Suomen ja maailman Habsburg-mestari 2017 on valittu, ja hänen nimensä ei tule shokeeraamaan ketään

Jätä kommentti

30.9.2017 Kirjoittanut JK

Suomen ja maailman Habsburg-seura kokoontui tänä syksynä jo perinteikkäille lautapelaamisen maailmanmestaruuskisoilleen taistelemaan tästä kaunottaresta:

Bella gerant alii, tu felix Austria Pertunmaa nube lude?

Näitä kisoja tuskin tarvitsee kenellekään enää esitellä, mutta jos joku on yhä pimennossa, tarkoituksena on pelata kolme isoa peliä ja laskea jokaisen pelaajan sijoitukset yhteen. Parhaiten menestynyt voittaa. Eiköhän käydä heti valmiiksi katettuun pöytään taistelemaan ensimmäinen kisalaji, joksi oli tänä vuonna demokraattisessa sokkoäänestyksessä valittu

Terraforming Mars

Tu Öl Gose Hollywood sopivan futuristinen kumppani

Marsin maankaltaistamista olivat kaikki seuran jäsenet päässeet kokeilemaan kerran ellei kaksikin aiemmin. Merkittäviä kokemuseroja ei siis ollut, mikä on aina mukavaa. Peli meni ällistyttävän nopeasti, lähes parissa tunnissa viidellä pelaajalla. Minulle päätyi valittavaksi sama YK-firma, jota olin ekassa pelissä jo kokeillut, joten nappasin sen. Lähdin kehnosti liikkeelle, enkä saanut ekoilla kierroksilla yhtään Terraforming-pistettä, jotta voisin käyttää YK:n lisäkykyä ostaa toinenkin. Ei hyvältä näyttänyt.

Mars muuttui asumiskelpoiseksi kovaa vauhtia. Pidin kädessäni varmaan tokalta vuorolta asti muutamia biologisia kortteja, mikrobeja ja luonnonsuojelualuetta yms., ja tässä pelissähän on se kuumottava piirre, että mitä enemmän kortteja kädessäsi, sitä enemmän on päässä pidettävää – milloin ne pääsee pelaamaan ja missä järjestyksessä ja niin edelleen… Hitaan lähdön jälkeen sain jonkin tehokkaan ja kalliin asteroidikortin, ja kun pääsin sen pelaamaan, ampaisin terraformauspisteissä kärkisijoille. Nyt vain päämääräksi ehtiä ensimmäisenä 35 pisteeseen, mikä onnistui, ja siitä Landmark-pisteet. Näytti jo paremmalta! Sain hyvän kombon kortteja, joilla toisella saa laskettua ja toisella nostettua omaa energiantuotantoa hyvillä lisäeduilla, joten pumppailin niillä ja YK:n erikoiskyvyillä tasaista pistepajatsoa. Tässä vaiheessa tosin pistejohtaja, jäsen Anaksimandros oli päässyt vallan karkaamaan meiltä muilta, ja niinpä hän otti selvän voiton. Minä selvisin toiseksi, muut sijat menivät hyvin tasaisiksi.

Toisella sijalla ekan lajin jälkeen – olin tyytyväinen. Koska TfM oli mennyt nopeasti, meillä jäi hyvin aikaa pelata vielä lisäpelejä. Olin tässä toivossa pakannut mukaan Reiner Knizian klassisen huutokauppapelin

Modern Art

Olin sen Lautapelaamaanin ketjuvaihdossa kelpuuttanut. Sanon ”kelpuuttanut”, koska pelihän on Suomessa kärsinyt kauhean inflaation, kun sitä pumpattiin markkinoille aivan liikamäärä. Tämä on ehkä vääristänyt ihmiset luulemaan, että peli on alelaarihintansa väärti – tästä on Pöydällä kirjoittanut hyvän artikkelin. Itse peli on kuitenkin erinomainen huutokauppapeli, ehkä jopa kaikkien huutokauppojen äiti, koska siinä ei ole mitään muuta kuin huutokauppoja, ja niitäkin on 5-6 erilaista! Lisäksi se on nerokas kommentaari nykytaiteen olemuksesta. Taiteella ei pelissä ole mitään sisäistä arvoa, vaan taulujen arvon ratkaisee ainoastaan hype – siis se, kuinka paljon kyseisen taiteilijan maalauksia on myyty.

Modern Artia on helposti hankala hahmoittaa ensimmäisellä pelikerralla, ja niinpä meilläkin illan jo edettyä melko pitkälle ja ensimmäisen kisalajin hermojännityksen purkauduttua virvokkeisiin nähtiin melko erikoisia tuloksia: tarjottiin satasta taulusta, josta ei parhaimmassakaan skenariossa voisi saada kuin puolet siitä jne. Pelin voitti lopulta jäsen Terminator II, joka oli koko pelin aikana ostanut vain kolmisen-nelisen taulua, mutta päässyt nauttimaan täysin ylihintaisista tarjouksista tauluja myydessään.

