Habsburg-seuran lautapelaamisen maailmanmestaruuskilpailut 2016: kattava raportti Pertunmaalta

2

22.8.2016 Kirjoittanut JK

Suomen ja maailman Habsburg-seura kokoontui varhain keväällä 2016 järjestämään kaikkien aikojen ensimmäistä Habsburg Cupia, lautapelaamisen mestaruuskilpailua. Seuran toimihenkilöt scouttasivat tilaisuudelle otolliseksi viehättävän venuen Suomen sydämestä, Pertunmaan, ja tapahtuma-ajaksi valittiin loppukesän paras puolukka-aika, elokuun puoliväli.

Siis eli nyt. Ensimmäiset Habsburgin mestaruuskilpailut ovat takanapäin. Tässä raportti tiiviistä kisaviikonlopusta.

PERJANTAI

 

image

Iltapäivän auringossa pelattiin Caylusta kaksinpelinä, kun loput Habsburg-seuralaiset saapuivat venuelle.

 

Raja railona aukeaa
edessä Etelä-Savo, itä
takana länttä ja Joutsaa
vartioin, vartija, sitä.

Uuno Kailas kirjoitti tämän runon jatkosodan ensimmäisenä elokuuna Suonteen puhdasvetisen järven pintaa katsellen, ja kuin johdatuksesta vuoden 2016 elokuussa ensimmäiset Suomen ja maailman Habsburg-seuran kilvoittelijat istuivat mökissä saman järven rannalla, katselivat eteensä levitettyä värikästä pelilautaa ja kysyivät toisiltaan:

”Miksen mä voi ostaa mitään vaikka menin Investiin?”, ja

”Mitä väliä on tekeekö Productionin vai Importin?”, ja

”Millä kortilla liikutaan?”

Suomen ja maailman Habsburg-seuran mestaruuskisalajeiksi oli ensin demokraattisesti äänestetty ja sitten isännän oikeudella despositoitu kolme peliä. Näiden ns. kisalajien lisäksi tarkoitus oli pelata verryttelypelejä joka välissä huvin vuoksi. Kisalajeja ei pelattu huvin vaan voiton vuoksi. Jokaiselle osallistujalle yksi kisalajipeleistä oli entuudestaan tuntematon. Pelit olivat kolmen eri jäsenen omaisuutta. Näin pyrittiin tasapainottamaan pelikenttä, ettei kelläkään ole liian epäreilua etua pelien tuttuuden suhteen.

Ensimmäinen kisalaji perjantaina oli:

Imperial (Mac Gerdts 2006)

image

Pikaisten tervehtimisten, ympärillepällistelyjen, ruokailujen, virvokkeiden ja kuka kuppaa nyt tänne jo -huutojen jälkeen viisi Habsburg-seuran jäsentä oli jo valmiina kuuntelemaan sääntöjen opetusta. Koska seura on tunnettu vakaasta ja päättäväisestä harkinnastaan levottoman hätiköimisen ym. nykyaikaisen teuhtaroinnin sijasta, kello oli tässä vaiheessa jo kahdeksan illalla. Mutta virkeitä he olivat, seuran viisi jäsentä, Jamppa Tuominen, Mihail Baryshnikov, Jorge Despuentes, Anaksimandros, ja Terminator II (nimet muutettu), ja valmiit oppimaan tämän Mac Gerdtsin varhaisena rondelimestariteoksena tunnetun kaupankäyntipelin ja tuhoamaan, pulveroimaan, obliteroimaan, kölinalihilaamaan siinä vastustajansa. He sihauttivat oluet auki ja kuuntelivat pelin omistajan Anaksimandroksen opetusta pelin mekaniikoista: kuinka pelaajien nappulat etenevät rondelissa valitsemilleen ruuduille, kuinka nämä ruudut kertovat minkä toiminnon pelaaja voi suorittaa, ja kuinka tarkoitus on sijoittaa valtioiden osakkeisiin ja omistaa lopussa rikkain osakesalkku.

