Mitä järkeä on pelata lautapelejä verkossa? Esittelyssä Spiel by Webin tarjonta

Jätä kommentti

22.9.2016 Kirjoittanut JK

Maailmanlaajuinen tietoverkko Internet tarjoaa lautapelaajille digitaalisia lautapelejä. Kuulostaa oksymoronilta: lautapeli, jossa ei ole lautaa, jonka äärellä olisi ihmisiä? Mitä järkeä tässä on, joku voi kysyä. No se järki, että voit pelata hyviä pelejä kavereiden kanssa vaikka jokainen on omalla työpaikallaan. Ohjelma lähettää sinulle meilin, kun on vuorosi. Voit tehdä vaikkapa siirron aamulla, pari päivällä ja kolmannen illalla ennen nukkumaanmenoa. Jos olet kiireisempi, vähemmän. Netissä voit myös kokeilla eri pelejä ensin digitaalisesti ostamatta niitä jokaista. Järkeä siis on.

Kaikki alkoi siitä, että peliporukkani jäsen Miguel de Unamuno (nimi muutettu) lähetti varovaisen tiedustelun, olisiko muilla mahdollisesti ehkä kiinnostusta kokeilla pelailla Wallensteinia netissä. Meni ehkä kaksi tuntia, kun peliporukkamme WhatsApp-ryhmä täyttyi kohteliaista siirtokehotuksista MIKÄ KESTÄÄ ja F5-näppäinten pinnat ympäri pk-seutua alkoivat kiiltää.

Kolusimme pelitovereiden kanssa ensimmäisenä läpi Spiel By Webin, nettisivuston, jonka pelitarjonta on vähäinen mutta laadukas. SbW on ilmainen ja vaatii vain rekisteröitymisen. Siellä voi pelata vuoropohjaisesti, eli kukin tekee siirtonsa omalla ajallaan. Saat meilin, kun on vuorosi. Pelejä voi järjestää suljetusti ja kutsua kaverinsa sinne, tai sitten kaikille avoimesti. Jälkimmäistä en ole kokeillut.

Esittelen tässä postauksessa SbW:n kaikki muut kuusi peliä, Wallensteinista olen jo kirjoittanut. Nämä kuusi ovat pelejä, joita en tätä kirjoittaessa ole pelannut fyysisenä kopiona IRL – joskin pari olen sittemmin jo hankkinut.

Spiel by Webin karu mutta toimiva käyttöliittymä

Spiel by Webissä on karu mutta toimiva käyttöliittymä. Tässä etusivu.

Hacienda (Wolfgang Kramer 2005) on melko lajityypillinen europeli. Siinä on teema, jonka voisi vaihtaa melkein miksi tahansa muuksikin, on monta tietä voittoon, ja se sisältää pahvinpaloja, joissa on eläimiä. Karjareittejä ja rakennuksia ja sen sellaista rakennetaan Argentiinan pampalle. Peli toimii keskeisesti korteilla. On maastokortteja ja eläinkortteja. Näistä on tarkoitus rakentaa pitkiä yhtenäisiä ketjua erilaista maastoa ja samaa eläintä, ja sitten johtaa tämä ketju teurastamoon. Sellaiset ovat realiteetit pampalla, joka pystyy muuttamaan karun aron herkulliseksi lihapadaksi – ja voittopisteiksi. Pampasta on kirjoitettu myös ainakin yksi hyvä Susikoira Roi -vitsi, johon liittyy pirtun trokaaminen, mutta tähän peliin ei, joten se siitä.

Hacienda on vallan kelvollinen peli, mutta jotenkin helposti unohtuva ja persoonaton. Tuntuu kuin ammattimainen pelisuunnittelija olisi siinä tehnyt päivätyötään kahdeksasta viiteen maksaakseen asuntolainaansa. Tässähän ei tietenkään ole mitään vikaa: asuntolaina on investointi kotimaan ja maapallon tulevaisuuteen, ja ilman työtä ihminen sairastuu. Mutta ei tässä mitään varsinaisen sankarillistakaan ole. Hacienda on peli, jota varten lapset keksivät ilmaisun ”ihan kiva”.

Hoity Toity on mm. Catanin luojan Klaus Teuberin perhepeli niinkin kaukaa kuin 1990. Se on aikakaudelta ennen europelien aikakautta, näiden edeltäjä, saksalainen perhepeli.

