilpailuetuni. Happi ja meret lägäsivät lämpömittarin perässä, mutta käteeni ei osunut kortteja, joilla olisin niihin päässyt pivotoimaan.
Sen sijaan huomasin mahdollisuuteni rakentaa kaupunkeja sekä kortteja, joissa on teräsikoni. Näillä saatoin siis tähtäimeeni Virstanpylväät Pormestari ja Rakentaja.
Pelini oli puurtamista ja nitkuttelua: kädessä tuntui olevan vain kahta lajia korttia: niitä jotka laskevat energiantuotantoa ja niitä jotka laskevat sitä. Nitkutin tuotantoa siis nollasta ylös laskeakseni taas seuraavaksi sitä muiden etujen vuoksi.
Kun sitten onnistuin kirjaamaan tiliini ei yhtä, vaan kaksi Virstanpylvästä tiesin, etten jää ainakaan hännille. Itse asiassa kun loppupisteet laskettiin olin jaetulla ykkössijalla, häviten kuitenkin tasapelinrikkojalla itseäni rikkaammalle jäsenelle Mihail Baryshnikoville.
Se tuntui työvoitolta, ja kakkossija plakkarissa oli hyvä aloitus omille kisoilleni.
Illan viimeisenä hitaana heiteltiin vielä kisaohjelman ulkopuolella noppaa Las Vegasissa. Seuralaiset oppivat säännöt, eikä kukaan nukahtanut pöytään kesken pelin. Aika hitti!
LAUANTAI
Eclipse oli kisalajina vuonna 2017. Eclipsestä tykättiin, eikä siis yllättänyt että pelin uusi versio Eclipse: Second Dawn for the Galaxy oli tänä vuonna historiamme kolmen suosituimman kisalajin joukossa. Uusi edikka on entistä isompi ja komeampi!
Heksat ovat kasvaneet entisestä ja on uusia pahvikojepeltejä sun muuta. Meillä meni Eclipseen pitkä päivä. Wagneriaanisen avaruusoopperan tulee toki kestääkin wagneriaanisen kauan. Merkittävä osasyy oli, että kukaan ei ihan tosissaan osannut-osannut peliä. Viime pelistä oli kaikilla aikaa, ja jotain oli muutettukin edellisestä editiosta. Piti vähän tarkistella juttuja, kysellä ja neuvotella säännöistä…
Eteeni päätyi Hydran Progress -niminen faktio. Pelasin niillä ilmeisesti jo 2017, enpä muistanut. Liian vahvalta porukalta Hydranit eivät ainakaan tässä tokassa editiossa vaikuta: tiedettä voi tutkia tuplanopeasti, mutta sitä varten pitäisi kyllä kerätä tiederesursseja nöyrästi siinä missä muutkin. Samalla pitäisi kerätä rahaa, että saa toimintoja tehtyä, ja sitä rautaakin pitäisi olla rakenteluun…
Koetin valita parhaat päältä mitä vallattavissa oleviin planeettoihin tulee, ettei kaikki raha mene turhan ison imperiumin ylläpitoon. Solmin parit diplomatiasuhteet, Draco-naapurin kanssa sekä warppiportaalin kautta naapurikseni päätyneen Eridanin kanssa. Techilaatat innostivat minua vain ajoittain, ja loppua kohti ostin niitä etupäässä saadakseni loppupisteitä.
Sotiminen alkoi tässä pelissä jo paljon aiempia pelejä itsevarmemmin jo pelin alussa. Hyvä niin, onhan se hauskaa! Itse myöhästyin vähän sotien aloittamisesta, kun liittolais-Draco meni kaveeraamaan niiden Muinaisten kanssa, jotka halusin pistää lihoiksi (voittopisteiksi).Planta valloitti galaktisen keskipisteen jo kierroksella 4 tai 5, diplomatiasuhteet vaihtuivat treitorointiin ja itsekin hyppäsin warppiportaalista galaksin toiselle laidalle kutittamaan Eridanin vatsanpohjaa.