Nyt muodostui tämän raportin kirjoittajan fakki-idiotismi lähes kohtalokkaaksi esteeksi Imperialin oppimiselle. Imperialissa nimittäin pelaaja ei ole mikään maa. Hyvä on, alussa sinulle ehkä arvotaan Itävalta-Unkarin maat ja tehtaat ja osakkeita. Mutta se ei tarkoita, että sinun voittosi olisi yhtä kuin Itävalta-Unkarin voitto tai toisinpäin. ”You are not your khakis”, opettaa Chuck Palahniukin Tyler Durden. ”You are not your country”, opettaa Imperial. Pelaajat pelaavat moderneja suursijoittajia, joita eivät kansallisuuksien kaltaiset vanhanaikaisuudet estele: he spekuloivat valtioiden menestyksellä ja jos heidän etunsa on lypsää maan pankki tyhjiin ja hylätä maa sitten muiden vallattavaksi, niin käy.

Minulla kesti puoli peliä kunnes aloin uskoa itselleni hokemaan mantraan ”minä en ole Itävalta-Unkari, minä en ole Itävalta-Unkari”… Sitä oli vaikea uskoa, kun edessäni pöydällä lepäsi Itävalta-Unkarin lippu, pelinappulat ja maan kassan osake-enemmistö.  Myöhemmin, kun menetin Itävalta-Unkarin käskynvaltijuuden, en edes tajunnut hyökätä sen kimppuun, niin fakkiutunut olin illuusioon, että olin Itävalta-Unkari. Silkkaa hölmöyttä, silkkaa henkistä lukkiutumista: lopulta vaihdoin tuon huonon negatiivisen mantran parempaan ja aloin tuijottaa puisten pelinappuloiden sijasta osakekortteja, ja sanoin itselleni ”nämä ovat voittopisteitä, nämä ovat voittopisteitä”. Kaikilla muilla taisi olla niitä enemmän siinä vaiheessa. Minä olin innoissani liikutellut joukkoja kartalla.

Ja niin se on: Imperialissa osakkeet ovat osinkorahojen tuojia pelin aikana ja pelin lopussa voittopisteitä. Mutta nämä voittopisteet kerrotaan 0 – 5:n kertoimella sen mukaan, kuinka korkealle maan osakkeet on pelin aikana verotuskikkailulla spekuloitu. Toisin sanoen haluat ostaa osakkeita paljon ja etenkin niistä, joilla menee lujaa; ja haluat voimistaa niiden maiden lujaa-menoa, joiden osakkeita sinulla on paljon tai ainakin enemmän kuin monelle muulla. Kartalla ”sinun maallasi” voi olla vaikka minkämoiset armeijat ja hallussa koko Välimeri ja Pohjanmeri yhtä lailla. Kiva juttu. Mutta mitä jää viivan alle? Osakkeet. Osakkeita ostetaan ja niiden arvoa nostetaan. Sotiminen ja muu värikäs kilke on harhautusta kaltaisilleni.

image

Onnekseen tämän raportin kirjoittaja

a) lopulta oppi keskittymään osakkeisiin eikä sotajoukkojen liikutteluun kartalla (ja kuinka turhaa se kaikki verenvuodatus Imperialissa onkaan! Non est dulce, non est decorum, se menee kaikki hukkaan kyynisten turbokapitalistien vedellessä naruja Euroopan poikki ja juostessa rahoineen turvaan Sveitsiin), ja

b) muut pelin ensikertalaiset olivat kai pihalla hekin ja ehkäpä joku saattoi ottaa yhden oluen liikaakin, sillä peli kesti taukoinen kaikkineen yli neljä ja puoli tuntia ja jatkui pikkutunneille (missä vaiheessa kuultiin lentäväksi lauseeksi kohonnut kysymys ”millä kortilla liikuttiinkaan?”)

ja niinpä hän yllätti itsensäkin nousemalla lopulta pelissä hopeasijalle. Pelin omistaja Anaksimandros vei voiton keräämällä yksin Saksan osakkeilla öbaut 100 pistettä.

Pelin jälkipuinti jäi perjantain viimeiseksi teoksi. Peli osoittautui ensikertalaisten mielestä raskaaksi oppia nollasta ja kisahuumassa. Kiehtova se on kyllä, ja koko tuo liikkuminen (kartan ja osakkeiden) kahdella eri tasolla, jotka eivät ole suhteessa toisiinsa niin kuin luulisi, on oivaltava mekaniikka. Myönsin itselleni varhaisessa vaiheessa, ettei tämä peli ole tehty minun aivojani varten, mutta myönnän myös sen ansiot. Se on nextiä leveliä, kuten nykynuoriso sanoi vuonna 2004.

