Tournay: En ole vain Troyesin pikkuveli, olen ihminen ja minulla on tunteet

Jätä kommentti

5.4.2016 Kirjoittanut JK

(Kauppa, Vesku Loirin pikkuveli saapuu tiskille.)
Myyjä: Kolme viiskymmentä.
Vesku Loirin pikkuveli (VLPV): Tossa on viitonen.
Myyjä: Kiit-toos, ja tästä vaihtorahat… Hetkinen…
VLPV: (Ei kai taas)
Myyjä: Et kai sä oo…
VLPV: Saanko mä ne vaihtorahat–
Myyjä: Vesku Loiri!
VLPV: Kaks viiskymmentä–
Myyjä: Sä oot ihan sen näkönen!
VLPV: En ole Vesku.
Myyjä: Sä oot sille sukua varmaan!
VLPV: mmmm
Myyjä: Mitä?
VLPV: Pikkuveli, kaks viiskymmentä, saanksmä sen kaks viiskymmentä takas.
Myyjä: Ei helvetti! Vesku Loirin pikkuveli! Osaatsä mitä osaatsä tota laulaa? Näytellä? Nyrkkeillä? Kaatua?
VLPV: Oikeesti ne rahat–
Myyjä: Vedä jotain Uunoa hei!
VLPV: tai olkoon…
Myyjä: Vedä hei Lapin kesä! Eiku Hyvää puuta. Vedä Hyvää puuta!
VLPV: (poistuu)
Myyjä: V*ttu näittekste! Vesku Loirin broidi! Oikeesti! V*ttu muuten, näyttää silläkin rahaa riittävän. Ei ottanut ees vaihtorahoja.

Tournay on Vesku Loirin pikkuveli. Siis Troyes’n pikkuveli. Paitsi että ei se halua kuulla olevansa Troyes’n pikkuveli. Hän on oma itsensä, hän haluaa tulla tunnetuksi omalla nimellään ja omilla ansioillaan eikä vain liian hyvän ja menestyneen isoveljensä jatkeena. Katsokaa minua, Tournay sanoo,

Enkö minä ole ihminen? Kun viillätte minua, enkö minä vuoda verta? Jos kutitat minua, enkö minä naura? Jos myrkytätte minut, enkö minä kuole? Ja jos teette minulle väärin, enkö minä kosta?

Niinpä on väärin puhua edes Troyes’ta kun puhumme Tournaysta. Unohtakaa Troyes. Troyes on suurenmoinen mestariteos. Sitä ei tarvitse enää mainita. Puhukaa Tournaysta, joka ei ole Troyesin pikkuveli. Tournay ei ole vain korttiversio Troyesista miinus nopat ja puoli tuntia peliaikaa. Tournay on itsenäinen mies, joka tulee toimeen omillaan, rakentaa koneistoa keskiaikaisessa ranskankielisessä kaupungissa Troyesinkin kuvittaneen Alexander Rochen kauniilla korteilla.

Ja me kuuntelemme sinua, Tournay, unohdamme isoveljesi ja keskitymme sinun ansioihisi. Ja me havaitsemme ne huomattaviksi.

Tournay (Sebastien Dujardin – Xavier Georges- Alain Orbain, jotka ovat tehneet toisenkin pelin ennen tätä, 2011) on 30 – 60 minuutin ja 2 – 4 pelaajan korttipeli, jossa rakennetaan oma kaupunginosa vetämällä ja värväämällä kortteja, asettelemalla ne järjestykseen ja asettelemalla niille puutyöläisiä. Tournayn työläiset ovat kolmea säätyä: punaisia eli aatelisia ja sotilasmahdin edustajia (meepleillä on kypärä), keltaisia käsityöläisiä (heillä on lierihattu) ja valkoista papistoa (munkinkaapu yllä).

Kortteja on kolmea säätyä ja kolmea eri tasoa. Niistä muodostuu 3×3-ruudukko myös kunkin pelaajan omalle pelialueelle. Kyseessä on siis kuva kuvassa, mise en abyme, minkä vasta tajusin. Onkohan Dujardin nero?

Tournay on yhdistelmä kortinvärväystä, työläistenasettelua ja koneistonrakennusta – tai tarkemmin sanottuna taulunrakennusta, jolla hieman kehnolla mutta käyttökelpoisella sanalla suomennan termin tableau building. Oma kaupunginosa on se taulu, joka rakennetaan, ja sinne pelatuilla korteilla saa lisävoimia ja -tehoja tulevaan rakentamiseen. Pidän tästä pelimekaniikasta, siinä saa luomisen ja paremmaksi kehittymisen tunteen.

