Just One on melko täydellinen illanviettopeli koko suvun kanssa
Jätä kommentti19.12.2019 Kirjoittanut JK
Tehdään nopea testi:
.
.
.
Ajattele äkkiä jotain väriä.
Onko mielelläsi nyt väri? Hyvä.
Nyt ajattele jotain työkalua.
Valmista?
Mitä ajattelit?
Oliko se mahdollisesti…
.
.
.
punainen vasara?
*
Just One voitti Saksan (ja maailman) suurimman pelipalkinnon Spiel des Jahresin 2019. Nämä Spiel des Jahresit ovat helposti opittavia pelejä kaikille, mutta Just One on vielä erityisen kevyt, suorastaan yllättävän kevyt. Säännöt voi selittää samalla kun peliä jo aloitellaan. Kas näin.
Anna kaikille laatikosta muovinen teline. Laita Tiinan telineeseen kortti niin että muut pelaajat näkevät sen mutta Tiina ei.
Sano: ”Sano Tiina joku numero yhdestä viiteen.”
”Neljä”, Tiina sanoo. Ja muut näkevät, että nelosen kohdalla kortissa lukee sana SIRKUS.
”Nyt meidän muiden tehtävä on kirjoittaa omaan telineeseen yhden sanan vihje, sellanen vihje josta Tiina arvaa, mikä sana tossa lukee. Jos Tiina arvaa sanan meidän vihjeistä, me kaikki saadaan yksi piste. Pelataan nää kolmetoista korttia vuorotellen ja mitä enemmän pisteitä, sitä parempi tulos.”
Kaikki nyökyttelevät päätään. Pelin tarjoama kokemus ei vielä aukene mutta väläyttää kiinnostavaa syvyyttä, ja näillä päästään vauhtiin. Jokainen alkaa jo miettiä, millaisella vihjeellä Tiina keksii, että nyt haetaan sanaa sirkus. Kirjoittaisinko vihjeen klovni, teltta, tirehtööri.. veisikö Finlandia Tiinan ajatukset väärille urille?
”Yks juttu vaan”, pelin opettaja tässä vaiheessa toteaa.
”… jos me annetaan samoja vihjeitä, ne kaikki pyyhitään pois.”
Hetkinen?
Eli jos kirjoitan vihjeeksi klovni, ja Make keksii myös kirjoittaa klovni, meidän kummankin vihjeet pyyhitään pois ennen kuin Tiina näkee ne, ja Tiinalla on kaksi vihjettä vähemmän apunaan?
Jaa. Mitähän vihjeitä muut meinaavat antaa…?
![](https://puutyolainen.wordpress.com/wp-content/uploads/2019/12/523170d8-44d4-4c33-a58d-b90d0c577d56-e1576737318188.jpeg?w=590&h=443)
Suomenkielisen Just Onen sanoja. Jos pelaa lasten kanssa, ’Microsoftit” ja ’Kirkat’ on helppo vain vaihtaa seuraavaan.
Vihjeiden keksiminen sinänsä ei ole yleensä kovin vaikeaa eikä edes Just Onen kiinnostavin puoli. Sen päälle tulee pelin oma leima, uusi kerros metapeliä: Minkä vihjeen muut aikovat antaa? Kun sana on sirkus, voinko antaa vihjeen teltta tai tirehtööri, vai tulevatko ne muillekin ensimmäisenä mieleen?
Toisin sanoen Just One perustuu punaisten vasaroiden karttamiseen.
Joten äkkiä olet toisten pelaajien pään sisällä. Mitä he miettivät? Jos muut kirjoittavat telttaa ja tirehtööriä, ehkä juuri Finlandia olisikin turvallinen ja voisi tukea muiden sanoja? Vai aikovatko he juuri välttää sitä parasta vihjettä, koska arvelevat muiden antavan sen? Joten jääkö paras vihje käyttämättä, joten sinä voisit sittenkin kirjoittaa sen…? Just Onen ydintä ei siis ole pelkkä sanojen keksiminen, vaan tällainen niin sanottu kognitiivinen empatia – toisten ajatusmaailmaan eläytyminen.