 


LAUANTAI


Lauantaina nautittu aamiainen sisälsi niin huomattavia määriä niin tuhteja ravinteita, että sillä pärjättiin lopulta päivällisaikaan asti. Se oli hieno aamiainen, mutta tämä ei ole ruokablogi. Tämä on lautapeliblogi. Hyppäämme aamiaisesta keskipäivään, jolloin yön yli levänneet Suomen ja maailman Habsburg-seuralaiset kokoontuivat virkistävien aamu-uintien tai juoksulenkkien, puolukkamarjastusten tai virvokkeiden jälkeen takaisin pelipöydälle kisojen toista lajia varten. Siksi oli äänestetty

Village (Inka ja Markus Brand) 

kummallakin lisäosilla, Village Inn ja Village Port. (Päätimme jättää Portiin sisältyvän minilisurin Life Goals tällä kertaa pois, ettei ole liikaa uusia juttuja kerralla.)

image

Village on etenkin näillä pelin todella monipuolisiksi tekevillä lisäosillaan raportoijanne lempipelejä. Hasburg-seura oli pelannut sitä aiemmin perussäännöillä nelinpelinä, joten oli luontevaa jatkaa täyteen kattaukseen. Säännöt käytiin tarkkaan läpi: pelihän on työläistenasettelua, mutta jos tarkkoja ollaan, se onkin kuutionvärväystä. Kuutio kun on pakko ottaa, työläisiä taas ei ole pakko pelata.

Kaunis kesäpäivä saattoi vilahtaa ohi tai olla vilahtamattakin: Village kaappasi meidät niin mukaansa, ettei sellaisia ehtinyt huomata. Peli taisi olla kaikkien mielestä oikein hyvä. Kapakasta löytyvät kaverit lisäävät reittejä voittoon ja niin tekee Portin matkailuosuuskin, ja se tuo vielä tilan ja seikkailun tuntua. Jäsen Jamppa Tuominen satsasi vahvasti ja kuin huomaamatta kaupankäyntiin. Raportoijanne satsasi matkustukseen ja kirkkoon, mutta teki tärkeän kierroksen kapakassakin hankkien siellä Nunnan suosion. Tämä oli ratkaiseva suosio, sillä raportoijanne sössi peliin niin olennaisesti kuuluvan kuolemanhallinnan ja jäi vaille pisteitä kronikasta. Jäsen Anaksimandros taas jätti matkailun väliin, mutta keräsi täydet pisteet kronikasta ja suoritti yhdellä ensimmäisen sukupolven kantaisällään varmasti pelin hulppeimman yksilösuorituksen: tämä kun lypsi eliaikanaan yhteensä 21 pistettä etupäässä kylänneuvostosta. Jäsen Baryshnikov matkaili ja kolusi kapakan tyhjäksi hyödyllisistä kavereista; jäsen Terminator II taisi suorittaa tasapainoisimman strategian ollen mukana vähän kaikessa.

Village kertoo tarinan: aloitat lähes nollasta, ja pelin lopussa sukusi on laajalti tunnettu ja vaurastunut.

image

Virvokkeena Villagen kanssa Olarin panimon ebukas Area 21 IPA.

Loppupisteytys oli hyvin tasaisen ja erot olivat muutaman pisteen luokkaa. Raportoijanne saavutti Nunnan suosiolla lopulta voiton. Hän oli nyt hankalassa asemassa: yksi kakkossija ja yksi ykkössija tarkoittivat sitä, että hän oli kokonaispisteissä johdossa viimeiseen kisalajiin lähtiessä. Ja tämä viimeinen kisalaji oli valittu sitä varten, että siinä on erityisen hyvä peputtaa voittajakandidaattia.

Mutta siitä myöhemmin illalla. Tässä välissä käytiin saunalla.

Saunan lämpenemistä odotellessa saatiin verannalla lopultakin pelattua kisojen ensimmäinen ekstramestaruuksellinen peli, eli välipala varsinaisten kisalajien välissä, eli vain huvin vuoksi pelattava peli. Se oli Codenames.

image

Codenames on Vlaada Chvatilin hittipartypeli viime vuodelta. Se on ällistyttävä hitti. Se on tätä kirjoittaessa BGG:n top 20:ssä, mitä on vaikea uskoa 15 minuutin partypelistä. Olin pitkän aikaa halunnut päästä kokeilemaan, mistä siinä on kyse, tai kuten nykynuoriso sanoi kymmenen vuotta sitten, minkälainen homma.