Tätähän eivät kaikki tiedä, mutta Hoity Toity sen paljastaa – Teuber on semmottis pahamaineinen kommunisti. Vai millä muulla olisi selitettävissä hänen aristokratiavihansa kuin kommunismilla, joka syntyi aristokraattivihasta, jatkoi herravihalla ja elää nykyään Nalle-vihana? Ensinnä nimi: englanninkielinen ilmaisu ”hoity toity” tarkoittaa pystynenäistä hienostelijaa. Peli on julkaistu myös nimellä Adel Verplichtet, eli aateluus velvoittaa, mutta tämä nimi taas on ironinen: pelissä ei käyttäydytä aatelisarvolle sopivasti muuten kuin kommunistin mielestä, eli pröystäilemällä ja tekemällä rikoksia.

Kivi-sakset-paperi-periaatteella toimivassa Hoity Toityssa pelataan salaa simultaanisti kortteja. Pelaajat kilpailevat siitä, kenellä on hienoin kokoelma (humoristisia) antiikkiesineitä. Korteilla valitaan käykö pelaaja huutokaupassa vai näyttelyssä. Huutokaupassa voi tarjota rahaa antiikkiesineestä tai varastaa sellaisia. Näyttelyssä voi tienata voittopisteitä ekshibitioimalla esineistöään tai taas varastaa sellaisia. Myös salapoliiseja voi lähettää kaappaamaan varkaat ja viemään nämä vankilaan.

Hoity Toityssa on hyödyllistä, jos pääsee eri tahtiin kuin muut. Kun muut ovat näyttelyssä, sinä pääset huutokaupassa helpommalla ja toisin päin. Hoity Toity on kevyt peli, jota voisin kuvitella kokeilevani perheeni kanssa lautapelinä, jos tilaisuus vastaan tulisi. SbW:in täysin grafiikaton Hoity Toity -sivu on niin karu ja peli niin kevyt, ettei peliseurani ehkä siihen nopeasti palaa.

Bus (Jeroen Doumen, Joris Wiersinga 1999) oli minun ensimmäinen Splotter-pelini. Se on myös ensimmäisiä Splotterin julkaisemia pelejä. Splotterhan on pieni hollantilainen pelipulju, joka on Busin jälkeen julkaissut harvakseltaan raskaita lautapelejä, jotka ovat peliharrastajien arvostamia ja suosittuja. Viimeisin näistä on aivan prototyypin näköinen Food Chain Magnate. Karun näköisiä ovat Splotterin monet muutkin pelit olleet, mutta SpW:issä pelatessa ei Busin katupitsan näköistä pelilautaa näe. Tässä kuva fyysisestä pelilaudasta:

Kuva Gianluca Lari/BGG

Bus ei ollut helpoin peli oppia, itse asiassa olin pitkään siitä pihalla, mm. siitä syystä, että omituinen ajanpysäytystoiminto ei minun aivoissani niinkään pysäyttänyt aikaa, kuin siirsi kelloa taaksepäin. Bus on reitinrakentamista (bussireitin) ja ihmisten kuljettamista sillä töistä kotiin, kodista pubiin ja pubista takaisin kotiin. Se toimii työläistenasettelulla, jonka genren varhaisimpia edustajia se taisi olla. Ja se omituinen ajanpysäytystoiminto… taustatarinan mukaan Bus tapahtuukin oudossa universumissa, jossa hullu tiedemies on keksinyt aikakoneen tms zzzzz. Enpä tiedä. Bus jakoi mielipiteet peliporukassamme, pari meistä inhosi sitä, joku fanitti. Kokeilemalla voisit tietää kumpaan ryhmään sinä kuulut.

Tikal (Wolfgang Kramer, Michael Kiesling 1999) taas on laajalti suosittu peli, varsinainen klassikko. Siinä etsitään Guatemalan viidakon keskeltä temppeleitä ja kaivetaan esiin aarrekätköjä. Tikal toimii toimintapisteillä: toimintapisteitä allokoimalla voi aina vuorollaan liikutella ukkojaan kartalla, etsiä aarteita, perustaa leirejä, omia temppeleitä, vaihtaa aarteita toisten kanssa ja sen sellaista.

Tikal on syystäkin klassikko. Busin jälkeen se oli minulle lasillinen raikasta, sitruunalla maustettua jäävettä. Ukkoja kartalla – aina mahtavaa. Spiel by Web on tehnyt tälle grafiikat – hienoa. Tuntuuko kuin olisin raivaamassa tietä läpi viidakon – no kyllä itse asiassa vähän tuntuu. Toisaalta pelin satunnaisuus saattaa joskus koetella: joka kierroksella pelaaja vetää pakasta uuden maastolaatan, ja toisille sattuu hyviä laattoja ja toisille huonoja. Aarteiden etsintäkin on hyvin satunnaista, mikä toisaalta on toki temaattisesti perusteltua.

