Alkusyksyn pelailuissa mukana Fight for Olympus, Trails of Tucana ja Colt Super Express
Jätä kommentti17.10.2020 Kirjoittanut JK
Täällä Espoossa ovat ensimmäiset hallayöt jo käsillä. Syksy on mennyt pelien merkeissä tutun vilkkaasti. Tässä muutama tärppi.
Fight for Olympus on Matthias Cramerin korttipeli Lookoutin laadukasta kaksinpelisarjaa. Mehän olemme pelanneet aiemmin ja pelaamme yhä Cramerin Pegasukselle tekemää Castle Rampagea. CR on kevyt ja kaoottinen korttisota kahdelle. Ja nythän minulle selvisi, että se on kevennetty versio isoveljestään Fight for Olympuksesta. Innostuin melko lailla jo peliä opetellessani. Se on syvällisesti ja oppineesti teemoitettu antiikin Kreikan mytologiaan.
Olympus toimii monikäyttökorteilla. Käsikortteja pääsee pöytäämään maksamalla toisilla korteilla niiden käytöstä. Pöydätyt kortit sitten hyökkivät toista pelaajaa vastaan eri taistelutantereilla – Troijan kaupungissa, Delfoissa ja itse Olympus-vuorella. Ollaan muutenkin mitä syvimmällä kreikkalaisessa mytologiassa. Historia- ja tarustofanina tämä osuu minulle kuin nyrkki silmään. Hectorit ja Ajaxit ovat Iliaasta tuttuja, mutta Kheironit ja Bellerofonit piti googlata. Mytologiaan on selvästi perehdytty, koska kortit tuntuvat vielä olevan hyvin temaattisesti mietittyjä – Paris esimerkiksi on tuhoisa kaveri, joka haavoittaa omiakin.
Peli on useamman vuoden vanha, joten jään väijymään tarjouslaareja. Tämän pelin hankkimisen voi perustella sivistyksellä. Pitäähän ne lapset perehdyttää länsimaisen sivilisaation juuriin, ja tämä on siihen Asterixiakin hauskempi tapa.
Pelaajien valinta 2020
Suomen lautapelibelibloggaajat valitsevat tänäkin vuonna parhaat perhepelit ja harrastajapelit — siis palkitsevat Pelaajien valinnat. Vallitsevan tilanteen keskellä oli mukavaa, että raadin yhteispelipäivä onnistui. Se pidettiin tämän vuoden puheenjohtajan Antti-Villen luona Kouvolan suunnalla, ja ehdimme pelata kovan joukon pelejä. Ohjaan tutustumaan isännän raporttiin asiasta Pelikaappimuistiossa! Mainitsen tässä vain lisäksi pari peliä, joita meillä on kotonakin pelattu vielä lisää.
Colt Super Express
Meidän perheemme on kovia Colt Express -faneja. Junaryöstöpeli on perhepeleistä hauskimpia. Olin skeptinen, voiko sen supertiivistetty pikkusisko Colt Super Express olla tarpeellinen – miksei samalla pelaisi isompaa…? No siksi että Super Expressin asettelee pöydälle minuutissa, opettaa kahdessa ja pelaa kymmenessä.
Toiset pelaajat pitää ampua ulos yhä lyhenevästä junasta, viimeisenä veturiin jäänyt voittaa. Pelaajien eliminointi ei haittaa, koska peli on niin nopea.
Pikkulaatikko kätkeekin yllättävän tehokkaasti tiivistetyn Colt Express -essenssin. Sääntöjä ei ollut alun perinkään ihan hirveästi, mutta nyt ne on karsittu paljaimmilleen. Hahmoilla ei esimerkiksi ole enää erikoiskykyjä. Peli on muuttunut luonteeltaan yhä selvemmin ”mind gameksi”. Pelaat siis muita pelaajia, koetat päästä heidän ajatusketjuihinsa kiinni ja miettiä askeleen edelle. Aikookohan Antti nousta katolle, ja arvaako Antti että aion ampua häntä, joten jos juoksenkin naapurivaunuun ennen häntä…
Colt Super Expressiä voinkin suositella paitsi Colt Expressin faneille, etenkin niille, jotka eivät ole isoveljeen vielä tutustuneet – tämän jälkeen isoveli on helppo oppia.
Trails of Tucana
Trails of Tucana sai Spielbox-lehdessä niin kiittävät arviot, että halusin tutustua peliin, vaikka kupongintäyttöpeleistä on ollut jo liikatarjontaakin. Kävi niin mukavasti, että peli ilmestyi tänä syksynä suomeksi Asmodeelta, jolta sain myös oman arvostelukappaleen.
Tucana on helppo oppia ja sopii koko perheen peliksi varmaan jostain ekaluokkalaisesta ylöspäin. Kaksi maastokorttia käännetään ja kaikki pelaajat piirtävät kartalleen viivan näiden maastojen välille. Yksi viiva kahden heksan väliin, siinä kaikki. Tarkoitus on rakentaa viivoista reittejä, jotka yhdistävät saaren aarteet rannikon kyliin tai kylät toisiinsa.
Tucana on yllättävän koukuttava peli. Opetellessani peliä pelasin sitä soolopelinä saman tien neljä kertaa peräkkäin. Kupongeissa on kaksi puolta, toisella on pienempi saari (jossa peli kestää kaksi kierrosta) ja toisella suurempi saari (kolme kierrosta). Pelin loppua kohti on mahdollista saada lauottua lisäbonuksia, joilla saa lisäviivoja, joilla voi saada taas lisää viivoja, joten pieni palkitseva lumivyöryefektikin pelistä löytyy. (Ei mitään Ganz Schön Cleveriin verrattavaa kuitenkaan)
Tucana on oikein hyvä valinta, jos etsii kevyttä kupongintäyttöä perheelle.
Puutyöläinen 