Codenamesissa kisailevat kaksi joukkuetta koostuvat vakoojamestarista ja tämän yhdestä tai useammasta agentista. Pöydälle on levitetty 5 x 5:n sanan ruudukko. Vakoojamestari tietää, mitkä kahdeksan tai yhdeksän koodisanaa näistä ovat heidän joukkueensa sanoja. Hänen pitää antaa yksisanainen vihje, josta hänen agenttinsa arvaavat, mitä koodisanaa hän tarkoittaa. Pelin juju on, että vakoojamestari yrittää keksiä vihjeitä, jotka vihjaavat useampaan kuin vain yhteen koodisanaan. Jos hänen agenttinsa arvaavat useampia kerralla, he ehtivät ensin löytää kaikki sanansa. Se on paljon hauskempaakin.

Niinpä on helppo ja hidas ja tylsä mutta riskitön taktiikka antaa vihje ”kulkuneuvo” kun haluttu koodisana on AUTO. Hätätilanteessa taas häviöllä oleva vakoojamestari joutuu koettaa keksiä vihjeen, joka yhdistää keskenään vaikka kolme täysin erilaista sanaa, kuten VARASTO, TUULI ja PATTI. Vakoojamestari miettii hetken ja toisenkin ja antaa kuningasvihjeen:

”Erätapaturma.”

Luonnollisesti. Varastossahan tavaroiden eriä säilytetään, sitten on olemassa erätuuli, ja tapaturman seurauksena voi nousta vaikka patti.

image

Punainen joukkue on tunnistanut kuusi oman agenttinsa koodinimeä, sininen viisi. Arvaukset suoritetaan vain ja ainoastaan osoittamalla sormella omaa veikkausta. Etualalla pystyssä oleva ruudukko näyttää vakoojamestareille, mitkä koodinimistä kuuluvat omiin ja toisiin ja ketkä ovat sivullisia tai salamurhaaja.

Saunan lauteilla puitiin sitten päättyneet neljä erää Codenamesia. Oma mielipiteeni, jonka tunnuin jakavan muiden kanssa oli, että Codenames ei ole kauhean hauska peli. Tavallaan, peliksi, joo, mutta partypeliksi se ei ole kovin hauska. Siinä kun ei saa puhua mitään. Agenteille ei saa sanoa tai elehtiä mitään ylimääräistä, koska ne voisivat olla vihjeitä. Sosiaalinen puoli siis tapetaan. Se hauskin osuus, eli kaikkien vihjeiden ja erheiden jälkipuinti pitää suorittaa siis pelin loputtua. Plussapuolella peli kestää vain vartin verran, eli vihjeitä muistaa vielä pelin jälkeen.

Helposti Codenamesia pelaa sen neljä peliä putkeen, ainakin niin, että kaikki pääsevät kokeilemaan vihjeiden antamista. Peli kun on erilainen pöydän toisella puolella. Vihjeiden antaminen on ajoittain piinallisen vaikeaa kun haluat yhdistää mielellään kolme sanaa samaan vihjeeseen, ajoittain pääsee taputtamaan itseään selkään hyvin keksityistä vihjeistä. Agenttina pelaamisen suola on ne AHAA!-hetket, kun tajuat vakoojamestarisi vihjeen lopulta viisi minuuttia myöhemmin…

Hyvä oli kokeilla Codenamesia, ja pelaisin sitä varmaan monessa tilanteessa uudestaankin. En ole kuitenkaan varma, tarvitsenko sitä omaan kokoelmaani.

Saunan, uinnin, ruokailun ja virvokkeiden jälkeen olikin jo ilta, ja pöydälle raivattiin Habsburgin mestaruuskisojen kolmas kisalaji, se jossa on hyvä peputtaa voittajakandidaattia,

Wallenstein

 

image

Wallensteinin kyytipoikana Fat Lizardin Saison sampanjapullossa.

Wallensteinia olemme seuralla pelanneet nelisen peliä aikaisemmin, joista tosin enemmistö virtuaalitse Spiel by Webissä. Livenä se on tietenkin parhaillaan.