Netissä pelaamiseen Tikal on omiaan, koska livenä sillä on maine jäätymispelinä, ts. analyysihalvaukseen ajavana pähkäilypelinä. Kymmenen toimintapistettä (10!) kun on aika paljon käytettäväksi yhdellä vuorolla, ja uskon, että moni saattaa jäädä eiku-eiku-eikuttelemaan omaa vuoroaan. Mutta kuten sanottua, en tiedä tätä kokemuksesta. Toisaalta taas Tikalin visuaalisuus ei netissä välity:

Kuva Mark Palframan BGG

Onneksi sain äsken Tikalin halpana kirpparilöytönä omaksenikin. Se on melkein-porttipeli, eli seuraavaksi haasteeksi sellaisen lapsen kanssa, joka on oppinut jo Carcassonnen tai Alhambran tapaiset ensiaskeleet.

Reef Encounter (2004) on mm. Keyflowerin suunnittelijan Richard Breesen harrajastapeli, joka yhdistää laattainasettelua, aluehallintaa ja hyödykespekulointia – koralliriutalla. Omien sanojensa mukaan Breese halusi tehdä aluehallintapelin, jossa ei tapeta ihmisiä. Niinpä tässä syötetään polyyppeja kaloille. Korallit voivat syödä toisia koralleja ja vallata näin elintilaa riutalta. Katkaravut suojaavat koralleja syömiseltä. Pelin taustalla on varmaan vähintäänkin Sir David Attenboroughin luontodokumentti, ellei syvempääkin luontoharrastusta.

Viisinpelinä netissä Reef Encounter oli aika kaoottinen kokemus. Pelissä on ”korallipörssi”, joka aina kertoo, minkäväriset korallit ovat ekosysteemin huipulla. Pörssiä voivat pelaajat sitten manipuloida, joten kun oma vuoro taas tulee, koko peli on helposti aivan erinäköinen kuin viime kierroksellasi. Pitemmän tähtäimen strategiaa en osannut luoda ja yllätyi täysin kun lopussa paljastettiin, kuinka paljon kunkin kala oli syönyt, ja omani oli lihavin. Reef Encounter vaatisi livetilanteen ja pari toistoa alle päästäkseen loistoonsa.

Parhaan löydön säästin viimeiseksi.

Santiago (Claudia Hely, Roman Pelek) on elegantti huutokauppa- ja neuvottelupeli. Kyse on maanviljelyksestä kuivalla maalla. Pelaajat huutokauppaavat erilaisia viljelmälaattoja (perunaa, chiliä, papua, banaania) ja sitten asettelevat ne pelilaudalle. Asettelu on tärkeää, joten jokaisen kolikon käyttöä joutuu miettimään – monesko laatajan valitsija haluan olla? Jos satsaan paljon, voin päästä valitsemaan ensinnä nuo kaksi banaania, mutta ehkä jos tarjoan vain kaksi kolikkoa, yllän tuohon yhteen perunaan, joka ei sekään olisi huono. Vai pitäisikö minun tyytyä viimeiseen laattaan ja päästä tällä kierroksella Kanaalinvalvojaksi… Vettä ei tällä kuivalla Kap Verden saarella kaikille pelloille aina riitä, joten pelaajat joutuvat lahjomaan Kanaalinvalvojaa, että tämä vetäisi vesikanaalin heidän peltojaan juottamaan. Kassavirta ja vesivirta kulkevat käsi kädessä.

Santiago on voimakas peli. Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset, mutta valinnat kiperiä ja pelaajien välinen vuorovaikutus väkevää. Pelaajat tekevät toistensa kanssa kauppoja voidakseen tarjota Kanaalinvalvojalle yhdessä enemmän rahaa kuin se toinen pelaaja, joka tietysti haluaisi kanaalin omalle pellolleen toisella suunnalla. Pelaajien intressit menevät ristiin rastiin sen mukaan, mihin kukin laittaa mitäkin viljelykasvia, joten jokainen kierros on kiperä. Loppupisteytyksessä suuret yhtenäiset monoviljelmät ovat arvokkaammat kuin sekalaiset tilkut, joten pelaajien kannattaa tehdä yhteistyötä/lonnia toisten siivellä tehokkaammin kuin muut.

