Rähinää juottolassa, konnarinki kalterien taakse… Kolme turhan tuntematonta Kniziaa pienten pelaajien kanssa

Jätä kommentti

13.1.2021 Kirjoittanut JK

”Reiner Knizia suunnittelee varmaan pelin viikossa.”

”Tääkin on Knizian! Onks Knizia tehnyt kaikki maailman pelit?”

”Niin Reiner Knizia on mies, mä luulin että se on se tehdas, josta nää pelit tulee.”

Siinä joitain lastemme todellisia kommentteja. Tohtori Knizia on jo saksalainen perhetuttumme. Knizian pelejä on paljon, paitsi maailmassa, myös meidän kokoelmassamme. Tässä kolme vähemmän tunnettua.

Kariba

Nyt saisi lisäsarvikuonon pöytäämällä kolme strutsia. Vaan ottaisiko riskin ja lihottaisin strutsisettiä vielä kortilla ja lunastaisi vasta sitten? Jos vielä yhden norsun saisi, voisi sen jälkeen lunastaa kaikki sarvikuonot…

Itävaltalainen Helvetiqa julkaisee pikkuriikkisiä pelibokseja, joista tunnetuin saattaa olla yhteistyöpeli Bandido. Mutta Kariba, jota ei tule sekoittaa Karubaan, on Knizian pieni perhekorttipeli, jossa eläimet kilpailevat juomapaikalla. 

Tämä on salamannopeasti kulkeva peli. Kokeneiden pelaajien vuorot kestävät ehkä kaksi sekuntia kappale. Lätkäiset kortin, otat uuden. Tai sitten: täydennät jokin eläinsetin kolmeen ja kaappaat juomapaikalta kaikki seuraavat pienemmät eläimet. Toisin sanoen: kolme elefanttia pelottaa (pistepakkaasi) sarvikuonot; sarvikuonot pelottavat gepardit, gepardt strutsit jne. aina hiiriin asti, jotka pelottavat vain – elefantit. Lihotat vaikkapa strutsisettiä isommaksi ja sitten toinen pelaaja kaivaa ne kaksi puuttuvat sarvikuonoa, jolla nappaa strutsisettisi. Vaikka peli on nopea ja virtaus huumaava, jännite on alati läsnä.

Kariba vaatii muutaman pelin, ennen kuin sen päätösavaruuteen ja sielunelämään pääsee sisään. Tämähän ei suinkaan ole harvinaista Knizian peleille, jotka voivat monesti vaikuttaa oudon simppeleiltä, ennen kuin tajuaa mitä tohtori on sisään leiponut. Mutta kolmannella pelissäsi tajuat, että pelin laistomainen tuntu on tuttu Knizian Battle Linesta ja Lost Citiesistä: siis se kun et haluaisi pelata korttia, koska nostat vain vastustajasi iskemään. Saksalaiset tuntevat ilmiön sanalla Zugzwang: kun on pakko pelata vuoro, mutta et haluaisi, koska se vain huonontaa asemaasi. 

Kariba toimii hyvin jo kahdella, hyvin myös kolmella pelaajalla, ja on hyvinkin ehdottomasti sen kympin arvoinen, jolla Helvetiqan minipelejä myydään. Viimeistään kuusivuotias osaa pelata peruspeliä, mutta tätä voisi pelata aikuistenkin kesken. Variantti kokeneille pelaajille korvaa kortinnoston värväyksellä. Se on hyvin toimiva versio sekin, lisää vähän pohdintaa viemättä kaikkea nautinnollista gepardinnopeutta. Suosittelen.

Kartel

Pinkki pomo on jo kalterien takana, neljälle jehulle olisi vielä tilaa.

Helvetiqan peliksi Kartel tulee poikkeuksellisen isossa laatikossa. Boksin muoto on pitkulainen suorakulmio, josta paljastuu vankilalauta sekä liuta pahvikiekkoja, noppa ja puinen etsivä. Etsivä kiertää kehää ja pistää rikollispomoja vankilaan ja tämän kätyreitä. 

Kartel on sisimmiltään oikeastaan osakepeli. Kätyrit ovat osakkeita, joilla on mitään arvoa ainoastaan, jos heidän pomonsa on linnassa. Haluat siis ehkä laittaa munat useaan koriin ja kerätä paljon kätyreitä, joita muillakin pelaajilla on – silloin teillä on yhteinen insentiivi laittaa heidän pomonsa linnaan.   

