Wolgang Warschin seuraava ison boksin peli Die Tavernen im Tiefen Thal kysyy, kumpi on tärkeämpää: raha vai kalja?
Jätä kommentti29.6.2019 Kirjoittanut JK
Pelimaailman nousevasta tähdestä Wolfgang Warschista olen kirjoittanut täällä paljon aiemminkin, joten mennään suoraan asiaan.
Miehen seuraava ison laatikon peli Die Tavernen im Tiefen Thal (2019) Paraisten Puoskarien jälkeen herätti luonnollisesti kiinnostusta pelimaailmassa ja meillä. Teema on kiinnostava ja ulkomuoto viehättävä. Pelaajat pyöritettävät ”Syvälaaksossa” tavernaa. Tarkoitus on kerätä pisteitä, joita saa jonkin verran kehittelemällä tavernaansa lisää henkilökuntaa, mutta etenkin houkuttelemalla sinne kantiksia, joista arvokkaimmat ovat aatelisia. Kuvitus on Dennis Lohhausenin mukavaa kädenjälkeä, joka herättelee kiitettävästi hämyisen baarin tunnelman.
Siinäpä sinisen pelaajan taverna. Kierroksella sinne vedetään ensin kortit. Korteissa on paitsi asiakkaita, mm. tiskaajia, oluenkuljettajia, tarjoilijoita ynnä muuta kivaa. Kortteja vedetään siihen asti kunnes kaikki asiakaspaikat ovat täynnä. Päätöksiä tähän ei liity, mitä nyt joskus on mahdollisuus aloittaa alusta uudestaan.
Sitten tavernassa aktivoidaan eri toimintoja asettamalla noppia. Nopat värvätään ensin – coastereilta.
Taustan pelaajavärinopat ovat erikoisnoppia, joita saa mm. jos on palkannut lisää tarjoilijoita.
Nopat asetellaan omaan tavernaan. Nopilla voi hakea olutta tai tienata rahaa asettamalla ne asiakkaille. Jos silmäluvut täsmäävät. Väärillä silmäluvuilla vaihtoehtosi ovat paljon pienemmät. Silmälukuja ei juuri voi manipuloida, mitä nyt tiskaaja antaa mahdollisuuden lisätä +1.
Pelissä on ikään kuin kaksi valuttaa, raha ja olut.
Rahalla voi ostaa myös lisää kortteja ao. kuvan alarivistä. Siis niitä lisäkykyjä ja lisähenkilökuntaa baariin. Jos rahaa kertyy kovasti, voit päivittää laudan eri osiota paremmiksi. Siitä saa vähän paremman suorituskyvyn jatkoksi sekä yhden aateliskortin pakkaasi. Eli arvokkaita voittopisteitä.
Oluella taas saa lisää kantiksia ao. kuvan ylärivistä. Tavernassa ostetut kortit laitetaan oman nostopakan päälle, joten ne ovat heti ensi kierroksella käytössä. Tämä on paitsi mukavaa, näin lyhyelle pelille suorastaan välttämätöntä.
Jotkut kantikset antavat lisäbonuksen saapuessaan, mutta etupäässä heidän etunsa on lisämahdollisuus tienata rahaa sekä voittopisteitä. Rahaa ja olutta, näiden ympärillä pyörii Syvälaakson elämä.
Vilinää tiskillä ja sen takana
Kennerspiel des Jahres -ehdokkaaksi Tavernen ei sitten päässyt. Etukäteen sitä luuli kisaan sopivaksi, mutta pelattua ymmärtää miksei. Peli on aika sähläinen opeteltava. Siinä on peruspeli, johon voi kerääntyvästi lisätä moduuleja 1 – 4 kappaletta. Moduulit muuttavat lautaa, tarjolla olevia korttipakkoja, lisäävät kilkkeitä ja sääntöjä ja pelilaudan osasia, välillä luostaripelilauta kääntyy ympäri ja niin edelleen. Toisaalta peruspeli on niin kevyttä pelattavaa, että suosittelisin ehkä yhden tuntumanottopelin jälkeen nappaamaan kaikki moduulit jo mukaan. Täytenä peli onkin kiinnostavimmillaan, moduulit 1 -3 tuntuvat lisäävän enemmän sälää kuin päätöksiä. Neljäs lisää vieraskirjan, joka tuo mukavia bonuksia.
