Dominionin opettelu, eli Kuinka lautapelisääntöjen on muututtava MS-DOSista Appleksi
116.3.2016 Kirjoittanut JK
Dominionia on hyvin helppo pelata, kun sen oppii. Katsotaan mistä siinä on kyse.
Dominion on puhdas korttipeli. Mekaniikaltaan se on pakanrakennuspeli, eli siinä pyritään rakentamaan omaa henkilökohtaista pakkaa paremmaksi hankkimalla aina parempia kortteja. Alussa jokaisella pelaajalla on samat kymmenen korttia pakassaan. Sitten he alkavat ostaa uusia ja parempia kortteja. Kortteja ostetaan erityisillä rahakorteilla.
Joka pelaajalla on oma nostopakka hänen omia korttejaan. Pelikierroksen alussa pelaaja ottaa nostopakastaan käteensä aina viisi korttia. Nämä ovat käsikortit, toisin sanoen kortit, jotka ovat kädessä. Kun hän on pelannut kortteja kädestään, ne laitetaan poistopakkaan.
Kullakin pelaajalla on joka kierroksen alussa kädessä tasan viisi korttia. Kun säännöissä sanotaan, että ”nostat 5 uutta korttia seuraavaa vuoroasi varten”, se tarkoittaa, että otat nostopakan viisi ylintä korttia. Saat siis viisi satunnaista korttia käteesi. Kortteja ei siis saa valita. Tämän voi päätellä samalla metodilla kuin muinaisten puolituhoutuneiden papyrusten tutkijat tekevät: konjektuuralla eli valistuneella oletuksella. Voit olettaa, että jos saisit valita kortit, säännöissä varmaan lukisi esimerkiksi ”valitset 5 uutta korttia”, eikä ”nostat”. Jos et lähde tämän konjektuuran varassa pelaamaan peliä, huomaat tulevissa peleissä ehkä, että korttien valitseminen tuntuu pikkuhiljaa jotenkin… vääränlaiselta. Hämähäkkivaistosi varoittaa, että olet jättänyt ratkaisevan konjektuuran tekemättä. Luet säännöt uudestaan ja päättelet, miten peliä halutaan pelattavan.
Me täällä Dominionin sääntökirjatiimissä halusimme antaa sinulle tällaisen mahdollisuuden elinikäiselle oppimiselle, siksi emme sano mitä tehdä ja mitä ei.
Pelaajalla on kullakin vuorollaan kaksi vaihetta suoritettavana: Toimintavaihe ja Ostovaihe. Pelaaja pelaa ensin Toimintakortin, jolla on tiettyjä seurauksia. Se saattaa myös oikeuttaa toisenkin Toimintakortin pelaamiseen. Kun Toimintakorttien toiminnot on selvitetty, seuraa saman pelaajan Ostovaihe. Siinä pelaaja, voi ostaa uusia kortteja, jos hänellä on kädessään rahakortteja. Ostovaiheen jälkeen pelaajan kierros ohi. Kaikki kierroksen käsikortit, niin pelatut kuin pelaamatta jääneetkin, laitetaan poistopakkaan. Emme kerro, että järjestyksellä, jossa laitat kortit poistopakkaan, ei ole väliä. Sinä kyllä huomaat sen myöhemmin kun opit, että poistopakka sekoitetaan aina ennen uudelleenkäyttöä ja ymmärrät, että siinä vaiheessa ne kuitenkin menevät sekaisin. Joka tapauksessa seuraava pelaaja aloittaa nyt oman vuoronsa, ja sillä aikaa sinä nostat uudet viisi korttia nostopakasta käteesi seuraavaa vuoroasi varten.
Kun nostopakka on tyhjä, poistopakka sekoitetaan ja siitä tulee nostopakka. Pelaajan hankkimat kortit kiertävät siis sekalaisessa järjestyksessä hänen kädessään. Välillä käteesi tulee hyviä kortteja ja niiden yhdistelmiä, välillä hyödyttömämpiä, kuten voittopistekortteja, joilla ei pelin aikana tee mitään. Pakkasi kasvaessa voi olla hyvä päästä eroon huonommista korteista viemässä paikkoja kädestä paremmilta korteilta. Monella Toimintakortilla voi myös päivittää kortteja paremmiksi.