Tämä Wallenstein eteni nopeaa vauhtia, kun peli oli kaikille entuudestaan jo tuttu. Etenimme puoleen väliin puolessatoista tunnissa. Oma strategiani oli – näin jälkiviisaana – turhankin varovainen. Jumittauduin ruskeilla omaan nurkkaani Itävaltaan enkä edes rakentanut juuri rakennuksia, etten vain korostaisi otsaani maalattua maalitaulua hohtomaalilla. Onnistuin tässä liiankin hyvin, ja olin ensi pisteytyskierroksen jälkeen täpärästi viimeisenä. Ei paha, sillä tähtäsin varovaisella strategiallani johonkin pelin kolmanteen sijaan. Pelin toisen vuoden aikana rakentelin Itävaltani täyteen, valtasin pari aluetta lisää, menetin toki jokun, mutta loppua kohden, kun muut pelaajat olivat raadelleet etupäässä toisiaan, minulla oli Itävallan-kolkassani hyvät pisteet muhimassa.

Sitten iski katastrofi, ts. kuutiotorni.

image

Torni ottaa, torni antaa. Arkistokuva.

Pelin lopun talvikapina nimittäin iski parhaaseen maakuntaani Steiermarkiin. Hävisin puolustuksen viidellä joukolla kahta kapinoivaa pesanttia vastaan. Menetin Steiermarkin myötä viisi pistettä, mikä tarkoitti sitä, että tipuin tässä hyvin tasaisessa pelissä toiselta sijalta viimeiseksi. Pelin selvä voittaja Jamppa Tuominen nousi Wallenstein-pisteillään kokonaiskilpailussa yhdellä pisteellä ohitseni ja näin voitti koko

Habsburg Cupin 2016

(tässä olisi valokuva aiheesta, jos olisin sellaisen älynnyt ottaa. Kuvitelkaa tähän pokaali. Sitten kuvitelkaa vielä hienompi pokaali. Sitten lisätkää siihen sinistä väriä ja kullan kimallusta. Se on The Habsburg Cup.)

Mutta mutta! Koska Suomen ja maailman Habsburg-seura oli niin ripeä Wallensteinissa, että kello oli vasta puolenyön, haluttiin kokeilla vielä jotain pientä ja helppoa. Pienen ja helpon sijasta pelasimme peliä nimeltä Saboteur (Frederic Moyersoen 2004).

image

Saboteur! Kaikkien luolatonttujen ja sellaisiksi haluavien oma peli. Saboteur on salaisen roolin peli. Osa pelaajista on kelvollisia kunnon tonttuja, jotka eivät muuta halua kuin kaivaa uskollisilla hakuillaan maanalaisia käytäviä kohti kultakimpaletta… mutta valitettavasti luolatonttujen joukkoon on soluttautunut luolatonttujen viides kolonna, desanttidivisioona, vandaaleja ja hunneja, kuokkavieraita, marxilaisia ja anarkosyndikalisteja nimeltä sabotöörit. Hiusmallista tai idealistisista pinsseistä takissa ei voi päältä päätellä, kuka tai ketkä ovat näitä luopioita. Kukaan ei tiedä, miksi he haluavat estää tolkun tonttuja saavuttamasta tavoitteitaan. Se voitaisiin ehkä selittää sääntökirjasessa fluffitekstinä, mutta sääntökirja oli kirjoitettu unkariksi. (Peli oli tarttunut jäsen Baryshnikovin matkalaukkuun taannoisella Budapestin-matkalla.)  Joka tapauksessa nämä sabotöörit haluavat joko silkkaa kaunaisuuttaan tai ilkeyttään tai vieraiden menninkäisten palkka silmissä kiiltäen sabotoida kullankaivuuaikeet. He voivat tuhota näiden mainarivälineitä tai tukkia tai romahduttaa kaivoskäytäviä. Jos sabotöörit onnistuvat viivyttämään kunnon kaivajia niin että korttipakka loppuu, he saavat pisteitä. Muuten pisteitä saavat ne kaivajat, jotka mahdollisesti löytävät kultasuonen.

