Kilpikonnakisa – portti kapealla tiellä peleihin
Jätä kommentti15.3.2016 Kirjoittanut JK
Reiner Knizia on tehnyt urallaan yli kuusisataa peliä. Kuinka monta sinä olet tehnyt? Minä olen tehnyt vain yhden, mutta olen tehnyt kolme hienoa lasta, joista yksi tykkää pelata Knizian Kilpikonnakisaa ja toinenkin suostuu siihen ajoittain (*). Myös näiden lasten isäkin pelaa mielellään Kilpikonnakisaa. Kilpikonnakisa on siis hyvin tärkeässä ekolokerossa: se sopii jo viisivuotiaille, mutta tuntuu aikuisestakin peliltä.
Suurin osa pienten lasten peleistä eivät nimittäin aikuisen näkökulmasta ole oikein mistään kotoisin. Jos aikuinen jaksaa niitä pelata, hän tekee sen palveluksena ja uhrauksena lapsilleen pikemminkin kuin nautinnoksi – siitä ilosta, että leikkii yhdessä lastensa kanssa. (Lautapeli on tähän tärkeä väline, koska nukeilla tai legoilla leikkiminen ei aikuiselta onnistu – ja aika väärältä se tuntuisikin.)
Kävin viime syksynä etelänloman alla poimimassa muutaman pikkupelin lasten viihdykkeeksi matkustaessa. Kriteerinä olivat lähinnä, että ne mahtuisivat käsimatkatavaroihin ja soveltuisivat viisivuotiaalle. Näistä Pictureka!-korttipeli oli tyttöjen mielestä kiva (aikuisesta ihan pelattavissa), Tatu ja Patu:Virheistä viis tytöistä hetken aikaa huippukiva (aikuisesta puuduttava epäpeli), mutta Kilpikonnakisa pelasti erään myöhästyneen lennon odottelun terminaalissa.
Kilpikonnakisa tai Sköldpaddsracet kuten löytämäni ruotsinkielinen versio tunnetaan, pelataan simppelillä pelilaudalla, jota pitkin puiset kilpikonnat kilpajuoksevat kohti maalia. Peli toimii korteilla, joita on kunkin pelaajan kädessä aina viisi. Kukin kortti liikuttaa yhdenväristä kilpparia eteen- tai taaksepäin, tai sitten viimeisenä olevaa kilpparia tämän väristä riippumatta. Kukin pelaaja haluaa oman kilpparinsa ehtivän ensimmäisenä, mutta jujuna on, että identiteetit ovat salaisia ja kannattaa sellaisina pitää – muuten muut pääsevät latomaan sinunvärisiäsi miinuskortteja ja jäät jälkeen.
Toinen juju on, että kilpparit pinoutuvat. Samaan ruutuun päästyään ne nousevat toistensa kilvelle matkustamaan. Tällä lailla voit liikuttaa vaikka jokaista viittä kilpparia kerralla ilman että kukaan pääsee arvaamaan, ketä niistä haluat edistää.
Kilpikonnakisa tarjoaa aikuisillekin viihdettä ja vähän miettimistä. Hyvin nuorten kanssa peliä voi pelata avoimin kortein ja identiteetein: hämäys- ja päättelyelementti katoavat silloin ja osa jännityksestä, mutta näin peli käynee jo nelivuotiaille.
Kilpikonnakisa on hyvä löytö perhepelien kokoelmaan täyttämään sitä niin vaikeasti täytettävää aukkoa pelistä, jonka parissa aikuinen ja alle esikouluikäinen voivat viihtyä yhdessä. Kaiken lisäksi se mahtuu lentokoneen tarjottimelle.
- Lautapelioppaan Mikko Saari nosti kilpparit omalle Knizian Top 10 -listalleen:
(*) Tekemäni peli on nimeltään Ebba-Bebba-peli. Olin kymmenen.