Kevät alkoi näissä merkeissä – tässä sekä suosittuja että suosiota ansaitsevia perhepelejä
Jätä kommentti13.4.2021 Kirjoittanut JK
Kovaa menee perhepelailun saralla meillä edelleen. Tässä muutama tärppi nousevalla käyrällä!
Draftosaurus
Montako ranskalaista pelisuunnittelijaa tarvitaan keksimään Sushi Go!? Neljä. Yksi muuttaa kampasimpukat ”samuuden metsäksi” ja tempurat ”pariskunta-aitaukseksi”, ja kolme vaihtelee arvatenkin vihaisia emaileja kiinalaisen puutyöläisverstaan kanssa siitä, miksi oranssi ja punainen puudinosaurus ovat niin samannäköisiä. Jos sinulla ei vielä ole Sushi Go!ta, Draftosaurus on siitä nyt uusi versio, jossa korttien sijasta kierrätetään kädestä käteen hauskoja puusauruksia. Sushi Go!ta saa nykyään muuten suomeksikin Lautapelit.fin painoksena.
Zombie Kidz: Evolution
Uusia lastenpelejä etsiessäni en enää voinut välttää nykyistä BGG-sivuston ykköstä kategoriassa Children, en vaikka… zombiaihe… Peli on edullinen ja tuli lopulta meillekin testiin.
ZK:E on pelkimmilleen riisuttu ”juokse sammuttelemassa tulipaloja” -tyylin yhteistyöpeli. Juostaan koululuokasta toiseen ampumassa zombeja. Mutta pelin juju onkin sen legacymaisuus: kirjekuoria avataan ja ne tuovat peliin lisäsääntöjä. Sääntökirja vaatii, että tahkoat samaa uudestaan ja uudestaan kunnes saat avata niitä, mutta suosittelen kyllä avamaan omassa tahdissa, koska muuten peli käy aika nopeasti saman toistamiseksi. Käytännössä pärjääminen alle kouluikäisen kanssa pelatessa myös edellyttää aikuiselta alfapelaamista, siis neuvomista/käskyttämistä, mikä ei ole hirveän hauskaa.
Ehkä kuorista vielä peli löytyisi?
Periaatteessa pätevän peliarvion kirjoittamiseen pitäisi pelata koko kampanjan kirjekuoret läpi, mutta juuri nyt en oikein jaksa, eikä poikakaan ole tätä enää pyytänyt, joten tällä mennään ainakin toistaiseksi.
Mykerinos
Ihanan retron näköinen Mykerinos on tosiaan jo 15 vuotta vanha peli. Tämä on nokkela kahden tason aluehallintapeli, jossa koetat saada sekä kavereita aavikolle, että varaamaan parhaat näyttelysalit museosta. Avuksi värvätään merkkihenkilöitä, jotka antavat lisäkykyjä ja muodostavat vielä ”osakepelin” loppupisteytykseen. Tämä on hyvin näppärä, koherentti peli, jonka ulkoasu ei vain taida olla tarpeeksi näppärä enää 2020-luvun standardeilla. Joku voisi hyvinkin kuvittaa ja teemoittaa uusiksi ja kaupata Kickstarterissa uudelle pelaajasukupolvelle?
The Bark Side
Koiratikkipeli on ollut meillä jo jonkin aikaa, mutta lipsahtanut bloggaajan rankkurin haavista. Bark Side on hauskasti kuvitettua ”viimeistä tikkiä” misäärinä eli laistona – et halua voittaa viimeistä tikkiä. Tai ehkei kuitenkaan niinkään tikkipeli kuin kiipeämispeli: pitäisi pöydätä vähintään yhtä iso kortti tai korttisarja kuin edellinen pelaaja.
Ensimmäiset pari peliä meni hiffaillessa: jaa, tässä sekä isot että pienet kortit ovat hyviä (isot, koska pääset voittamaan tikkejä, pienet, koska sitä viimeistä tikkiä et halua voittaa)… Sen jälkeen pari peliä meni viihtyessä, kunnes aloin kaivata peliltä vähän enemmän taktista ulottuvuutta. Tuntuu että korttituuri aika lailla päättää, pärjäätkö tällä kierroksella vai et? Kevyt perhepeli kuitenkin lopulta on kyseessä ja sellaisena tietty tasa-arvoisuus on hyväksyttävää. Hauska korealaispeli perheviehättävällä kuvituksella.