Löysin Lautapeliseuran foorumilta omakseni fyysisen kopion Santiagoa. Mikään visuaalinen peli tämä ei ole. Lauta on karu kuin nahkaista maata, mutta livenä pelattaessa vuorovaikutus, neuvottelu, uhkailu, lahjonta ja kiristys on varmaan vielä moninverroin vahvempaa, joten odotan innolla pääseväni pelaamaan sitä ”oikeassa elämässä”.

image

Spiel by Webin jälkeen olemme nyt siirtyneet koluamaan Yucatan tarjontaa. Siitä ehkä myöhemmin lisää, nyt kiitos sinulle, loppuun asti lukija.


Päivitys 4/2017:

Sain lopulta Santiagon pöydälle. Hyvä se on livenäkin, paljon esteettisempi, ja ilahduttavasti tuntui toimivan vain neljälläkin pelaajalla.

image

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pelejä

7 Wonders Duel Above and Below Adventure Land Afrikan tähti Agricola Agricola: All Creatures Big and Small Agricola: Family Edition Alhambra Alias Amerigo Antiquity At the Gates of Loyang Augustus Avalanche at Yeti Mountain Bang! Battle Line Best Treehouse Ever Biblios Blood Bowl Blueprints Bohnanza Broom Service Bruxelles 1893 Builders: Antiquity Builders: Middle Ages Bus Cacao Camel Cup/Camel Up Carcassonne Carcassonne Junior Castles of Burgundy Castles of Mad King Ludwig Catan Catan Junior Caverna Caylus Celestia Chez Greek Citadels Clans of Caledonia Co-Mix Codenames Coloretto Colt Express Colt Express: Horses and Stagecoach Compatibility Concordia Cottage Garden CV D&D Dale of Merchants Dale of Merchants 2 Das Vermächtnis des Maharaja Deus De Vulgari Eloquentia Diamant Discoveries: The Journals of Lewis & Clark Dixit Dixit Jinx Dixit Odyssey Dominion Dream Home Dynasties:Heirate&Herrsche Eclipse Eight Minute Empire: Legends Elfenland Eläinpyramidi Escape: The Curse of the Temple Falling Sky Fiasco Five Tribes Flamme Rouge Flash Point: Fire Rescue Flash Point: Urban Structures Fog of Love For Sale Freedom: The Underground Railroad Fungi Glory to Rome Grand Austria Hotel Great Western Trail Gulo Gulo Hacienda Hanabi Here I Stand Hoity Toity Honshu Hornet Imhotep Imperial Isle of Skye Istanbul Jaipur Jamaica Kadonneet kaupungit/Lost Cities Kadonnut kaupunki/Forbidden Desert Karuba Kellotornin kummitukset Keyflower Kilpikonnakisa Kingdomino King of New York King of Tokyo Kingsburg Kodama: The Tree Spirits korttien sekoittaminen Kristallikaivos Lanterns Lords of Waterdeep Love Letter Mad Madeira Mallorca Marrakech Medieval Academy Menolippu Mice and Mystics Mint Works Modern Art Mr. Jack Pocket Mucca Pazza Mysterium My Village Myyräpeli Mölkky Nations New York 1901 Noa No Thanks! Oceanos Oh My Goods! Once Upon a Time Ora & Labora Oracle of Delphi Oregon Orléans Pandemia Patchwork Pelaajien valinta Port Royal Potion Explosion Prodigals Club Puerto Rico Qwixx Race for the Galaxy Railroad Tycoon/Railways of the World Reef Encounter Rhino Hero/Super Rhino Rialto Rokokoo Rory's Story Cubes Roskis Saboteur Saint Malo Salaisuuksien saari Samurai San Juan Santiago Santorini Savannah Cafe Seasons Sherlock Holmes Consulting Detective Splendor Stone Age Sushi Go! Takenoko Tales and Games: The Hare and the Tortoise Targi Terraforming Mars Terra Mystica Thebes The Golden Ages Thurn & Taxis Tides of Time Tikal Tokaido Torakkapokeri Tournay Trajan Troyes Troyes: The Ladies of Troyes Twilight Struggle Tyynysota Tzolk'in: The Mayan Calendar Via Nebula Village Village Inn Village Port Viticulture: Essential Edition Voyages of Marco Polo Wacky Wacky West Wallenstein Zooloretto Zoo Panic
%d bloggers like this: