TOP 9 Stefan Feldin pelit – ja terävässä kärjessä uusin, Carpe Diem

4

23.10.2019 Kirjoittanut JK

Stefan Feld – hieno pelisuunnittelija. Tässä yhdeksän suosikkiani häneltä.

9. The Castles of Burgundy

Burgundyn linnoja olen kokeillut pari peliä ja nauttinut niistä. Noppia käytetään hyväksi sen seitsemään tarkoitukseen varsin miellyttävin ja moninaisin tavoin. Mutta jostain syystä se ei ole koskaan innoittanut ostopäätökseen, vaikka peli on monen mielestä omiaan kaksinpelailuun. Pelin uusi painos lupaa kuitenkin koristella valjunbeigen ulkomuodon, ja ehkä tämä antaa tarpeeksi pontta harkita peliä omaankin pelikirjastoon.

8. Amerigo

Amerigo innoitti alussa, mutta hiljakseen into laantui. Kuutiotorni! Huippua! Mutta se piti järkätä ummekkeisemmaksi, ettei pelistä tule liian helppoa. Kartalla liikkumista ja sen valmistamista tetrispaloilla! Mutta sitten oivalsimme, että Amerigo on aika häijy, etenkin kaksinpelinä, sillä monesti ainoa järkevä strategia on estää toista saamasta isoa saarta valmiiksi ja pistämästä sen pisteiksi. Ja kun tämän tajuaa, ei enää ala edes yrittämään tehdä isoja saaria, joten niitä ei enää ole olemassakaan. Ja lopulta silmä alkoi vaatia hieman kauniimpaa saaristoa vähemmän abstrakteine kojuineen…
Näistä pikku purnauksista huolimatta itse peli on hieno ja hauska hässäkkä, jonka säännöt ovat tukevaa ammattilaisen tekoa. Joten olen säilyttänyt Amerigon laatikon seikkailuarkkumaisesta koosta huolimatta. Tämä on simppelimmästä päästä Feldejä, joten se voisi toimia jatkossa moninpelinä vaikka perheen tai vieraiden kesken.

7. Macao

Macao on pelisuunnittelun mestariteoksia. Nopilla toimiva tuuliruusumekanismi tarkoittaa, että voit saada joko vähän resursseja nyt tai paljon monen vuoron päästä.  Peli puskee paniikinhallintamoodiin, kun joka vuoro on pakko rakentaa jotakin, mutta kuutiot eivät millään tunnu riittävän. Koetat samalla käydä kauppaa ja saada kauppalaivasi vielä ajoissa takaisin Eurooppaan (ja mitä reittiä?). Joten tulee kiusaus ottaa vähän kuutioita nyt eikä ladata niitä odottamaan myöhempää… Tästä seuraavat valinnat ovat aina korventavia. Kortteja on paljon, ja ne satunnaistavat pelin niin etteivät ne toista itseään. Yleisote etenkin korteissa oli tosin jäänyt kiusallisen puolitiehen: korteista olisi saanut teemallistakin pienillä kuvilla ja nimillä. Kaksinpelinä erinomainen, en neljällä pelaajalla kaipaisikaan.

Mahtava määrä kuutioita tulossa pian käyttöön. Tätä laivaa on lastattu jo monta kierrosta etukäteen.

Macao on parhaita pelejä, joita olen lopulta myynyt pois. Miksi? Vähän liikaa painetta pelikumppanini makuun; vähän liikaa luettavaa tekstiä hänen mieltymyksiinsä; ja vähän liikaa jälleenmyyntiarvoa – nyt vielä hetken, ennen mahdollista kymmenvuotisjuhlapainosta.

Nämä kortit (”rakennukset”) on rakennettu omaan kylään, ja ne ovat täynnä mahdollisuuksia.

6. Rialto

Taas hieman kevyempi Feld, mutta hyvin nokkela – ja harmillisesti vähän turhan kimurantti isovanhempien kanssa pelailuun. Omia miekkosia koetetaan saada Venetsian kaupunginosiin enemmistöksi asti, mutta kaikki tehdään ikään kuin ”mutkan takaa” – pitää hankkia oikeat kortit ensin ja sitten ukot ja saada ukot kylille… mutta on vaikea voittaa ilman rakennusten tuomaa apua ja ne tarvitsevat rahaa ja sitten pitäisi päästä tekemään hallitsemistasi kaupunginosista myös pistearvokkaita.

Kauheasti tarvitsee siis tehdä kaikkea, mutta kun kortteja mahtuu käteen vain muutama. Rialto toimii ihan kelpo kaksinpelinä vieläpä ilman erityistä kaksinpelivarianttia, joka tuntuu lisäävän työtä, mutta aluehallintana olisi vielä kivempi useammalla.

5. Trajan

Paluu antiikin Roomaan houkuttelee, ei voi mitään, Trajanus kutsuilee palaamaan pariinsa. Tuntuu, että olisin nyt ehkä valmiimpi yrittämään kesyttää mancalaa kuin peliharrastukseni alussa. Siinä oli niitä kertoimiakin… joku saa ne osumaan kohdalleen ja tienaa hirveästi. Olisinko se minä? Pisteitä satoi sieltä täältä ja minipelejä saattoi ottaa haltuun. Aijai, pitäisikö laittaa taas varaus kirjastoon?

4. Bora Bora

Ja tällaisina syysiltoina tulee välillä ikävä Bora Boralle. Joskus kesäiltoinakin. Iso trooppinen hässäkkä sai minut pohtimaan myös laajemminkin pelisuunnitteluteoreettisia valintoja. Klikkaa pelien nimiä, niin pääset laajempiin kirjoituksiin niistä.

