Nämä pelit testaisin ja nuo ostaisin Essenin pelimessuilla 2018
Jätä kommentti24.10.2018 Kirjoittanut JK
Messuthan alkoivat jo, nyt äkkiä. Kävelisin Essenin messuhallissa ensimmäisenä Cranio Creationsin kojulle italialaisen lautapelisuunnittelun terävimpään kärkeen ja ostaisin samoilta jaloilta pelin nimeltä
Newton
Laatikon sisällön esillepanon ponneton seepianvärisyys ei estä tätä olemasta ehkä syksyn odotetuin pelini. Samalla voisin harkita heräteostosta pelien Penk! ja Jungle Race kohdalla.
Tunnin keskiraskaat – ruuhkainen sarja
Sitten edessä olisi vaikea valinta. Kovin rakas ”tunnin keskiraskas euro” nissi on täynnä kovia kilpailijoita tänä syksynä. Sellaisia ovat ainakin:
Gugong
Manitoba
Valparaiso
Architects of the West Kingdom
Papua
Varmaankin joku näistä tarttuisi mukaan. Stedingin Gugong olisi kovilla, se näyttää hauskalta kokoelmalta minipelejä. Architectseissa kiinnostaa Kaarle Suuri -teeman lisäksi kierrokseton työläistenasettelu (ilman ylläpitovuoroja) sekä hyvyys-pahuus-akseli. DLP:n pelit sekä Papua ovat enemmän hämärän peitossa, mutta siinähän sumu väistyisi keskellä messuhallia.
Tämänkin tarkistaisin mielelläni, vaikkei se ehkä minun peliseuroilleni ole nappiosuma:
Glory: A Game of Knights
Stefan Feldin uusista minua kiinnostaa tämä kevyempi Carpe Diem, osittain juuri sen keveyden vuoksi – etteivät nyt kaikki pelit kilpaile siinä em. rakkaasta nississä.
Ja jätin aikoinaan Kickstarterissa väliin NSKN:n tuoreen pelin
Dice Settlers
koska NSKN vaikutti kokemusteni perusteella firmalta, jolla oli paljon hyviä ja luovia ideoita mutta ne jäivät KS-tasolle, eli 90%:iin valmiista. Nyt Dice Settlers on ulkona. Se on yllättävän kevyt, mutta vaimoni suosii noppapelejä ja minua taas kiinnostaisi myös kevyt-4X-kokemus, joten ehkä tämä voisi olla kokeilemisen arvoinen. Ja jos Dice Settlers ei nappaa, voisiko Rice Dice
viedä noppapelislotin matkalaukusta?
Pearl Gamesin kojulla kättelisin taas Sebastien Dujardinin, kehuisin omistavani ensimmäisen painoksen Troyes’n, jossa on hänen nimikirjoituksensa kannessa, ja pyytäisin demoamaan heidän ensi vuoden peliään Black Angel.
Tänä vuonna ilmestyvä Dujardin-peli eli Solenia kyllä kiinnostaa, mutta ehkä ei meidän tarpeisiin riittävästi.
Perhettä unohtamatta
Perheosastolla nappaisin povitaskuun heittämällä pelin nimeltä Claim 2
joka jatkaa Claimiä ja tuo siihen lisärotuja omine sääntöineen. Samalla tarkistaisin varmaan White Goblinilla, onko samaisen Scott Almesin Claim Kingdoms samalla harkinnan arvoinen.
Ja jos italialaiset olisivat lähellä toisiaan, kuten heidän naisensa tapaavat liikkua, DVGiochin kojulla tarkistaisin, olisiko 7 for the Queen mahdollisesti kiva peli tyttölasten isille.
Joka tapauksessa kolmas suorilta-osto Newtonin ja Claimin jälkeen olisi
Treasure Island
jossa jäljitetään Pitkä John Silverin aarretta upealla kartalla päättelemällä ja harpilla piirtämällä. Aikamoinen hässäkkä ehkä, mutta tuo aihe, tuo kartta ja Vincent Dutrait’n taide toisivat tämän pojan kotiin.
Väijyisin myös Wolfgang ”The Mind” Warschin uuden noppayhteistyöpelin Fuji
Ja onko Colt Expressin kuusi uutta Bandits-minilisää ostosten väärtejä: kunkin bandiitin saa niillä peliin mukaan bottina.
Lisäksi saattaisin tarkistaa, minkä painoinen on teepeli Ceylon
ja lopuksi harmitella sitä, että
Cryptid
taitaa olla turhan kieliriippuvainen perhepeliksi.
Tuntuisi hassulta käydä Saksassa asti ostamassa Lautapelit.fi:ltä peli, mutta Silk Roadin lopullisen ulkomuodon ainakin tarkistaisin.
Kokenut Essenin-kävijä Lunkisti-Tero johdatti minutkin Amigon korttipeleihin sisälle. Amigon tiskillä silmäilisin tämän vuoden tarjontaa, ja ehkä pyytäisin esittelemään pelit Storiez (koska tarkistan aina tarinankerrontapelit) ja Lifestyle, vähintäänkin näiden tinkimättömän karun ulkomuodon takia.
Pakko jo arvostaa.
Ja lopuksi: ei varmaankaan olisi mitään järkeä ostaa tätä korealaista tuoretta painosta Modern Artista?
vaikka siinä on nuija ja metallirahat ja postmodernistit korvattu modernismin suurilla nimillä? Voisiko ostosta perustella sillä, että kohtahan tätä voi pelata koko perheen voimin…
Mustat hevoset – uniikkeja oreja vai korneja koneja?
Miten sitten ne mustat hevoset? Essenissä on pitkälti yli tuhat peliä tarjolla, ja joukossa on paljon ryönää, ja paljon ryönän joukossa on usein helmiä. Voisiko joku näistä seuraavista olla kiinnostava?
Gemblon tekijän Justin Oh’n simultaani tarinankerronta-seurapeli Inside?
Tai aikuismainen päättely-yhteistyöpeli Holding On: The Troubled Life of Bill Kerr ?
Voisiko Noises at Night olla onnistunut perhepäättelypeli?
Ja onko ”opettavainen talouspeli lapsille” parempaa kuin miltä se kuulostaa – siis Wishes and Dreams? Luoja tietää, että isi tarvitsee apuja taloudenhoidon opettamisessa.
Kupongintäyttöpeli pitäisi paluumatkalle ostaa: voisiko se olla Rolling Ranch?
Entä voisiko perheen parissa toimia Pegasuksen erikoinen kampanjapeli Adventure Island?
Mahdoton tietää vielä. Paljon kysymyksiä, joihin kaikkiin emme saa koskaan vastauksia. Mutta osaan saamme, ja se meille riittää – odotamme kärsivällisesti. Moni tämän listan peleistä varmaan unohtuu, ehkä syystäkin, muutamista saattaa tulla suosikkejakin. Aika näyttää.
Ehkä joskus Essenissä sitten minäkin? Nyt kiitos lukijoille ja toivottavasti listalta löytyi jotain teitäkin kiinnostavaa.
Kaikki kuvat http://www.bgg.com.
Edit: Coimbra ei ole listalla, koska minulla on se jo.
Puutyöläinen 