Ohjelmoitu junaryöstö kolmiulotteisessa junassa – voiko se olla muuta kuin hauskaa? (Colt Express + Horses and Stagecoach)

2

21.12.2016 Kirjoittanut JK

Colt Express (Christophe Raimbault 2014) näytti niin hauskalta, että harmittelin pitkään etukäteen sen sisältämää väkivaltaa. En ole itse pasifisti, mutta omien lasten hahmojen ampuminen ei kuulosta kaikkein hauskimmalta. Ja olin aika varma, että nuorempi tyttäreni, perheeni lautapelipasifisti, ei siedä pelin sisältämää ampumista ja ammutuksi tulemista. (Tajusin muuten jossain vaiheessa, että hän oli voittanut jokaikisen Hornet-pelinsä sillä, ettei valinnut yhdessäkään pelissä yhtään kertaa aggressiivista toimintoa.)

Colt Expressissä on väkivaltaa. Siinä paitsi motataan toisia pelaajia seuraavaan junavaunuun, ammutaan näihin luoteja. Luotien ampuminen sisältää, pelimekaanisesti ottaen, negatiivista pakanrakentamista: kun sinua ammutaan, joudut ottamaan ampujan luotikortin omaan toimintakorttipakkaasi viemään tilaa oikeilta toiminnoilta. Pahasti siipeensä saanut hahmo löytää pelin lopulla helposti kädestään puolet luotikortteja. Siinä on vaikea saada järkevää tehdyksi.

No ei se ota ellei annakaan, päätin eräänä syysiltana ja lainasin Colt Expressin kirjastosta. Tarjosin peliä tytöille varuillani. He ennalta-arvattavasti innostuivat pahvisista junavaunuista ja Cheyennesta ja Bellestä (pelin naishahmot), ja halusivat heti lähteä ryöstämään junaa. Säännöt opittiin nopeasti, eikä kukaan pahoittanut pelistä mieltään. Päinvastoin, Colt Expressia pelattiin ekana kahtena päivänä heti kuusi peliä. Olipa mukavaa olla väärässä.

Colt Express pääsi isänpäiväkorttiin. Kirjoittaja vasemmalla.

Colt Express oli juuri niin hauska kuin miltä se etukäteen vaikutti. Pelaajilla on kullakin oma junaryöstäjä, joka koettaa haalia mahdollisimman arvokasta saalista junasta – rahapusseja, timantteja tai rahasalkun, jota sheriffi vartioi veturissa. Tämän lisäksi pelin lopussa palkitaan ankarin pyssysankari, eli ammuskelusta voi olla jotain hyötyä myös itselle, ei vain haittaa toisille.

Oman hahmon toiminnot ohjelmoidaan etukäteen, joka pelaaja yhden teon kerrallaan pinoon Sitten nojataan taaksepäin ja katsotaan mitä kaikki hahmot tulivatkaan tehneeksi. Ohjelmointia on hauska mekanismi, jota voisi kai käyttää lautapeleissä enemmänkin – itse olen pelannut kai vain Wallensteinia, josta sokko-ohjelmointi tekee hauskan ja kiperän, sopivasti taktisen ja kaoottisen, sekä Wings of Waria, joka oli hauska ilmasotakokemus sekin. Colt Expressissa toiminnot ohjelmoidaan – yleensä – avoimina, eli mielessä voi koettaa rakentaa samalla elokuvaa siitä, mitä tapahtuu: nyt Django on noussut katolle, ja Belle on juossut arvatenkin veturin päälle. Voisin siirtää seriffin seuraavaksi tunnelin aikana veturin sisälle, joten jos ne aikovat laskeutua alas, ne törmäävät suoraan virkavaltaan… Välillä sitä tajuaa pelanneensa korttinsa väärin tai toinen on tehnyt jotain arvaamatonta, ja nyt hahmolla ei ole ketään jota lyödä eikä mitään mitä ryöstää. Parhaimmillaan sitä taas saa ovelasti sabotoitua toisten vuorot viemällä salkut heidän nenän edestä tai odottamalla että kävelevät sen kanssa nyrkkiisi.

Pelissä on siis muistielementti, mutta tässä pelissä tuo yleensä ikävältä työltä vaikuttava muistielementti ei haittaa ollenkaan, vaan tuntuu hauskalta visualisointiharjoitukselta, päänsisäiseltä elokuvan ohjaukselta.

Ennen ensimmäistä peliä joutuu askartelemaan.

Peruspelin mukana tulee kuusi erilaista pelihahmoa, joilla kullakin on jokin erikoiskyky. Doc saa käteensä aina yhden toimintokortin enemmän, Django ampuu niin roisilla puhvelikiväärillä, että uhri lentää seuraavaan vaunuun, ja niin edelleen. Vaihtelua peleihin tuo myös se, että joka peliin valitaan ”reittikortit”, joiden mukaan kortteja ohjelmoidaan vähän eri tavoin ja kunkin etapin jälkeen tulee vähän erilaisia tapahtumia: junan katolla oleva konna vaikkapa lentää viimeisen vaunun päälle, tai matkustajat kapinoivat ja ampuvat junaryöstäjiä.

Colt Express toimii kolmella, mutta on paljon parempi neljällä ja paras varmaan viidellä tai kuudella, riippuen kuinka kaoottisena junaryöstönsä haluaa.

Spiel des Jahres -voittajana Colt Expressiin on julkaistu tietysti lisäosia. Ostin oman kappaleeni kylkiäisiksi ensimmäisen lisurin Horses and Stagecoach (2015), joka opettaa pelajat hyppäämään junasta satulaan ja hevosvankkureihin. Ratsut lisäävät uuden keinon liikkua junassa edestakaisin – nyt junan ulkopuolelta. Lisäksi hepasta (samoin kuin junan katolta) pääsee vankkureihin. Vankkureista kaapataan panttivankeja, jotka sitten hankaloittavat kaapparinsa elämää eri tavoin, mutta toisaalta heistä saa pelin lopussa lunnaat – usein. Panttivangit ikään kuin tekevät pelistä strategiapelin: jos käyt kaappaamassa esimerkiksi Valokuvaajan, sinua palkitaan pelin lopussa jokaisesta ampumahaavasta (arvet näyttävät hienoilta ja muistuttavat siitä, että menneisyys on totta). Mutta tämä vaatii, että sinua myös ammutaan. Niinpä strategiasi voi olla ryhtyä kunnon paukuttajaisiin ja toivoa vastakaikua. Toisaalta sinua ei ehkä nyt haluta ampua, joten Valokuvaaja voi toimia suojakilpenä.

Sieltä ne rosvot nyt laukkaa vaunun kimppuun. (Tilanne lavastettu)

Horses & Stagecoach lisää peliin myös Haulikkomiehen, jonka voi kolkata unestaan vankkureiden päältä rahasalkkua vartioimasta ja hän sitten ampuu jokaista liki tulevaa. Lisäksi tulee viskivarpusia, joista saa energisoivaa naukkua – tärkeitä lisäkortteja etenkin paljon ammuttujen virkistykseksi. Kaiken lisäksi mukaan tulee uusia ”reittikortteja” uusine tapahtumineen. Oivallinen lisäosa, kun peruspeliin haluaa lisää mahdollisuuksia, hauskuutta ja rahtusen verran kompleksiutta.

Ghost on vaikeuksissa vankkureiden katolla. Alla ei ole hevosta, jolle hypätä, ja junan katolla vastassa on liipasinherkkä haulikkomies.

Tuore lisäosa Marshal and Prisoners (2016) näyttää lisäävän mm. uuden naispelaajahahmon Mein, vankeja, vankivaunun sekä uuden lainvalvojan roolin, jota yksi pelaajista voi pelata. Kolmas naishahmo on kyllä varmaan meille pakko-ostos: tyttäreni haluavat aina pelata Cheyennella ja Bellellä, joten vaihtelu on tervetullutta. Lisäksi vuonna 2017 on tulossa lisäosa Indians and Cavalry, eli intiaanit ja ratsuväki – mikä kesti?!