Suorasanaisesti ja suoraselkäisesti myönnettynä Suomen ja maailman Habsburg-seura saattoi olla pitkän kisarupeaman jäljiltä väsynyt, sillä sinänsä pienen ja nokkelan pelin peluusta ei ollut tulla mitään. Ensin kesti luvattoman kauan oppia yksinkertaiset säännöt, ja sitten tajuta miksi ne roolit kannattaa pitää salassa. Sitten jäsen Baryshnikov vetikin next level -bluffausshittiä peliin ja paljastui sabotööriksi vasta autettuaan muita sabotoinnin uhreja, ja kun totuus valkeni, peli olikin jo kohta pelattu ja kello painunut taasen pikkutunneille. Voittajajäsen Baryshnikovilla taisi olla kymmenisen kultapojoa, häviäjillä nolla pojoa ja mahdollisesti kalpea aavistus siitä, mitä tapahtui.

Varsin tonttumainen peli tämä Saboteur. Partypeliksi tämänkin voi luokitella, ja sellaisena se on hyvin erilainen kuin Codenames: Saboteur on sosiaalinen ja äänekäs peli siinä missä Codenames ihan vain aivokuorellis-älyllinen ja yksinäisen hiljainen. Saboteur on salaovela peli, siinä missä Codenames tykkää puhua nokkeluudestaan (joka toki on kiistaton).

Mutta odottakaa, vaikka mestaruusmalja on jaettu ja kuohuviini poksautettu auki ja kaadettu muovisiin törppöihin skoolauksia varten, ja vaikka on skoolattu ja juotu muovitörpöt tyhjiksi kuohuviinistä ja menty nukkumaankin, tämä ei ole vielä ohi. Sillä kuten sitä menevänä nuorena miehenä joutui katkerasti oppimaan, lauantain jälkeen tulee aina


SUNNUNTAIAAMU


Suomen ja maailman Habsburg-seura ehti kuin ehtikin pelata vielä jotain sunnuntaina ennen varhaista huoneiden luovuttamista jäsen Baryshnikovin yksityiskäyttöön ja kotimatkaa – nimittäin brunssipöydässä Citadelsia.

image

Citadels (Bruno Faidutti 2000) on roolinvalintakorttipeli. Ehkä se on vähän niin kuin keskiaikateemainen korttifilleriversio Puerto Ricosta? Tai ehkä ei. Citadels on Puerto Ricoa (2002) vanhempi. Ehkä Puerto Rico on karibialaisteemainen lautapeliversio Citadelsista? Ehkä sillä ei ole väliä. Joka tapauksessa pelaajat valitsevat kullakin kierroksella itselleen yhden kahdeksasta roolista. Niillä saavuttaa sitten eri kykyjä tai etuisuuksia: toisilla saa vaikka rahaa tai rakennuskortteja helpommin, toisilla voi murhata toisia tai varastaa heiltä tai tuhota heidän rakennuksiaan… Melko, öh, vuorovaikutteinen peli siis. Tavoite on rakentaa rakennuksia omaan pöytäänsä. Eka kahdeksan rakennusta rakentanut laukaisee pelinlopetuksen, jonka jälkeen lasketaan kenen rakennukset ovat arvokkaimmat.

Ensivaikutelmani on, että Citadels on nopea ja sopivan simppeli toimiakseen kauniisti. Siitä olisi helposti saanut kompleksimman, hitaamman ja vaikeamman oppia esimerkiksi lisäämällä kaikkiin pelissä rakennettaviin rakennuksiin hirveästi eri toimintoja, joita joutuu sitten koko ajan lukemaan läpi ja tekemään sitä ”hei oottakaa, mä oisin saanut toisen ananaksen koska mulla oli tää hedelmälinkokortti jonka mä unohdin… voinko nyt ottaa sen ananaksen ja palauttaa tää kookoksen Kekelle?”  Nyt Citadels on elegantti ja hauska ja pelin sosiaalinen puoli korostuu. Toisten pelaajien valintoja joutuu koko ajan yrittämään arvioida ja omia toimia muokata näiden mukaan.