 

Vihreän kaupunginosan työläiset kerääntyvät torille valmiina hommiin.

 

Keskinopeana taulunrakennuskorttipelinä Tournayta on verrattu San Juaniin ja Race for the Galaxyyn. En ole pelannut jälkimmäistä, koska siinä on avaruus-scifiteema, joka saa minut välittömästi nukahtamaan, mutta San Juaniin verrattuna Tournayssa on mm. sellainen strateginen lisä, että nyt korttien sijainnilla omassa pöydässä on merkitystä. Vuorovaikutus toisen pelaajan kanssa on myös vahvempaa, koska toiselta voi ostaa työläisiä, joillain kortilla voi vaikuttaa toisen kaupunginosaan, ja loppupisteytysehdot jaetaan toisten pelaajien kanssa.

Jos Tournayta taas vertaa sellaiseen keskiaikaiseen kaupunkiin sijoittuvaan peliin, jossa loppupistetytysehdot jaetaan toisten kanssa, ja jossa heitetään noppia, ostetaan niitä toisilta pelaajilta ja sijoitellaan niitä, yhtäläisyyksiä ei voi olla huomaamatta – eivät valmistajat ole niitä koskaan peitelleetkään. Mutta ilman noppia sitä toista peliä ei voi kuvitellakaan. Tässä ei ole noppia. Tosin siinä toisessa pelissä nopat ovat oikeasti työläisiä vaihtelevine työkykyineen, ja tässä on puutyöläisiä, joita voi ostaa toisilta pelaajilta… Mutta entä sitten? Tournayssa on paljon samaa, mutta se on silti oma, vakaasti omilla jaloillaan ja omilla ansioillaan hyvin toimeen tuleva peli.

Koska joka peliin tulee käyttöön vain osa kaikista korteista, pelikerrat muodostuvat helposti erilaiseksi. Jos kaupunkia uhkaavat tapahtumakortit esim. ovat niitä positiivisia (kuningas tulee käymään ja palkitsee rahalla eniten punaista omaavan pelaajan) ja rahakkaita keltaisia kortteja on paljon tarjolla, pelistä saattaa tulla rauhallinen ja vauras. Toisaalta rahoilla on vain välinearvoa, ja ne pitäisi osata muuttaa voittopisteiksi. Toisessa pelissä joka denierin kolikko voi olla tiukassa ja uhkat kaatavat työläisiä.

Sääntöjen mukana tulee hitaampi variantti, jossa työläiset pitää ostaa ensin. En ole kokenut toistaiseksi tarvetta kokeilla tätä, koska Tournay täyttää nyt niin osuvasti sen puolen tunnin syvällisen kaksinpelin aukon. Sen lisäksi (ainakin tämä Z-Man Gamesin englanninkielinen) laatikko sisältää liudan ekspansiokortteja, jotka ovat kiva lisä.

On muuten huomattautettava siitä pienestä semi-yhteistyöpelin elementistä, joka Tournayssa ja Troyes’sa (no niin) on: vaikka kukin pelaa omaa sukua, ollaan silti samaa kaupunkia. Uhkat ovat yhteisiä ja niistä selviämisessä tehdään yhteistyötä – joskin mielellään muut tekevät enemmän ja itse kerätään kunnia.

Tournay on syvällinen puolen tunnin korttipeliksi. Ensimmäisellä pelikerralla on vielä pihalla oikeista strategioista. Vaatii pari pelikertaa ja kortteihin tutustumista, että strategiaa alkaa hahmottaa. Tämä peli todistaa taas, että yksi pelikerta ei harrastajapelin arvostamiseen vielä riitä. Tournay palkitsee toistuvan pelaajansa. Se on strateginen ja taktinen, mahdollistaa erilaisia pelitapoja ja muodostaa erilaisia pelikertoja. Kokeilisinko tehdä paljon ykköstason kortteja ja sitten vasta niiden päälle arvokkaampia? Tai jos kokeilisin satsata työläistenasetteluun ja korvaisin korttien määrän laadulla? Missä vaiheessa pelaan kortteja kädestäni esille ja mihin kohtaan?

Tournay tarjoaa paljon korventavaa hupia kauniissa puolen tunnin paketissa. Pidän paljon.