Kartel on onnistunut lastenpeli, jonka huonona puolena on oikeastaan se, että se on melkein liiankin nopea. Kymmenen minuuttia tuskin ylittyy. Peli on vielä Karibaakin helpompi: viisivuotias hiffaa säännöt helposti, mutta yhä aikuisetkin pelaavat mielellään pienten kanssa. Isompien lasten kanssa mukaan kannattaa ottaa lahjuslaatat. Silloin osalla konnista tienaa, jos pomo ei joudu vankilaan.

Olen huomannut, että jos Knizian pelin laatikossa lukee pelaajamäärä 2-5 tai 2-6, peli on aniharvoin hyvä kahdella. Kartelkin käytännössä vaatii sen kolmannen, koska pelaajien välinen vuorovaikutus on oleellista. Paras 3 – 5:llä pelaajalla. 

 

Hurjan hauska autokilpa

Mauri Kunnas meets Rainer Knizia! Aikamoinen dream team?

Autokilpa on kotimaisen Pelikon vuonna 2016 julkaisema peli, joka perustuu nähtävästi Ravensburgerin 2011 julkaisemaan Hot Wheels Speed Rallyeen. Kunnaksen kuvitus elävöittää pahviständiautoja, itse radat ovat valitettavasti tylsemmän näköisiä. Mutta pelin suolana radat voi koota itse haluamaansa muotoon, joten vaihtelua riittää. Kurveja, siltoja, öljyläikkiä, stop-merkkejä ja kivikasoja – radan erilaiset tapahtumat tuovat olennaista eloa perussysteemiin, joka on vain nopan heitolla liikkumista. Mutta! Vuorollasi saat liikuttaa nopanheiton verran kenen autoa tahansa. Joten siitä vain kilpakumppanit öljyläikkään ja sillalle seuraavien tukkeeksi. 

Kierrossysteemi vaikuttaakin edeltävän puolaksi julkaistua ’’etanarallia’ Pedzace Slimaki. Kummassakin pelissä jokainen liikkuu kyllä joka kierroksella, mutta pelaajat päättävät missä järjestyksessä, millä heitolla. Autokisa ei ole yhtä kiinnostava design kuin ”etanaralli”, mutta toisaalta se on puolalaista jälkeläistään selvästi helpompi peli, jossa jo viisivuotias kilpailee tasapäisesti voitosta isojen kanssa. Onnekkain voittaa, mutta silti vuorot tuntuvat ihan jännittäviltä ja sisältävät vähän mietittävää. Toisin sanoen: parempi kuin Kimble.

Haasteena Autokilvassa on ns. kuninkaanteko-ongelma, ts. pelaajat voivat päästä päättämään, kuka muista saa voittaa. Autokilpa herättikin meillä suuria tunteita: Miksi juuri minun auto piti siirtää öljyläikkään, miksi juuri Keke saa kaahata karkuun?! Mutta toisaalta tällainen kasvattaa luonnetta. ”Tuossa kohtaa tuo siirto on kaikista järkevin ratkaisu, tekisit itsekin niin, katso nyt: Jos Lissu siirtäisi punaista, niin se pysähtyisi ennen siltaa, jos siirtäisi vihreää, niin se todennäköisesti ei pääsisi pitemmälle kuin vain viitosen heittämällä…”

Jaa, kirjoitettuna tuo kuulostaa vähän rilliennostelulta, mutta kyllähän pelit tarjoavat parhaimmillaan huvin lisäksi oppimisen mahdollisuuksia. Opittiin sitten rationaalista ajattelua tai itsehillintää.

Loppuun teaseri

Knizia on voittamaton perhepelien suunnittelija. Eniten odottamani Knizian peli on ollut viime syksynä Spiel des Jahres -ehdokkaaksi noussut legacy-peli My City, jossa pääsee rakentamaan omia kaupunkeja tetrislaatoista.

No paljastui, että Lautapelit.fi julkaisee My Cityn vuoden 2021 kunniaksi suomeksi.

Tätä lähdetään meillä tutkimaan ensi tilassa.