Rupesin miettimään, näkyykö Citadelsin ikä siinä, että siinä ei kai ole kiinniottomekanismia. Jäin kolme, neljä kierrosta peräkkäin joko salamurhaajan, varkaan tai vain kehnon roolivalinnan uhriksi, ja omat voitonmahdollisuuteni olivat sillä selvät. Tuoreimmissa peleissä pystyy yleensä tappiostakin nousemaan armollisten ja taitavien kiinniottomekanismien ansiosta. Toisaalta Citadels on nopea, puolituntinen, joten ei siinä kauan joudu löysässä hirressä roikkumaan. Toimiva pieni peli, jota voisin nakkailla helposti lisää.

LOPPUSANAT

Ensi vuoden mestaruuskisojen suunnittelu on jo alkanut. Silloin on tarkoitus pelata vain kaikille entuudestaan tuttuja pelejä. Säännöllisissä kokouksissaan seura nimittäin pelaa lähinnä joka kerta uusia pelejä, ja tuntuuhan se vähän haaskaukselta ellei varsinaiselta kerskakulutukselta jättää palaamatta hyviin tuttuihin peleihin. Habsburg-seuran puolesta haluan kiittää kaikkia, jotka jaksoivat lukea tänne asti.

PS: Onnea vielä jäsen Jamppa Tuomiselle voitosta!

 

 

Mainokset

2 thoughts on “Habsburg-seuran lautapelaamisen maailmanmestaruuskilpailut 2016: kattava raportti Pertunmaalta

  1. Max sanoo:

    Raporttikin oli aika ”nextiä leveliä”

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pelejä

Above and Below Adventure Land Afrikan tähti Agricola Agricola: All Creatures Big and Small Agricola: Family Edition Alhambra Alias Amerigo Antiquity At the Gates of Loyang Augustus Avalanche at Yeti Mountain Battle Line Best Treehouse Ever Biblios Blood Bowl Blueprints Bohnanza Broom Service Bruxelles 1893 Builders: Antiquity Builders: Middle Ages Bus Cacao Camel Cup/Camel Up Carcassonne Carcassonne Junior Castles of Burgundy Castles of Mad King Ludwig Catan Catan Junior Caverna Caylus Celestia Citadels Clans of Caledonia Co-Mix Codenames Coloretto Colt Express Colt Express: Horses and Stagecoach Compatibility Concordia CV D&D Dale of Merchants Dale of Merchants 2 Deus De Vulgari Eloquentia Diamant Discoveries: The Journals of Lewis & Clark Dixit Dixit Jinx Dixit Odyssey Dominion Dream Home Dynasties:Heirate&Herrsche Eclipse Eight Minute Empire: Legends Elfenland Eläinpyramidi Escape: The Curse of the Temple Falling Sky Fiasco Five Tribes Flash Point: Fire Rescue Flash Point: Urban Structures Fog of Love For Sale Freedom: The Underground Railroad Fungi Glory to Rome Grand Austria Hotel Great Western Trail Gulo Gulo Hacienda Hanabi Here I Stand Hoity Toity Honshu Hornet Imhotep Imperial Isle of Skye Istanbul Jaipur Jamaica Kadonneet kaupungit/Lost Cities Kadonnut kaupunki/Forbidden Desert Karuba Kellotornin kummitukset Keyflower Kilpikonnakisa Kingdomino King of New York King of Tokyo Kingsburg korttien sekoittaminen Kristallikaivos Lanterns Lords of Waterdeep Love Letter Mad Madeira Mallorca Marrakech Medieval Academy Menolippu Mint Works Mr. Jack Pocket Mucca Pazza Mysterium My Village Mölkky New York 1901 Noa No Thanks! Once Upon a Time Oracle of Delphi Oregon Orléans Pandemia Patchwork Port Royal Prodigals Club Puerto Rico Qwixx Race for the Galaxy Railroad Tycoon/Railways of the World Reef Encounter Rialto Rokokoo Rory's Story Cubes Roskis Saboteur Salaisuuksien saari Samurai San Juan Santiago Santorini Savannah Cafe Seasons Splendor Stone Age Sushi Go! Takenoko Tales and Games: The Hare and the Tortoise Targi Terraforming Mars Terra Mystica Thurn & Taxis Tides of Time Tikal Torakkapokeri Tournay Trajan Troyes Troyes: The Ladies of Troyes Twilight Struggle Tyynysota Tzolk'in: The Mayan Calendar Village Village Inn Village Port Viticulture: Essential Edition Voyages of Marco Polo Wallenstein Zooloretto Zoo Panic
%d bloggers like this: