Karuban viidakon läpi voi koko perhe raivata polkunsa
Jätä kommentti23.11.2016 Kirjoittanut JK
Lukijatehtävä! Löydä tästä Rüdiger Dornin lautapelin nimi:
(Vastaus lopussa)
Jos peliä ei meinaa löytyä, kannattaa sulkea silmät, sillä tieteellisten tutkimusten mukaan Elisabeth Shuen/Tom Hanksin/80-luvun ihanuus häiritsee keskittymiskykyä.
Nyt kun Rüdiger Dornista puhutaan, mieleen sattui tulemaan Karuba, joka nousi tänä vuonna 2016 Spiel des Jahres -ehdokkaaksikin. SdJ-raati tuntuu olevan tehtäviensä tasalla – minulla on kovempi luottamus heihin kuin vaikkapa tukholmalaisiin. Dornin edellisestä pelistä Istanbul keskustellessa kävi selville, etten ole miehen tuotantoon vielä onnistunut perehtymään, mutta Karuba on kyllä voitto. Sen ainoa heikkous on pieni työteliäisyys alkuasetteluissa: kunkin pelajaan identtinen setti 36 viidakkolaattaa pitää järjestää numerojärjestykseen ennen pelin aloittamista, ja pelin lopussa ne ovat taas sekaisin. Yksi pelaajista ei tähän joudu, hän sekoittaa omat laattansa ja laittaa sokkona pinoon. Tämä pelaaja on Kääntäjä. Hän kääntää vuorotellen laatan, ja muut etsivät saman laatan omasta setistään. Hän tahdittaa peliä. Hän tuntee itsensä johtajaksi, sillä lailla hyvällä tavalla tietysti.
Yhden pelaajan pelaajalauta pelin puolivälissä. Ensimmäiset seikkailijat ovat jo temppeleillä, hitaat eivät ole vielä edes lähteneet rannalta viidakkoon
Pelissä neljän seikkailijan ryhmä rantautuu Karuban saarelle ja raivaa machetein reitin viidakon läpi kohti sen tarunomaisia temppeleitä ja näiden aarteita. Pelaajat pelaavat ikään kuin rinnakkaisuniversumeissa, sillä jokainen saa saman alkutilanteen ja samat laatat käyttöönsä, mutta kunkin Karubaan muodostuu erilaiset reitit.
Tässä on se lause, jota en sääntökirjasta löytänyt:
Karubassa tarkoituksesi on kuljettaa kaikki neljä seikkailijaasi kukin omanväriseen temppeliinsä.
Näin sen on oltava! Jossain sivulauseessa nimittäin mainittiin jotain siihen suuntaan viittaavaa, ja sitten aloimme pelata niin, ja se tuntui oikealta. Что делать, kysyi Tshernysevski jo aikoinaan, ja Lenin omi tuon tuikitärkeän kysymyksen – mitä on tehtävä? Saksalainen ei kuitenkaan venäjää puhu ja niinpä heistä peleihin eivät kuulu moiset esoteeriset kysymykset, kuten mitä pelissä on tarkoitus tehdä. Mitä Karubassa on tehtävä, on kuljettaa kaikki neljä seikkailjaasi kukin omanväriseen temppeliinsä.
Ja se toimii helposti. Joka vuorolla arvotaan yksi 36:sta viidakkolaatasta, ja jokainen pelaaja pelaa saman laatan. Tämä toistetaan 36 kertaa. Laatan voi joko laittaa kartalle reitiksi seikkailjan kulkea; tai sen voi heittää sivuun ja käyttää sen voimaa seikkailijan liikuttamiseen reittejä pitkin. Temppeleistä saa pisteitä sitä enemmän mitä nopeampi siellä on. Ja matkan varreltakin löytyy kultahippuja ja timantteja, jotka ovat pisteiden arvoisia, jos niille raaskii pysähtyä.
Pelin loppu: kaikki seikkailijat pääsivät perille, ja ekonomilliset reitit ovat tienanneet pelaajalle kivasti pisteitä
Kymmenen pelin perusteella Karuban voi voittaa vähän eri tavoin. Voittaa voi nopeudella (ukkoja ekana temppeleihin) tai pitkäjänteisemmällä reittioptimoinnilla, jossa kaikki ukot eivät koskaan pääse temppeleihin. Yleensä kannattaa rakentaa suoria reittejä, mutta joskus tulee tarjolle sellaista laattaa, että kiertotie saattaa ollakin nopeampi. Jäljellä olevat laatat on näkyvillä (Kääntäjälle huonoiten), joten tulevaisuutta voi vähän suunnitella.
Silti minun kokemuksessani en ole voittanut tätä turhan usein lapsia vastaan. Toisin sanoen Karuba on sitä onnistuneen perhepelin tyyppiä, jossa aikuinen voi tehdä parhaansa antamatta lapsille tasoitusta pelaamalla tahallaan tyhmästi (mikä on vähän mälsää pitemmän päälle), eikä silti voita lapsia lannistavan ylivoimaisesti. Toimimalla Kääntäjänä aikuinen voi myös antaa rahtusen tasoitusta, sillä silloin jäljellä olevien liikkeiden määrä on vaikeampi laskea.
[Edit 1/2017: Yo. kappale tuntuu vanhentuneen, sillä olen tainnut sittemmin tajuta tämän pelin, ja lapset voittavat sitä enää harvoin. Peli palkitsee siis kyllä taitoa.]
Karuba on onnistunut peli, jonka ainoa heikko puoli on tuo em. laattojen järjestäminen ennen peliä. Mutta jos pelaa useampia pelejä kerrallaan, pelivalmisteluja voi nopeuttaa vähäsen kääntämällä niillä sijoillaan ympäri kaikki ne laatat, jotka käytät ukkosi liikuttamiseen. Näin ne ovat valmiiksi sopivalla hollilla seuraavaa peliä varten. Laatikossa mainitaan kestoksi 40 minuuttia, mutta yksi peli kestää vain vartin verran, ja toinen peli kutsuukin usein.
Karuba on julkaistu suomeksikin, mutta saksalais-englantilainen painos on hinnaltaan selvästi huokeampi.
”Cumulus clouds still delight him and his guitar, slightly out of tune, still sits next to his desk…” Tekijänesittelyt laatikoissa ovat harvoin näin kauniita.
Vastaus lukijavisaan: Tämä oli nyt vähän kompa, sillä videolta löytyy Elisab- vain Aruba, eikä esimerkiksi Karubaa, Goaa, Arkadiaa tai Las Vegasia. Hyvitykseksi tässä kuva Elisabeth Shuesta 80-luvulla.
Puutyöläinen 