Yö kietoi Pertunmaan Draculan-viittaansa. Pimeydessä joku kaivoi kaapin perukoilta esiin pelin, joka oli ollut hauska joskus nuorena. Peli oli

Chez Greek

Se on Steve Jackson Gamesin college frat boy -peli: tämä on siis sekä pelin teema että kohdeyleisö, ja peli on varmaan kohdeyleisölleen oikein osuva eikä siitä sen enempää. Tämän jälkeen olimmekin jo aika nyhdettyä kauraa ja uni kutsui.

Lauantain massiivisen englantilaisen aamiaisen jälkeen alkoi jo toinen kisalaji kuumotella. Parempi laittaa se siis pöydälle jo ajoissa. Siitä tulisi kuitenkin neljä tuntia piinaavaa hermojännitystä. Kyseessä oli

Terra Mystica

Juomasuosituksena Fat Lizardin raikas Rib Tickler rugby lager

Rotuni oli puolituiset. Heillä kannattaa ilmeisesti kaivaa paljon, koska joka lapiosta rapsahtaa yksi voittopiste. Jätin temppeliradat lähes kokonaan väliin tässä pelissä, kaivoin ja rakensin tönöjä vuoron bonuspisteytytsten viittoittamana. Kun jäin rakentelusta huolimatta toiseksi suurin yhtenäinen valtakunta -pisteytyksessä, ei lupaavalta näyttänyt. Minulla oli kuitenkin kertynyt pelin aikana huomattava piste-etumatka, joten loppupeli ja loppupisteytys oli yhtä jännäystä, minne asti etumatka riittää. Valitettavasti kaksi muuta rotua, jäsen Jamppa Tuomisen nomadit ja jäsen Anaksimandroksen sininen rotu (ei Merenneidot) kirivät lopuksi ohitseni – jälkimmäinen vasta raha- tie breakerilla!

Tilanne oli tässä vaiheessa jäsen Anaksimandrokselle aika lupaava: voitto ja toinen sija takasi vain kolme negapistettä. Minä olin toisena neljällä negapisteellä, Marsissa eksynyt Jamppa Tuominen voitollaan kolmantena kuudessa pisteessä. Mutta ei finaalia heti perään. Kolmisen tuntia Terra Mysticaa vaati päiväkahvit ja -unet jälkiruoaksi. Peli on jännittävä, ehkä vähän liiankin stressaava omaan makuuni, niin paljon siinä on erilaista huomioon otettavaa.

Iltapäivällä pelattiin nelinpelinä sitten yksi Hornet.

Hornet on edelleen minusta vähän kuin parempi Broom Service – samoja ”riski vai riskitön toiminto” -päätöksiä peli tarjoaa, mutta simppelimmäksi tislatussa muodossa. Pelasin kyllä luokattoman huonosti tämän pelin, ja voitto meni ensikertalaiselle. Nyt kun vielä muistaisi kenelle?

Tämän lisäksi nakkailtiin pari erää Colorettoa. Saunassa oli tänä vuonna käyty jo aamulla, joten päivällä olisi ollut aikaa pelailla vielä enemmänkin kisaohjelman ulkopuolisia pelejä. Ensi vuonna osaan varautua. Minulla oli kyllä mukana Spyfall, mutta finaalilajin jälkeen seura oli jo liian väsynyttä siihen.

Finaalilaji olikin eeppinen. Eeppinen alkaa eellä, samoin kuin

Eclipse

Siitä se lähtee! Pelasimme ensi kertaa roduilla, minulle tuli siniset tiedealienit.

Eclipse oli kisapelivalintaäänestyksen suosikki – halusimme jonkun konfliktisen pelin voittajaa ratkaisemaan, ja kyllä tämä oli oikea valinta finaalipeliksi. Valtaosa meistä oli pelannut vain yhden pelin aiemmin, mutta säännöt oli äkkiä kerrattu.

Pakko todeta taas, että pelisuunnittelultaan Eclipse on onnistunut. Esimerkiksi vain: taisteluista jaetaan pistelaattoja, jotka otetaan pussista. Pelin alussa siellä on arvokkaitakin laattoja, mutta pelin edetessä sieltä on valittu jo parhaat, mikä kannustaa taistelemaan jo varhain.

En lähtenyt itsevarmana tähän kisalajiin: avaruuden valloittaminen ei jotenkin tunnu luontaiselta, enkä sitä paitsi vielä hahmottanut taistelusääntöjen ulottuvuuksia – mikä nyt sitten on hyvä alus, milloin kannattaa hyökätä ja niin edelleen, nämä eivät olleet hanskassa. Onneksi tiederodulla saatoin keskittyä teknologiapuihin strategianani koettaa napata niistä edut ja loppupisteet. Tehtailin teknologioita ja kärsin raudan puutteesta. Jälkikäteen ajatellen minulla oli onnea, kun poimin yhden avaruusheksan, jossa sijaitsi Muinaisia – niiden päihittäminen on hyvä tapa kerätä kokemuspisteitä ja saada jokin palkinto, ja Muinaisten uhka rohkaisee myös kehittämään aluksia ja sotateknologiaa. (Oikeastaan Muinais-laatan saaminen on huonoa tuuria vain pelin aivan ekoilla vuoroilla.)

Rodenbach Grand Cru sour ale sopivan ylevä valinta finaalilajin kyytipojaksi.

Eclipsessä on hyvä draaman kaari. On aina jännittävä nähdä, milloin ja kuinka ihmiset alkavat varautua loppusotaa varten. Vikalla vuorolla pelti rytisi taas. Minä hyökkäsin jäsen Jamppa Tuomisen kimppuun ja diplomaattisella liittoumalla harppasin jäsen Terminaattori I:n heksan yli suoraan pöpö- eli Planta-rodulla pelanneen Anaksimandroksen kimppuun. Edellisen taistelun hävisin (onneksi), jälkimmäisen voitin, mutta se ei riittänyt. Jamppa Tuominen jäi kolmanneksi Anaksimandroksen ottaessa hopeaa. Minä ehdin saada pari monoliittia rakennettua ja niillä ja tietysti teknologiasaavutuksillani ylsin voittoon.

Kokonaiskilpailun voittoon kultamitali ei silti riittänyt… Onnea Habsburg-seuran maailmanmestari 2017, jäsen Anaksimandros! Yksi kulta ja kaksi hopeaa on kyllä pokaalin arvoinen suoritus. Ensi vuonna on minun vuoroni!!1

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pelejä

7 Wonders Duel 1775: Rebellion Above and Below Adventure Land Afrikan tähti Agricola Agricola: All Creatures Big and Small Agricola: Family Edition Alhambra Alias Amerigo Antiquity Arkham Horror: The Card Game At the Gates of Loyang Augustus Avalanche at Yeti Mountain Bang! Battle Line Best Treehouse Ever Biblios Blood Bowl Blueprints Bohnanza Broom Service Bruxelles 1893 Builders: Antiquity Builders: Middle Ages Bus Cacao Camel Cup/Camel Up Carcassonne Carcassonne Junior Castles of Burgundy Castles of Mad King Ludwig Catan Catan Junior Caverna Caylus Celestia Chez Greek Citadels Clank! Clans of Caledonia Co-Mix Codenames Coloretto Colt Express Colt Express: Horses and Stagecoach Compatibility Concordia Cottage Garden Council of Four Cubist CV D&D Dale of Merchants Dale of Merchants 2 Das Vermächtnis des Maharaja Deus De Vulgari Eloquentia Diamant Discoveries: The Journals of Lewis & Clark Dixit Dixit Jinx Dixit Odyssey Dominion Dream Home Dynasties:Heirate&Herrsche Eclipse Eight Minute Empire: Legends Elfenland Eläinpyramidi Escape: The Curse of the Temple Falling Sky Fiasco Five Tribes Flamme Rouge Flash Point: Fire Rescue Flash Point: Urban Structures Fog of Love For Sale Freedom: The Underground Railroad Fuji Flush Fungi Glory to Rome Grand Austria Hotel Great Western Trail Gulo Gulo Hacienda Halli-Klack Hanabi Here I Stand Hoity Toity Honshu Hornet Imhotep Imperial Isle of Skye Istanbul Jaipur Jamaica Kadonneet kaupungit/Lost Cities Kadonnut kaupunki/Forbidden Desert Karuba Kellotornin kummitukset Keyflower Kilpikonnakisa Kingdomino King of New York King of Tokyo Kingsburg Kodama: The Tree Spirits korttien sekoittaminen Kristallikaivos Lanterns Las Vegas La Venise du Nord Lords of Waterdeep Lorenzo Il Magnifico Love Letter Mad Madeira Mallorca Marrakech Masters of the Universe Matryoshka Mechs vs. Minions Medieval Academy Menolippu Mice and Mystics Mint Works Modern Art Mr. Jack Pocket Mucca Pazza Mysterium My Village Myyräpeli Mölkky Nations New York 1901 Noa No Thanks! Oceanos OctoDice Oh My Goods! Once Upon a Time Ora & Labora Oracle of Delphi Oregon Orléans Pandemia Patchwork Pelaajien valinta Port Royal Potion Explosion Prodigals Club Puerto Rico Qwinto Qwixx Race for the Galaxy Railroad Tycoon/Railways of the World Reef Encounter Rhino Hero/Super Rhino Rialto Rocky Road à la Mode Rokokoo Rory's Story Cubes Roskis Saboteur Saint Malo Salaisuuksien saari Samurai San Juan Santiago Santorini Savannah Cafe Seasons Sherlock Holmes Consulting Detective Splendor Star Wars: Imperial Assault Stone Age Sushi Go! Takenoko Tales and Games: The Hare and the Tortoise Tales of the Arabian Nights Targi Terraforming Mars Terra Mystica Thebes The Golden Ages This War of Mine: The Board Game Thurn & Taxis Tides of Time Tikal Tokaido Torakkapokeri Tournay Trajan Troyes Troyes: The Ladies of Troyes Twilight Struggle Tyynysota Tzolk'in: The Mayan Calendar Via Nebula Village Village Inn Village Port Viticulture: Essential Edition Voyages of Marco Polo Wacky Wacky West Wallenstein When I Dream Yspahan Zooloretto Zoo Panic
%d bloggers like this: