Dale of Merchants, painonnostoliike korttipeliksi
Jätä kommentti5.6.2016 Kirjoittanut JK
Karsastin Dale of Merchantsia (Sami Laakso 2015) alkuun, koska kortit olivat niin täynnä tekstiä. Kuvittelin, että niitä joutuu opettelemaan ulkoa kaksi kuukautta, ennen kuin peli alkaa rullata. Olin väärässä ja hyvä niin – tämäpä vasta mainio pieni peli.
Dale of Merchants on pakanrakennuspeli, jossa pakkaa puretaan heti perään kun se on rakennettu. DoM on siis niin kuin tempaus. Tämä:
Painonnostoliikkeissähän kroppa räjähtää ja räjähtävä voima heilauttaa tangon liikkeelle. Mutta harvemmin huomataan, että niissä on kyseessä kaksi räjähdystä: ensin ylöspäin ja samantien alaspäin, alas ottamaan tanko ala-asennossa vastaan. Painonnosto on siis harjoitus mahdollisimman nopeassa voimantuottamisessa JA voiman suunnan vaihtamisessa. Sen takia se on niin hieno laji.
Dale of Merchantsissa pelaaja aloittaa kymmenen kortin pakalla, joista kolme on ykköslevelin kortteja ja loput seitsemän romukortteja, kirjaimellisesti. Näillä pitää saada parempia kortteja hankittua, jotta saa rakennettua korteilla ”myyntikojuja”: kortit pitää asettaa kahdeksaan perättäiseen pinoon, joiden arvot menevät tasan yhdestä kahdeksaan. Kojuihin käytetyt kortit on pysyvästi menetetty, joten pakkaa tuhotaan kilpaa rakentamisen kanssa.
Pakanrakennus on kivaa. Se tulee totisesti nähdä rakentamisena, mikä on aina palkitsevaa, koska siitä tuntee edistyvänsä ja saavuttaneensa jotain. Pakanrakentamisessa vain ei rakenneta pelilaudalle näyttäviä kaupunkeja, valtakuntia tai reitistöjä, vaan parempaa korttivalikoimaa. Pelimekanismina se on ainakin minusta epäintuitiivinen – pakanrakennuspelin tuntumaa on vaikea kuvailla tai ymmärtää kokeilematta. Ekalla kerralla ei ymmärrä, miksi huonojen korttien karsiminen pakasta on edes tärkeää. Mitäs haittaa niistä nyt on, saahan ne taas siirrettyä poistopakkaan? Mutta niiden sijasta kädessäsi voisi olla jotain hyödyllistä jo nyt. Pakanrakennus on peliharrastajien mekaniikka, joka palkitsee taitajat kuin varkain.
Siinä voi siis kehittyä paremmaksi. Parantuminen on ihmisyyden ytimessä. Ellei ihminen halua kehittyä missään paremmaksi, hän voi ryömiä takaisin alkumereen. Hitto, voisimme kaikki ryömiä takaisin alkumereen. Ei sieltä huvikseen noustu. Oli tarve kehittyä. Oli tarve saada aikaan, rakentaa jotakin.
Dominion on tietysti koko pakanrakennusmekaniikan synnyttäjä ja kantaäiti, mutta minulle se jäi etäiseksi, ei tuntunut omalta. Dale of Merchants kolahti paljon osuvammin. Siinä haluan kehittyä paremmaksi. Olen siinä huono – jo sääntökirjassakin vihjataan, että kokeneet pelaajat osaavat pelata erilaisia ”komboja”: tämä kuulostaa joltain myyttiseltä tempulta, josta minulla on kyllä kalpea aavistus, mutta se on kalpea ja myyttinen kuten aaveet. Mutta haluan jahdata niitä haamuja. Jonain päivänä ehkäpä minäkin osaan pelata tehokkaita komboja.
Siihen mennessä lätkin menemään. DoMissa on hauska, viehättävä kuvitus, puolisen tuntia kuluu sen kanssa kuin siivillä ja mainitsinko jo, että pelissä on kuusi eri korttisettiä valittavaksi? En.
Kuusi eri settiä ovat pandat, liito-oravat, papukaijat, kameleontit, pesukarhut, oselotit. Näitä yhdistelemällä peleistä saa erilaisia. Liito-oravat esimerkiksi nopeuttavat peliä, pesukarhut lisäävät vuorovaikutusta jäynänteon muodossa, oselotit tuovat kaaosta ja satunnaisuutta. Ja ne kortit oppii kyllä nopeasti. Hallitseminen on eri asia. Pelissä on paljon kortteja, joiden tekniikoita en ole toistaiseksi osannut käyttää. Yhdellä pandakortilla ostaessa voi maksaa yli vaaditun hinnan: kuinka usein se on tarpeellista? Toisella kortilla ostaessa voit ostaa kortin myös marketin poistolaarista – toistaiseksi siellä ei kertaakaan ole ollut mitään tarpeellista. Mutta kyllä se hetki vielä tulee. Tai sitten ryömin takaisin Keilalahteen tai muuhun alkumereen.
En ole Dale of Merchantista löytänyt oikeastaan muita haittoja kuin että se synnyttää halun ostaa myös jatko-osan Dale of Merchants 2.