3. Oracle of Delphi

 

Feldiä temaattisimmillaan. Pelatuin feldimme ja yksi pelatuimpia harrastajapelejämme. Niitä pelejä, joissa alkukalustelu tuntuu osalta pelinautintoa: vaihtelevat saaristot ja monsterit ja puupalaset ja kilkkeet kutsuvat sitten kilpaveneilykisaan. Jos tätä haluaa rakastaa, pitää hyväksyä, että se on satunnainen ja ajoittain ankarakin – pelinsä voi periaatteessa sössiä lähtemällä väärään suuntaan vuorolla yksi. Mutta suurin osa peleistämme ovat olleet kuitenkin erittäin tiukkoja.

2. Carpe Diem

Tämä uusi Feld, vuoden 2019 Kennerspiele-ehdokas taitaa olla pienoinen mestariteos hyvin understated tavalla. Mikään Carpe Diemissa ei ennalta huutanut mestariteosta,  mutta niin vain se tuntuu pelikokemuksena vaikuttavan harvinaisen etevästi ja kiehtovalla tavalla. Melkeinpä kiinnostaa viiden pelikerran jälkeen aina vain entistä enemmän. Sprezzatura, tuo taito kätkeä taito: se on Carpessa vahva. Palaset loksahtelevat toisiinsa tavalla, joka vaikuttaa helpolta. Kaikki soljuu ja erilaiset elementit kytkeytyvät yhteen kiperiksi valinnoiksi.

Carpe on laattainvalintapeli. Laattoja valitaan ukkelilla, ja sitten ne rakennetaan omalle pelaajalaudalle. Tästä saa feldimäiseen tapaan mukavia palkintoja riippuen rakennuksesta. Mutta ehkä laatoitusta omaleimaisempi ja leimallisempi systeemi Carpelle on pisteytys. Peliin arvotaan tarjolle liuta erilaisia pisteytyskortteja. Nämä tarjoavat tavoitteita, sillä tulet pelin aikana pisteyttämään niistä neljä naapuriparia. Mutta mitkä? Milloin? Ja aikovatko vastustajat napata samat pisteet nenäsi edestä?

Mikään pitkä peli tämä ei ole – kaksinpelin pelaa kolmeen varttiin. Mutta siihen aikaan sisältyy paljon kiinnostavia valintoja. Strategioitakin: pisteitä voi hamstrata myös mm. mätsäämällä rakennuksiasi oman pelaajalautasi kehikoihin tai rakentamalla valtavan asunnon. Vaihtelevuuttakin tuntuisi riittävän: sekä pelaajalaudan kehikot että etenkin pisteytystavoitekortit vaihtuvat joka peliin. Laatat tulevat eri tavoin tarjolle ja niin tuovat myös salaiset lisäpistekortit tavoitteita. Kaikin puolin hieno suoritus jopa Feldiltä tämä Poimi päivä.

Ensikierroksen jälkeen punainen ja sininen ovat pisteyttäneet ensimmäiset duot.

Carpen ankaran protestanttista ulkomuotoa ovat amerikkalaiset kalvinistit jo kovasti parjanneet, ehkä syystäkin. Pienet kanat ja kalat ovat sympaattisia, mutta talot ja yleinen värimaailma eivät ole maailmanluokan suorituksia. Ehkä Wingspanin Carpe Diemin nenän edestä viemä Kennerspiele-palkinto avaakin saksalaisia jatkossa ottamaan vähän mallia amerikkalaisesta ulkopinnasta?

1. In the Year of the Dragon

Kylläpä kutkuttaa ajatuskin päästä selviämään taas 10 kuukaudesta koettelemuksia keskiaikaisessa Kiinassa. Olisiko Im Jahr des Drachens listani ykkönen myös, jos olisin päässyt pelaamaan sitä useammin kuin kolmesti? Ehkä ei. Ehkä olisi. Nyt on.

Lohikäärmeen vuonna on ihana peli – vuoristorata, lohikäärmeen selässä lentämistä yli Himalajan; masokistinen selviämiskamppailu: Sinut tiputetaan puukko kädessä keskelle syvintä viidakkoa. Koeta päästä kotiin. Jos onnistut siinä, et voi ylpeillä muulla kuin arvillasi. Paitsi tuntumaltaan, myös mekaniikaltaan Lohhari on onnistunut suoritus. Tasapainottelu sen suhteen, valitsetko voimakkaamman toiminnon vai ah-ja-voi-niin-tärkeän vuorojärjestyksen, on yksinkertaisuudessaan nerokas. Ja se, että kaikki laatat tulee kyllä pelattua – joten missä järjestyksessä se kannattaisi tehdä? Asteen mietitymmässä kuin muut pelaajat…

Lohikäärme on verenpainetta nostattava paineinen peli, jota vihaisi, ellei sitä rakastaisi.

 

---

Merkittäviä Feldejä yhä kokeilematta:

Bruges, Aquasphere, Forum Trajanum, Strasbourg

Mikäs siinä ja mikäpä ei:

Speicherstadt/Jorvik, La Isla, Merlin, Luna, Notre Dame

Notre Dame on peliharrastajan peli, vaan näyttääkö se jo vähän vanhentuneelta?

Merlin taas on korean näköinen, mutta kaksinpelinä se oli turhan nollasummainen makuumme.

---

 

Stefan Feldillä tuntuu olevan välivuosi, kun Essenissä ei nyt julkaista uutta peliä. Kiinnostuneena odotamme, mitä 2020 tuo tullessaan eräältä suosikkisuunnittelijoistamme.