Pelaajat pelaavat vuorojaan loppupeleissä voidakseen ostaa arvokkaita Pistekortteja. Toimintakortit ja rahat ovat vain välineitä niiden saavuttamiseksi. Eniten pistekorttien pisteitä kerännyt voittaa noin puolen tunnin päästä.
*****
Lautapelit ovat kasvava laji, ja saatamme juuri elää lautapelien kulta-aikaa. Jos lautapeliala haluaa kapitalisoida momentin, sen pitää nousta pienestä nissistään tarjoilemaan suurempaa väestönosaa. Sen sääntökirjojen on silloin muututtava nykyisestä MS-DOSista Windowsiksi tai Appleksi.
Sääntökirjat on nyt kirjoitettu pienelle asiantuntijaryhmälle, ryhmälle, joka osaa purkaa koodia, hallitsee taikasanat, näkee rivien läpi ja tietää jo ennalta mitä tekee. Käytännössä ne on kirjoitettu ihmisille, jotka osaavat jo pelata peliä. Jatkossa sääntökirjat tulisi kirjoittaa kahdeksanvuotiaille – ainakin jos pelilaatikossa lukee ikäryhmälle 8+ kuten Dominionissa. Niistä pitäisi tulla selkokielisempiä ja intuitiivisempia, sellaisella tavalla, joka ei tunnu myöskään peliharrastajista kapulakieliseltä (kapulakieli onkin määritelmällisesti päinvastainen asia kuin selkeä kieli). Lautapeleillä on se haitta esim. videopeleihin verrattuna, että ne vaativat sääntöjen opettelua, siinä missä ATK-pelit melko pitkälti opettavat pelaajaa itse. Tätä kynnystä olisi hyvä madaltaa.
Sääntökirjojen tulisi myös ulkonäöltään kehittyä kutsuvammiksi. Tällaisen näköinen sääntökirja ei oikein kutsu pelaamaan:
Ehkä pelivalmistajien lähtökohta on, että koska sääntökirjojen lukija on jo ostanut pelin, on myöhäistä itkeä sääntökirjasta.
Joka tapauksessa Dominionin sääntökirja on paitsi luotaantyöntävä, saa yksinkertaisen pelin vaikuttamaan vaikealta. Onkohan se uusi sääntökirjojen huonousmestarini? Se ohittaa siis huonojen sääntökirjojen kärjessä täpärästi jopa Agricolan sääntökirjan, koska vaikka Agricolaa on vielä vaikeampi oppia sääntökirjaa lukemalla, se on sentään huomattavasti monimutkaisempi peli kuin hyvin simppeli Dominion.
Sivuhuomautuksena, jota en osaa olla tekemättä koulutukseltani äidinkielen opettajana, jonka oli aikoinaan opeteltava pilkkusäännöt vaikean kautta (ja joka, kuten lukijani huomaavat, ei ole niistä turhan tarkka normaalisti): Painava sana, joka tekee tärkeää työtä kääntäessään suuren osan lautapeleistämme suomeksi ja hyvää työtä tekeekin, tekee helposti korjattavissa olevia pilkkuvirheitä. Suomennoksissa on ylimääräisiä pilkkuja. Esim. seuraaviin kohtiin on painettu turha pilkku:
”Ennen ensimmäistä peliä, poista korttipakkojen muovisuoja.”
”Ensimmäiseen peliin, suosittelemme käyttämään seuraavia 10 Valtakuntakorttia:…”
”Myöhemmissä peleissä, pelaajat voivat valita pelissä käytettävät Valtakuntakortit.”
”Pelivuoronsa toimintavaiheessa, pelaaja saa pelata Toimintakortin.”
