Nyt pelataan jo kolmevuotiaan kanssa – testissä pienten lasten pelien hittejä ja huteja

Jätä kommentti

12.4.2019 Kirjoittanut JK

Makasin aamulla vielä sängyssä, kun kuulin olohuoneesta kolmivuotiaan poikani kysyvän äidiltään: ”Sitten kun isi herää, pelaako isi mun kanssa ritaripeliä?”

Nousen vuoteesta. Poika seisoo olohuoneen lattialla. Hän tervehtii minua sanomalla: ”Kato isi, mikäs tuossa on?” ja vilkaisee lattialla olevaa – ritaripeliä.
”Jaa, siinähän on ritaripeli…”
”Joo.”
”…Haluisitko sä ehkä… pelata sitä?” kysyn.
”Joo-o.”
Ja sitten aamiaisen jälkeen pelasimme ritaripelin ja toisen ritaripelin ja vielä lohikäärmepelinkin. Ja illalla siskon kanssa pelattiin lohikäärmepeli ja ritaripeli ja toinen ritaripeli ja merirosvopeli.

*

Tilasin Saksasta erän HABA:n lastenpelien keltaisia laatikoita. Hedelmätarhaahan on meillä jo pojan kanssa pelattu – toisin sanoen ”Korppipeliä” päätähtensä mukaan. Poikani on kolme, täyttää pian neljä, joten otin harppauksen nyt eteenpäin.

Käydäänpä näitä läpi jonkinlaisessa arvojärjestyksessä.

 

My First Stone Age: The Card Game

”Mammuttipeli” on näistä ainoa ei-Haba, ”Ensimmäinen kivikauteni”-pelin maailmaan sijoittuva itsenäinen muistipeli, jonka voi ilmeisesti ympätä myös emopeliinsä pieneksi laajennukseksi. Mammuttipeli on muistipeli. Martti Mammutti kiertää myötäpäivään, mikä on opeteltava konsepti pienelle lapselle, ja pysähtyy 1, 2, 3 tai neljän kortin päähän. Siinä opitaan laskemista ja sitä, että abtraktit numeraalit vastaavat yksi yhteen konkreettisia kortteja – tämäkin on opeteltava konsepti. Abstraktit käsitteet kuten numerot ovat oikeastaan ihmisaivoille hyvin vaikeita. Olemme vain niin tottuneet numeroihin vuosikausien koulumatematiikan myötä, ettemme tajuakaan tätä, mutta niitä ei ole aistein havaittavissa olemassa eikä niihin liity tunteita, joten numerot, kinkkinen juttu. No, tässä iässä pelaaminen on perusasioiden opettelua, kuten että kaikki tärkeä ei ole aistittavissa.

Joka tapauksessa Martti Mammutti kiertää myötäpäivään 1- 4 korttia, ja jos kortin kääntöpuolelta paljastuu rakennusaine, jota tarvitset majaasi, otat sen ja majasi on lähempänä valmista. Kolme rakennusainetta niin majasi valmistuu, kolme (tai meillä kaksi) valmista majaa ja voitat.

Valintoja: On, se, mihin Marttia siirrät. Muistatko missä mustikka oli? Jos muistat oikean, valinta on itsestäänselvä, muuten hakuammuntaa.
Jännitystä: Mikäs sieltä paljastuu?
Oma arvio: Tavallinen muistipeli on helpompi lapselle ja harmittomampi aikuiselle.
Kolmivuotiaan arvio: Unohtanut jo, kun tuli ritaripelejä.

Glücks-Piraten

Merirosvopelissä ”Onnen-piratit” ei tule varsinaisesti peliä mukana, mutta tämä on nätti setti, jolle saa itse kehittää oikeat säännöt. Heitä noppaa ja liiku saarilla, vähän kuin lasten Lunassa (Stefan Feld, 2010). Jos noppa vie sinut aarresaarelle, saat kultakimpaleen. Viisi kultaa ekana ja voitat pelin.

Paketissa tulevien sääntöjen mukaan menetät yhden aarteistasi, jos päädyt merirosvolaivalle. Tämä olisi ”kaksi askelta eteenpäin, yksi taaksepäin”, joten meillä vain rikkaimmalta merirosvolta varastetaan. Ja ne kaksintaistelut lyhennettiin: emme heittele kolikoita siihen hamaan tulevaisuuteen asti, jolloin joku mahdollisesti saa kaksi laivamerkkiä, vaan siihen asti kun toinen saa ekana enemmän.

Valintoja: Ei.
Jännitystä: Nopan heitto, mihin päädyn? Kaksintaistelut, kumpi voittaa kolikoita flippaamalla? Onhan tämä jännitystä.
Oma arvio: No joo. Ihan hauskasti tuotettu kyllä.
Kolmivuotiaan arvio: Pelataan joskus.

Rumpel-Ritter

Heität noppaa ja laitat kaksi tai yhden ritarin pahvitorniin. Nopan kuudes sivu on portti, sillä saat vetää tornin portin auki. Ritarit rymisevät tornista pahville, osa hukkuu kuoppiin. Kun jollain on kaikki ritarit loppu, kultamitalin voittaa se, jolla on eniten ritareita yhä edessään.