Tässä ”luostarirata” ”talvipuolellaan” (ollaan syvällä moduuleissa). Sielläkin voi edetä, jos ei parempaan nopillaan pysty. Yllä on erinäisiä bonuksia ja lisäskillsejä, joita joka kierroksella saadaan. Vasemmalla näkyy snapseja. Snapsiakin voi tienata. Sillä maksetaan esiintyjille. On kaikkea.
Täysin erilaisesta teemasta huolimatta tässä on näkevinään silti Warschin kädenjäljen. Korttien vetäminen pakasta ja etenkin pakan rakentaminen täyteen parempia kortteja tuo mieleen Quacksalberin pussinrakentamisen. Bonussuihkut, joista nauttii etenkin neljättä eli vieraskirjamoduulia käytettäessä, muistuttavat Ganz Schön Cleveristä. Kolmas mieleen noussut peli on Brandin pariskunnan noppakyläily My Village.
Tillintallin tavernoissa on yksi perusluonteinen ongelma. Se on selvästi harrastajille suunnattu peli – satunnaiseen pelailuun selkeämmät perhepelit ovat parempia. Toisaalta harrastajapeliksi se on aika kevyt. Strategiaa ei juuri ole, sillä tarjolla olevat nopat ja käteen sattuneet kortit määräävät melko pitkälle, mitä voi ja mitä kannattaa tällä vuorolla tehdä. Peli on nopeasti ohi, vähän turhankin nopeasti, että saisi nautintoa oman koneistonsa kehittämisestä. Vuorot ovat nopeita ja päätökset etupäässä helppoja elleivät itsestäänselviä.
Tällaisenaan Tavernat tippuu erikoiseen rakoon. Kalusteltavaa kilkettä ja sääntöjä on keskiraskaan harrastajapelin verran, mutta samanlaista syvällistä pähkäiltävää Tavernat ei tarjoa. Koko peli kestää alle tunnin, kaksinpelinä kolmisen varttia täysillä moduuleilla. Omasta kokoelmastamme kiinnostavampia päätöksiä vielä lyhyemmässä ajassa tarjoavat esimerkiksi Otys, Tournay ja Council of Four. Lukemattomista hyvistä tunnin euroista puhumattakaan.
Kirjoitin äsken täällä San Marcon ympärillä vanhan koulun eurojen ja näiden tällaisten modernien eurojen eroista. Tavernat on hyvä esimerkki moderneista euroista. Sääntöjä on lisätty ja kampetta, leveyttä on, mutta syvyyttä kokonaisuudessa ei silti ole enempää kuin vaikka San Marcossa tai Kramer&Kieslingin tuotannossa vuosituhannen vaihteessa tai suunnilleen Reiner Knizian koko ludografiassa.
Nätti on kyllä, ja hauska teema. Se on hyvä suunta.
Meiltä Tavernat jatkoi matkaa parempaan kotiin samalla kuin Puoskarit. Kokoelmamme Warschit ovatkin tätä nykyä aika kompaktit The Mind ja yhteen laatikkoon mahtuvat Ganz Schön & Doppelt So Clever. Mielenkiinnolla jäämme silti tarkkailemaan Warschin tulevia tuotoksia.
Enkkuversio The Taverns of Deep Valley on tulossa joskus syssymmällä. Itse peli on kielivapaa ja säännöt saa printattua netistä, joten kiinnostuneet voivat yhtä hyvin tilata jo Saksasta Tiefen Thalin.
Puutyöläinen 