Zooloretto Junior
Nyt löytyi se paras versio Michael Schahtin Coloretto/Zooloretto-suvun peleistä, eikä siinä mennyt kokonaista sukupolveakaan! Zooloretto Junior (2010) on parempi kuin Coloretto (2003), koska korttien sijasta tässä keräillään eläimiä, koska ne saavat söpöjä eläinlapsia, ja koska Coloretton hankalat pisteytyssäännöt (korkeintaan kolmea korttiväriä max 6) on nyt elimellisesti mukana aiheessa: aitauksia on kolme ja niihin mahtuu kuusi eläintä/laattaa. Selvä homma! Ja Junior on parempi kuin Zooloretto (2007), koska tämä ”välimalli” on paljon pienempi ja ketterämpi kuin aitauksessa pulskistunut emopeli. Samat kätevän kokoiset päätökset, sama riskinotto ja onnenkokeilu loistavat tässäkin pakettikoossa. Vajaa kuusivuotiaskin oppi pelin. Oma Colorettomme lähti nyt lahjaksi kaveriperheeseen.
Oriflamme
Oriflammen kuvitus on komea ja synkkä kuin Tapio Rautavaara hummailuillan jälkeen, mutta osa siitä on aina piiloutunut varjoihin.
Tässäpä onkin taas näppärä juonittelupeli, eikä ainoastaan perheille vaan aikuisporukoillekin. Ranskalaisen pelipalkinnon As d’Orin viime vuoden voittaja Oriflamme on kognitiivisen empatian peli – genre joka on meillä suosiossa. Pelaatte erilaisia juonittelukortteja alassuin riviin, ja tämän ”ohjelmoinnin” jälkeen niitä lähdetään paljastelemaan ja käyttämään – tai sitten jätät korttisi muina miehinä alassuin ja sekös muiden uteliaisuutta piinaa. Olin huolissani, että kymmenen erilaista toimintokorttia on vaikea opettaa/oppia, mutta ei ollut. Toiminnot on kirjattu pelaaja-apulappuihin ja kortteihin itsensä, ja ne oppii kyllä ulkoakin.
Sen sijaan pelin taktiseen, rohkenenko jopa sanoa strategiseen syvyyteen ehdittiin kirjastolainan aikana vasta kastaa nilkat. Kortteja kun voi pelata toisten korttien päällekin. Melko metatasoinen liike tuplaa ulottuvuuden tavalla, jota aloittelija ei tule käyttäneeksi hyväkseen. Jos nopea ”tiedän mitä ajattelet, joten pistän salamurhaajan tähän, paitsi että jos oletkin arvannut, että laitan tähän Salamurhaajan, siirränkin kortteja tällä Ukaasilla ja sitten Perilliseni napsii pisteet ensin, kunhan Ludde ei vain aio...” -tyylinen pähkäily yhtään miellyttää, Oriflamme on oivallinen valinta. Tuntuu että tässä on vartin juonittelupeli, jossa on tosiaan varaa kehittyä paremmaksi.
Pelille on tullut itsenäinen, yhdistettävä lisäosakin, Oriflamme: Embrasement.
Animal Rescue
Mainion Overbookedin kehittäjän Daryl Chow’n uusi kevyt kupongintäyttö, joissa pääsee piirtämään hassuja eläimiä – Animal Rescue on taas osuma myös kustantaja Jumbolta (Overbooked, Forbidden City). Värvää noppa ja piirrä nopan kuvaama eläin nopan väriseen aitaukseen. Jos aitauksessa on vierekkäin kaksi samaa eläintä, pentuaitaukseen syntyy niille poikanen. Säännöissä on vain yksi hankala mutka (vauvan saaminen tuottaa myös bonuseläimen), mutta muuten viisivuotiaskin oppi tämän helposti – loppupisteytyksen nyansseja hänen ei tarvitse vielä hallita pärjätäkseen, todistettavasti. Nopat ovat mahtavan isot, kuvitus hauska, eläinten piirtäminen on lapsista kivaa ja isällekin mukavaa vaihtelua. Eläinpelastusta on meillä pelattu kolmistaan ja nelistään jo monta erää lyhyessä ajassa, sitä ovat toivoneet niin viisi- kuin kaksitoistavuotiaskin. Pelin saatavuus oli heikkoa, mutta nyt kun tarkistin, sitä oli tullut Amazon.de:hen, joten kevyttä perhenoppakuponkia ja piirustelua kaipaavien kannattanee tutkia Animal Rescueta.