Jos parasta Just Onessa on se, miten helppo se on opettaa kenelle tahansa, toiseksi parasta on todistaa, kun he hoksaavat pelin jujun. Heidän kasvoiltaan näkee lampun syttymisen: ”Aaa… okei…! Tää onkin ovelaa.”
![](https://puutyolainen.wordpress.com/wp-content/uploads/2019/12/ecdeef72-9b85-4037-a792-5508c8b01ea8.jpeg?w=590&h=443)
Nyt on hyvät vihjeet, näillä pitäisi arvata. Mitä haetaan? (Voit tarkistaa vastauksesi takana olevasta kortista.)
Just One on nopeaa hupia tarjoava peli, jonka aion ottaa ensi viikolla mukaan joulunviettoihin. Pelasimme sitä omalla perheellä ensi kerralla saman tien kolmesti. Koska peli on yhteistyöpeli, se sopii myös niille, jotka karttavat kilpailua tai kilpailuhenkisiä sukulaisiaan, ja varmaan myös monille heistä, jotka karttavat pelailua sinänsä – Just One tuntuu melkein ajanviettoleikiltä enemmän kuin pelaamiselta-pelaamiselta. Se on eräänlainen kehitelty versio vanhasta Rizla-pelistä. Kumpikin perustuu tuohon aina yhtä herkulliseen draamalliseen ironiaan: muut tietävät jotain, mitä yksi ei tiedä. On yhtä lailla kiinnostava rooli olla vuorollaan vinkkaaja kuin sanojen arvaajakin.
![](https://puutyolainen.wordpress.com/wp-content/uploads/2019/12/48b54bd2-2f7c-4fd9-a1d9-0a8baede0b2d.jpeg?w=590&h=443)
Suomen kielen etuna sanapeleissä ovat taivutuspäätteet. Just One on säännöiltään liberaali ja sallii myös erikoismerkit, kuten $.
Mutta sukulaisia pelaamiseen melkein tarvitaankin. Just One on nimittäin parhaimmillaan vasta kun pöydän ääressä on viidestä seitsemään pelaajaa. Nelinpelissä vinkkaajia on kerralla kolme, ja jos kaksi heistä menee kirjoittamaan saman vihjeen, arvaajalle jää tasan yksi vihje arvauksensa tekemiseen. Se ei riitä, joten kortti ja sitä myötä piste käytännössä menetetään lähes aina. Kolminpelin säännöissä kaksi vinkkaajaa saavat kukin antaa kaksi vihjettä, mikä on minusta melkein mieluisampaa. Nyt omat vihjeensä voi miettiä joko tukemaan toisiaan tai aihetta voi lähestyä kahdesta eri suunnasta.
![](https://puutyolainen.wordpress.com/wp-content/uploads/2019/12/8fde2160-f18f-4f03-a545-e4ce689af2e3.jpeg?w=590&h=443)
Nyt kävi kolminpelissä köpelösti. Vihjeet tuomitaan samoiksi eri taivutusmuodoista huolimatta, joten tämä sana jää arvaamatta. Arvaaja valitsee laittaa kortin sivuun arvaamatta, mistä rangaistaan vähemmän kuin väärin arvaamisesta.
Suosittelisin melkein kokeilemaan nelinpelissäkin kaksinpelin sääntöä, että kukin kirjoittaa kaksi vihjettä. Kaikkein parasta on tietysti pyytää koko suku mukaan.
Ja jos kaipaat luovuutta työhösi, muista Just Onen opetus: Mieti pitemmälle kuin ne ilmiselvät punaiset vasarat.
Just One: Ludovic Roudy, Bruno Sautter. Repos Production 2018. Suomenkielisen version julkaisija Asmodee Nordic tarjosi arvostelukappaleen.