Tammikuun pelatut kuvattuna lyhyesti kiireisille nykyihmisille, eli uusi LP:EL-formaatti

2

31.1.2021 Kirjoittanut JK

TL:DR. Liian pitkä: en lukenut. 

Ei sitä nykyihminen jaksa liian pitkiä sepustuksia lukea. Eikä aina jaksettu ennenkään, jo muinaiset roomalaiset kehottivat: in medias res, suoraan asiaan. Jos seuraavat peliarviot ovat liian pitkiä, et halua lukea ollenkaan! 

 

Tammikuun pelattuja noususuunnassa

 

MicroMacro: Crime City

 

Lasteni lapset nauravat aikoinaan, että pelasimme mustavalkoista peliä.

MicroMacro, epäpeli, hyvin kiinnostava sellainen. Paljastui, että tämä on lähinnä silmäharjoitus. Järkeilyä tai päättelyä ei niinkään tarvita kuin tarkkoja silmiä ja hyvää lamppua. Pitää löytää asioita suurelta mustavalkoiselta kartalta. Sikäli tämä epäpeli sopisi hyvin Missä Vallu -kirjoja fanittaville lapsille, paitsi että söpöt eläinhahmot ovat vähän ristiriidassa melko aikuisen sisällön kanssa. Crime Cityn rikokset ovat pitkälti murhia: on palkkamurhia, intohimomurhia, psykopaatteja, prostituoituja, satanisteja jne. Lapset nyt eivät näistä järkyty, mutta vähän epäkypsältä ristiriita pupujen ja psykojen välillä vaikuttaa. No, tämä piti kokeilla.

Murano

Murano on aika kevyt peli, vaikka kilkkeiseltä näyttää.

Onko Inka ja Markus Brandin unohdettu peli helmi? Vähintään lasihelmi, sillä olemme Venetsian Muranon saarella, joka on tunnettu lasiartesaaneistaan. Murano on nätti ja teema hurmaava. Toisaalta se on rondelipeli. En ole tainnut tavata rondelipeliä, jossa olisi jännitettä? Minun nähdäkseni pelin toiminnonvalintamekaniikkaan joko haluaa jännitettä, tai sitten voi laittaa ukkelin paarustamaan ympyrää. Muranossa rondeli on kuitenkin vain ”rondeli”, sillä nämä ovat gondoleita, joita on monta ja mitä vain saa liikuttaa. Mihin pysähtyy, sen toiminnon ottaa. Joskus liikenne kanaalissa ruuhkautuu, ja silloin ei saakaan tehdä ihan mitä haluaa.

Muranossa on hyvätkin puolensa. Palapeli, jolla saaria täytetään, on hauska. Sinne laitetaan kauppoja asiakkaille, katuja asiakkaineen, lasitehtaita, joita tupruttelemalla saa lasia, jota voi myydä rahalla… Jännitettä onkin roppakaupalla pelin pisteytyskorteissa. Pisteet tehdään salaisilla korteilla. Ja: toiset pelaajat voivat tietämättään tuhota pisteesi. Keke voi rakentaa lasitehtaan sille saarelle, jonka olisit voinut lopussa pisteyttää, jos sinulla olisi ollut ainoana lasitehdas jollakin saarella. Ynnä muuta sellaista.

Tämä varmaan särähtää jonkun pelimakukorvaan, jos sellainen olisi olemassa, mutta vaikutus on raastavan jännittävä. Kannattaako viedä pisteyttäjägondolieeria tuolle saarelle, nyt vai myöhemmin vai ollenkaan? Milloin kannattaa lopettaa peli? Miten saa parhaan irti näistä korteista mitä on ja siitä mitä arvelen vastustajan tekevän? Tässä on se jännite, jonka rondelista puuttuu.

Caverna: Cave vs Cave

Luola vastaan luola on vähän kuin jatkokehitelty ja virtaviivaistettu Agricola: All Creatures Big and Small. Mutta Cavernasta puuttuvat ovat puueläinpalat ja sitä kautta paljon sormihäsläystä ja kalustelua. Poissa ovat puutyöläisetkin – toiminnonvalinta on virtaviivaistettu vain laatan vedoksi. Luolasta pitää raivata kiviä pois, että sinne voi rakentaa uusia huoneita. Huoneista saa uusia kykyjä ja loppupisteitä. Kivien toiselta puolelta kääntyy esiin uusi huone, joka laitetaan huonevalikoimaan tarjolle. Hyvin näppärää. Resurssejakaan ei enää lasketa puupalasina, sen kun nostellaan ja lasketaan niiden määrää radalla. Jokin myyntinaula siinä menetetään, mutta kokemus on virtaavampi.

ACBASiin verrattuna Luola vastaan luola vain on pöydällä harmaa kuin gin long drink. Huoneetkin näyttävät kaikki samoilta. Eli puolensa ja puolensa. Meillä on A:ACBAS Big Box, joten ehkä C:CVCia ei omaksi tarvita.

Meillä pelataan A:ACBAS Big Boxia säännöllisesti.

Nova Luna

Myönnän olleeni vähän penseä Uwe Rosbergin uutta aikaratapeliä kohtaan. Näyttää jotenkin… ponnettomalta? Sain Lautapelit.filtä arvostelukappaleen My Cityn kyljessä (My Citysta pian lisää). Ja pakko se on myöntää, että Nova Luna on oikein toimiva peli. Ponneton esillepano unohtuu, kun pääsee pelaamaan.

Nova Lunan jujuna on se, että ruokaa laitetaan itse reseptistä. Ei reseptillä, vaan kokkaat itse reseptin. Se on matkaopaskirja, jonka päälle istut ja se vie sinut nähtävyyksiin. Se on villapaita, joka kudotaan kaavasta, jonka mukaan villapaita kudotaan.

Ehkä nämä metaforat eivät auta… Otat laattoja, jotka kertovat, miten laattoja pitää asetella – ja asettelet asetelmat samoista laatoista, jotka kertovat asetelmat. 

Meikkaanko yhtään senssiä? 

Spiel des Jahres – raati tiesi, mitä teki, kun nosti Nova Lunan ehdokkaaksi. Sujuva designvalinta on sekin, ettei virtausta rikota sillä että vuorojen välissä lisättäisiin aina uusia laattoja tarjolle. Ei, se on päätös, jonka pelaaja tekee ja vain silloin tällöin.

Carnegie 

Pakko mainita poikkeuksellisesti nettipelikin, kahdesta syystä. Xavier ”Troyes, Ginkgopolis, Carson City” Georgesin uusi raskaampi talouseuro Carnegie on nimittäin vielä hetken Kickstarterissa keräämässä rahoitusta Deluxe edikalleen. Toiseksi, peli on poikkeuksellisen hyvä. Pelasimme pari peliä Boardgamearenassa, ja tämähän on ollut kiehtovimpia nettipelejä vähään aikaan. Kudelma renkaita, jotka punoutuvat toisiinsa. Lampi, jonka pintaan sade rummuttaa toisiinsa iskeytyviä väreitä ja sorsa istuu keskellä. Kiehtova toiminnonvalintamekanismi, vähän Puerto Ricon seuraamistoimintoa, mutta omanaan. Epäonnistunut sääntökirja, ehkä se vielä uusitaan, mutta kun toiminnonvalintamekanismin oppii tai saa itselleen nopeasti opetetuksi, syvyyttä tuntuisi olevan pieneen sääntötaakkaan nähden rutkasti. Tsekkaa ihmeessä, kopsaa hakukoneeseen:

Kickstarter Carnegie board game

 

---

Oliko liian pitkiä? Pitää sitä jotakin sanoa kuitenkin. Kiitos jos jaksoit lukea, nykyihminen!