Adventure Land – Kramer&Kiesling lähtevät seikkailemaan lasten kanssa
Jätä kommentti22.1.2017 Kirjoittanut JK
Peliharrastajat tuntevat nimiparia Kramer&Kiesling kohtaan samanlaista kunnioitusta kuin pohjalaiset duoa Isontalon Antti&Rannanjärvi ja nuoriso duoa J&VG. Mm. peleistä Tikal (ja Java ja Mexica – muut ns. naamiotrilogian pelit), Torres (josta on tulossa uusi painos tänä vuonna), Palaces of Carrara ja Linko! tunnettu parivaljakko on tehnyt parinkymmen vuoden aikana aika katalogin suosittuja pelejä. Omillaankin ja muiden työparien kanssa nämä saksalaiset ovat tehneet lisää suosikkeja, joista mainittakoon vain Kramerin Richard Ulrichin kanssa tekemä aluehallintaklassikko El Grande. Uusia lastenpelejä metsästävä peliharrastaja ei siis yllätä ketään tarttumalla kiinnostuneena Kramer&Kieslingin uudehkoon perhepeliin Adventure Land (2015).
Adventure Land eli Seikkailumaa on sellainen peli, joka olisi varmaan kiehtonut mielikuvitustani nuorena poikana. Siinä on suuri, upea pelilauta jossa on vuoria, metsiä, kaupunkeja sekä joki, jonka kultaa vartioi jonkinlainen vedenpeikko. Pääpahiksia ovat kuitenkin alienmaiset sumuhirviöt, jotka möyrivät jokilaakson sumun keskellä. Pelaajat komentavat kukin omaa seikkailijajoukkoaan, joka kerää vuorilta miekkoja, joilla taistella sumuhirviöitä vastaan ja metsistä yrttejä, joilla saa asterixmaista lisävoimaa taisteluun. Kulta on joko voittopisteiden arvoista tai antaa sekin lisämahiksia kamppailussa – temaattisesti, lasteni mukaan, kultaa voi heittää maahan, ja kun sumuhirviö kiinnostuu poimimaan sitä, sitä vastaan on helpompi hyökätä.
Miten pelin tarkkaan ottaen voittaa, riippuu siitä, mitä pelin kolmesta eri skenariosta pelataan. Ensimmäinen on helpoin aloittaa, siinä kerätään pisteitä tasaisesti kaikenlaisesta tavarasta ja hirviönsurmasta. Toisen skenarion päätavoite on kerätä omat seikkailijajoukot yhteen – pisteitä saa eniten siitä, kuinka iso kasa seikkailijoita sinulla on samassa ruudussa pelin lopussa. Kolmas skenario on nimeltään Pako kaupunkeihin: siinä koetat saada enemmistöjä pelilaudan erikokoisiin kaupunkeihin.
Metsistä voi löytää taikayrttejä, vuorilta miekkoja, kaupungeista kumppaneita ja joesta kultaa sekä tappavan vaarallisen jokihirviön.
Hirviöitä vastaan taistellessa heität niin monta d6-noppaa, kuin käytät taisteluun miekkoja. Miekkojen mahdolliset bonukset ja mukaan mahdollisesti värväämäsi neutraalit kumppanit lisätään lopputulokseen, ja jos saat sumuhirviön voiman verran tai yli, olet surmannut hirviön. Muuten kyseinen taistelijasi kuolee pois pelilaudalta (ellei hänellä ole yrttejä tai kultaa voimien lisäämiseen). Tämä tuo perhepeliin sopivaa satunnaisuutta mutta toisaalta antaa todennäköisyyden alkeet tuntevalle etulyöntiaseman (2d6 antaa keskimäärin tuloksen 7).
Yksi pelivuoro on yksinkertainen. Sinulla on kaksi liikettä tehtävänä. Yhdellä liikkeellä voit liikuttaa yhtä seikkailijaasi niin monta ruutua vaaka- tai pystysuoraan kuin haluat. Jos ruudussa on vaikkapa miekka, poimit sen pysähtyessäsi. Liikettä rajoittaa vain pelin hirviöt, joiden yli ei voi hypätä, sekä ennen kaikkea se sääntö, että seikkailijasi eivät koskaan voi perääntyä. Etenet siis aina vain joko alaspäin tai oikealle. Paluuta ei ole. Yleisesti ottaen ukkelit siis siirtyvät pelin aikana vasemmasta ylänurkasta metsien ja vuorien läpi, joen yli, kohti oikean alanurkan jättikaupunkia, joka meillä nimettiin Cair Paraveliksi (Narnia-fanit tietävät).
Sumuhirviöt takovat Cair Paravelin muureja. Kaikki pelaajien ukkelit lähtevät liikkeelle vasemmasta ylänurkasta.
Pohjimmiltaan peli on siis melko abstrakti, ja maksat vaihtoehtoiskustannuksina aina sitä enemmän mahdollisuuksia, mitä pidemmälle kerralla etenet. Sitä miettii aina, siirtyykö kerralla vähän pitemmälle ja riskeeraa sen, että reitillesi olisi seuraavalla vuorolla ilmestynyt vaikka uusi miekka, jota et nyt siis enää koskaan tule saamaan. (Tulee jostain syystä vähän mieleen Reiner Knizian Lost Citiesin ja Battle Linen empimpisvalinta, joissa et haluaisi sitoutua pelaamalla kortin, kun kuitenkin saat siihen niin usein alle paremman heti vuorosi jälkeen.)
Mistään pähkäilyä aiheuttavasta pelistä ei silti voi puhua: vuorot ovat yleensä simppeleitä ja hyvin nopeita. Oikeastaan pelin isoin kauneuspilkku on se, että oma vuoro menee nopeasti ja sen jälkeen tulee aina ylläpitovaihe, jossa nostetaan maastopakasta kaksi korttia, joiden mukaiset löydöt asetetaan pelilaudalle: sieltä tulee uusia miekkoja, yrttejä, kultaa, summuhirviöitä tai kumppaneita eli neutraaleja ukkoja, jotka voi kerätä omalle puolelleen. Näiden asetelussa kartalle menee joskus pidempään kuin varsinaisen vuoron pelaamisessa.
Lapsia se ei haittaa. Pelin oppii kuusivuotiaskin, ja lapsista uusien aarteiden asettelu ja sitten etenkin paljastaminen on aina hauskaa. Sumuhirviöitä vastaan käyminen on lapsista hauskaa, myös tyttölapsista, ainakin meillä. Abstraktista mekaniikastaan huolimatta Adventure Land onnistuu tuntumaan ihan seikkailulliselta – hienolla pelilaudalla aarteineen on siinä ratkaiseva rooli. Minunkinkaltaiseni pojasta tylsäksi aikuiseksi varttunut pelaaja saa siis Adventure Landista mielikuvitukselleen hedelmällistä viihdettä.
Peliin on julkaistu 2016 myös lisäosa König und Prinzessin. Se tuo lisäosia sekä kolme uutta skenaariota, joista yksi yhteistyöpeli.
Puutyöläinen 