Vikojen kierrosten sodat sen sijaan eivät enää olleet minulle houkuttelevia. Iskin kuitenkin vähän niin kuin periaatteesta viimeisellä kierroksella Madonreikägeneraattorilla naapuri-Dracon vyön alle, mutta se oli vähän turha loppukärhämä, josta vain dracot hyötyivät.
Keräsin kivat bonuspisteet löytölaatoilla yhdessä kaiken muun kivan kanssa. Kun peli loppui, oli vaikea sanoa, ketkä palkintopallille nousevat. Dracolla meni kovaa pitkin peliä, Plantalla oli toimiva talous ja tehokas lennosto, mutta niillä ei enää loppulaskussa pisteitä tienata… olisin varmaan ainakin kolmen joukossa, mutta en ehkä veny yllätysvoittoon…?
En, sillä Plantan rotubonus (VP/valloitettu heksa) pääsi vähän unohtumaan, ja kymmenen heksaa vallannut Planta keräsi lopuksi hulpeat 10 lisäpistettä ja voitti pelin jättäen minut hopealle.
Plantan pelaaja oli muuten sama jäsen Anaksimandros kuin 2017, joten onnea revanssivoitosta sinne!
Kaksi peliä, kaksi kakkossijaa. Olin johdossa kokonaistilastossa. Huh huh.
Ja edessä oli pian viisi (sic) armotonta vastustajaa 30-vuotisen sodan arvaamattomilla taistelutantereilla…
Lauantai-ilta oli pimentynyt, kun finaalipeli alkoi. Se oli toinen rakastettu klassikko
Ensimmäisen kisavuoden 2016 finaali oli finaali tänäkin vuonna. Wallensteinissa mukana oli kuusi pelaaja – me sekä Torni.
Koska kokonaistilaston johtajana minulla oli selvä maalitaulu otsassa, päätin pelata pelini ultravarovaisesti, defensiivisesti, konservatiivisesti ja muita sivistyssanoja. Viime kisoissa 2019 sorruin yliyrittämiseen. Nyt halusin tehdä rauhallista ja turvallista perussuorittamista. Ottaa kylmähermoisesti.
Pelasin ruskeilla. Keräsin valtakuntaani kuin lakiksi Saksan päälaelle: yhdistin voimiani lähinnä Itämeren rannoilla, väliin jääneet saivat kohdata laskelmoidut ylivoimahyökkäykset. Wallea ei voiteta vain yhtä maakuntaa dominoimalla, mutta minulla oli ekana talvena myös Sachsenin komein linnoitus sekä presenssiä Itävallan nurkkamilla.
Ensimmäisenä talvena minulle nousi yksi talonpoikaiskapina, mutta tienasin pistejohdon. Tämän jälkeen toisen vuoden strategiani oli selvä. Käpristyin kokoon, tein itsestäni mahdollisimman epähaluttavan. En rakentanut kuin kauppamajoja, ja varmistin, että saan lisää joukkoja aina täydennyskorteilla. Keräsin joukkoja suojelemaan rakennettua maata ja heikot läänit jätin köyhiksi. Menetin tietysti jotain, tärkeimmän kaupunkini Vorpommerissa esimerkiksi, mutta saatoin lähiläänin joukoilla kaapata sen vielä takaisin. Ankarimmat taistelupaikat olivatkin toisena vuonna kartan eteläpuolella.
Kun yo. kuvan viimeistä vuoroa pelattiin, tiesin jo onnistuneeni. Talvesta tuli lauha, ja viljani riittivät mainiosti.
Voitto Wallenesteinista! Suloista eliksiiriä ensimmäisen kisavuoden 2016 karvaan vikan katotalven romahduksen jälkeen…
Hyvät lukijat. Tuntuu että tekin saatatte olla huojentuneita puolestani, sillä pääsin vihdoinkin kohottamaan Habsburg-seuran pokaalin vuoden 2021 mestarina.
Ai että kun tuntuu hyvältä. Yöunet tulivat vasta kahden maissa, sen verran hermoja koetteleva keskittyminen alla oli. Nykyään nukun kuin onnellinen tukki.
Puutyöläinen 