Tämä maneeri ei auta ymmärtämään lausetta eikä (siksi) ole pilkkusääntöjen mukainen.
Lauseenvastiketta ei eroteta pilkulla. Vain aidot lauseet voidaan erotella pilkulla, ja lauseenvastike ei ole oikea
cowboylause. Lauseenvastikkeet tunnistaa verbinkaltaisesta sanasta, joka ei kuitenkaan ole ”oikea” verbi. ”Oikea” verbi taipuu persoonamuodoissa (minä poikkean, sinä poikkeat, hän poikkeaa, me poikkeamme…) tai on passiivi (poiketaan). Lauseenvastikkeet taas ovat näitä tällaisia kuin poikkeava, poikennut, poikettu, poiketen, poikkeamalla.Eli esim. lause ”Edellä totutusta poiketen, vastavetokortteja voi kuitenkin pelata myös muina aikoina.” tulisi kirjoittaa: ”Edellä totutusta poiketen vastavetokortteja voi kuitenkin pelata myös muina aikoina.”
Jos halusit lukea Dominionista (Donald X. Vaccarino 2008) etkä sen sääntökirjasta, anteeksi tämä. Dominion on jo niin etabloitunut peli, että tuntuu turhalta minun siitä kirjoittaakaan. Kaikki tietävät sen, kaikki tietävät sen olevan hyvä ja vaikutusvaltainen, ja loppu on vain makuasioita. Strategisia mahdollisuuksia on paljon, vaikka pelin kulku on yksinkertaista. Dominionissa voi rakentaa koneistoa, joka yltää aina parempiin suorituksiin, mikä on palkitsevaa. Ja siinä haluaa aina kurottaa vähän pidemmälle kuin voi yltääkään. Man’s reach should exceed his grasp, tiesi Robert Browning. Browning ei suunnitellut lautapelejä, mutta ymmärsi mikä on lautapeleissäkin palkitsevaa. Se että haluaa enemmän kuin pystyy. Ihminen on kyltymätön masokisti.
Todennäköisesti tykkäisit Dominionista sinäkin. Mutta sitä voi koettaa varmistaa sellaisilla kysymyksillä kuin:
Tykkäätkö seurapasianssista? Dominionissa pelataan omaa peliä ja katsotaan mihin asti se riittää. Pelaajien välinen vuorovaikutus on peruspelissä erittäin vähäistä. Toisen voi aika lailla unohtaakin (tosin ei se varmaan edistä voitonmahdollisuuksia).
Tykkäätkö puhtaista korttipeleistä – sellaisista, jotka kuitenkin vievät pöydältä pelilaudan verran tilaa?
Tykkäätkö peleistä, jota miljoona nuorta miestä takoo ympäri maailmaa voittoyhdistelmiä kuumeisesti optimoiden? Johon on tusina lisäosaa kerättävänä ja opittavana?
Jos vastaat näihin edes varovaisen myöntävästi, edes no miksei, edes ei siitä kai haittaa ole, edes iha sama niskojen nakkauksella – liity miljoonien joukkoon – Dominion on varmaan sinuakin varten.
Lauseenvastikkeiden pilkuttaminen on totta tosiaan helmasyntini kirjoittamisessa. Ehkä joskus vielä opin! Sen yleisyydestä huomannet myös sen, että lautapelien sääntösuomennoksista puuttuu täysin kustannustoimittaja, eli se mitä kääntäjä tuottaa menee jokseenkin sellaisenaan painettuun sääntökirjaan. Ei kannattaisi, mutta resurssit ovat mitä ovat.
Varsinaisesta asiasta olen samaa mieltä: Dominionin sääntökirja on totta tosiaan yksi huonoimmista. Muistan aikoinani itsekin takunneeni sen kanssa ja siinä vaiheessa pelikokemusta oli kuitenkin jo paljon. Peli aukeni vasta, kun sitä alkoi pelaamaan. Pelkkä sääntöjen lukeminen jätti vain sekavan olon.
TykkääLiked by 1 henkilö