Käytännössä siis viisi vuoroa kuudesta on rakentamista sille, että joku pääsee avaamaan portin. Puiset keila-ritarit ropisevat ulos ryminällä. Se on lapsista sitten hurjan jännittävää, ja niinpä tämä ”Ritaripeli” on poikani suosikki. Kaksinpelinä ”Ryminäritarit” ei oikein toimi, koska useammin kuin kerran peleissämme kumpikaan ei ole heittänyt porttia, jolloin peli koostuu siitä, että tiputtelette vuorotellen puisia pikkukeiloja torniin. Ensimmäisen pelaajan haitta.

Valintoja: Ei merkittäviä. Joskus pääset valitsemaan, minkä värisiä ritareita torniin tiputat, mutta tällä ei ole isompaa taktista merkitystä.
Jännitystä: Tuleeko portti? Yleensä ei, mutta kun tulee, lapsista on hauskaa, kun ritari rymisevät tornista alas.
Oma arvio: Taasko tätä?
Kolmivuotiaan arvio: Pelataan ritaripeliä!

Funkelschatz (Dragon’s Breath)

Mitä veikkaat, minkävärisiä jalokiviä tippuu, kun seuraava rengas otetaan pois? Sinisiä? Okei, sinä otat siniset. Minä otan keltaiset.

Sitten rengas nostetaan pois, ja timantteja tippuu. Jotkut hukkuvat koloista isälohikäärmeen luolaan. Vuoro vaihtuu. Kellä on eniten timantteja lopussa voittaa.

Valintoja: Valinta, siis yksi: minkä värisiä veikkaat tippuvan? Ja sitten vähäsen sorminäppäryydellä vaikuttamista, kun olet renkaannostovuorossa.
Jännitystä: Jalokiviä ropisee, tuleeko omia vai muiden, ja solahtaako joku koloon?
Oma arvio: No joo. Veikkaaminen on ehkä ihan kehittävää lapsille, ja renkaanpoistovuorossa voi sormella sörkkiä jalokiviä. Kauniisti tuotettu peli ja värikkäitä akryylijalokiviä.
Kolmivuotiaan arvio: Mä oon keltanen lohikäärme kun se on poika.

Richard Ritterschlag

Nyt puhutaan. Carcassonne Junior oli omanlaisensa harjoite, josta lähes sai pelin, kun poisti pari x-risteyksistä. Mutta enää sitä ei tarvitse pelata, kun on ritariseikkailupeli ”Riku Ritarinisku”, engl. Brandon the Brave. Tämä on parempi peli olematta juurikaan vaikeampi.

Nostat laatan ja jatkat sillä yhteistä maisemaa. Tarkoitus on saada yhdistettyä kaksi samanväristä rastia. Siellä nimittäin pääset suorittamaan jonkin ritarillisen urotyön, voittaa jättiläisen tai karkoittaa noidan tai löytää aarteen. Ensimmäisenä kaikki urotyönsä suorittanut voittaa pelin. Urotyölaatat ovat alassuin, joten suorittamalla vaikka punaisen urotyön, et vielä tiedä, mitä se piti sisällään. Tupla-annos laatankääntöilahdusta on siis luvassa. Lisäksi voit vähän katsella, kuinka monta eriväristä urotyötä sinulla on tekemättä, eli mikä kannattaisi suorittaa.

Mutta ritariseikkailupelissä on juuri sopivasti lisäsääntöjä, ettei se ihan tähän tyhjene. Joissain laatoissa on turnajaisteltta, ja se on laitettava toisten viereen turnajaiskentäksi. Kentän täydentänyt saa suorittaa siellä minkä tahansa urotöistään. Lisäksi mukavan yksityiskohtaisesti kuvitetussa maastossa seikkailee Konrad-ritari etsimässä hevostaan. Jos laitat laattasi Konradin viereen, saat ottaa vielä toisenkin laatan.

Valintoja: On.
Jännitystä: Millainen laatta tulee? Mihin se käy? Kun suoritan tehtävän, mikä laatta se on?
Oma arvio: Kiva, tuleeko vielä siskotkin mukaan, että saadaan oikein iso maisema rakennettua? Tämä voisi kestää vähän pidempäänkin, mutta lisäosia lienee turha odottaa.
Kolmivuotiaan arvio: Mä voitin lohikäärmeen! Mä pelastin prinsessan!

Lastenpelit eivät yleisesti ottaen kestä lukemattomia pelikertoja, niin keppoisia ne ovat haasteiltaan. Näitä pelejä olen itse pelannut kolmivuotiaan kanssa 4 – 9 kertaa, ja se melkein riittäisi, ehkä pois lukien Richard Ritterschlag. Olenkin hankkinut meille jo liudan lisää pelejä näiden jatkoksi. Tämä kirjoitus oli siis vasta Osa I  uudesta jatkuvasta sarjastamme, ”Nyt pelataan jo kolmivuotiaan kanssa”. Sarja jatkuu ainakin yhden jakson verran vielä ennen muuttumistaan sarjaksi ”Yhä pelataan, nyt nelivuotiaan kanssa”, tjsp.