Hauskoja kaksinpelattavia korttipelejä jopa kolmelle – Castle Rampage, Claim 2

Jätä kommentti

25.6.2019 Kirjoittanut JK

Meillä on viime aikoina pelattu lasten kanssa pikaisia korttipelejä välipalan tai iltapalan päälle. Tässä kaksi hyvää semmoista vaikkapa mökin päiväkahvipöytään.

Castle Rampage

Castle Rampage on luotettavan saksalaissuunnittelijan Matthias Cramerin (Dynasties, Glen More, Rokoko) ja yhtä lailla luotettavan julkaisijan Pegasus Spielen kevyt kahden pelattava korttipeli linnanvaltaamisesta. Kumpikin koettaa monikäyttökorteilla tuhota vastustajalta ensin Portin ja sitten itse Linnan ja samalla vahvistaa siinä sivussa omia varustuksiaan. Ensinnä toisen Linnan tuhonnut voittaa. Voit laittaa korkeintaan yhden vahvistuksen omiin varustuksiin vuorossa, kun taas tehokas hyökkäys tuhoaa niitä monta kerralla, joten makrosuunta on kohti linnojen tuhoa, vaikkakin pelikesto saattaa heilahdella 10 – 25 minuutin välillä riippuen korteista.

Siinä on pöydällä oma Linna ja Portti ja toisella puolella pöytää vastustajan Portti ja Linna. Kummallakin on yksi pysyvä kortti vaikuttamassa. Kädestä löytyy Hyökkäyssuunitelma, johon Jättiläinen mahtuu.

CR on sitä sorttia peliä, jossa vuorot saattavat olla hyvin nopeita: nostat kaksi korttia ja ehkä vain jätät ne käteen odottamaan hyvää komboa ensi kierroksella, siinä kaikki, sun vuoro. Jos toinen tekee tätä monta vuoroa peräkkäin, on syytä huolestua: sieltä on tulossa seuraavaksi joku iso hyökkäyssuunnitelma, joka uhkaa vyöryttää linnasi maan tasalle.

Säännöt eivät ole kaikkein selkeimmät. Peli kun perustuu erilaisille korteille, jotka rikkovat perussääntöjä yllättävillä tavoilla. Perushyökkäys tekee vaikkapa 3 pistettä vauriota: vastustaja paljastaa ensimmäisen puolustuskorttinsa, ja jos se on pienempi kuin 3, se tuhoutuu ja hyökkäys etenee seuraavaan puolustuskorttiin. Jos se on isompi, hyökkäys tyssäsi tähän tällä kertaa.

Mutta tosiaan, CR:n suola ovat lukuisat erikoiskortit yllätyksineen. Sabotöörin voi laittaa toisen pelaajan vallituksille, ja sieltä noustessaan ne aiheuttavat tuhoa. Nuolisade hyökkää sekä porttiin että linnaan. Kaivajilla pääsee hyökkäämään Portin ohi suoraan Linnaan jne. Jotkut kortit taas jäävät tauluksi pöydälle vaikuttamaan pysyvästi – mutta niitäkin voi tuhota Katapultilla.

Kortit sisältävät englanninkielistä tekstiä, ja niiden efektien opettelu vaatii kymmenvuotiaan lapsen kanssa pelatessa hetken aikaa, mutta onnistuu kyllä lopulta. Lapsilla kun on hyvä muisti. Ensimmäinen peli ei ollut kummoinen nautinto, mutta onneksi sain lapsen kokeilemaan uudestaan, ja sen jälkeen hän on itse toivonut peliä ja sitä on pelattu useasti.

Kortteja silmäilemällä saanet käsityksen, onko peli sinua varten.

CR on kaoottinen, ailahteleva peli täynnä yllättäviä käänteitä. Sitä ei tule ottaa liian vakavasti, mutta hauskaa perheviihdettä kaipaaville se ei ole yhtään pöllömpi valinta.

*

Claim 2

 

Claim 2 on vanhan suosikkimme, viime vuoden toiseksi pelatuimman pelimme Claimin itsenäinen jatko-osa. Peli on edelleen kahden hengen tikkipeli, jossa erilaiset fantasiarodut (eli maat) kisailevat herruudesta (enemmistöistä). Mutta eri Claimien faktiot ovat yhdistettävissä keskenään (samoin kuin esim. Dale of Merchantseissa). Voit siis valita eri peleihin vähän eri rodut ja saada erilaisia sääntökokonaisuuksia ja kokemuksia. Molemmat pelit mahtuvat vielä samaan, pieneen boksiin.

Claim 2:n rodut eivät omasta mielestäni päihitä ekan osan rotuja, joista etenkin Muodonmuuttajat ja Kääpiöt olivat hyvin nokkelia: edelliset voivat olla mitä maata tahansa, ja jälkimmäisissä kortit voittaakin tikin hävinnyt pelaaja. Claim 2:sesta Peikot taas tapaavat meillä jäädä laatikkoon – en ole oppinut miten ne toimivat. Toisaalta Jättiläiset, jotka voivat talloa Tonttuja, ovat aika hauska parivaljakko, joten vaikka suosittelen aloittamaan 1:sestä, ei 2:kaan selvästi huonompi ole.

Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Claimit voi nimittäin yhdistää kolminpeliksi tai neljän pelaajan paripeliksi. Nelinpeliä en ole kokeillut, mutta ainakin kolminpeli toimii luontevasti kuin vaihtoehto olisi alun perin ollutkin suunnittelija Scott Almesin mielessä. Tämä on suurenmoista, sillä Claim on ollut meillä sellainen iltapalan jälkeinen kymmenen minuutin vakkaripeli, ja nyt voimme pelata sitä kolmistaan. Ja paljon pelaammekin. Niin paljon, että olen onnistunut jopa tulemaan sokeaksi kuvittaja Mihajlo ”Mico” Dimitrievskin kovin vähän kauniille ja kovin vähän kypsälle kädenjäljelle.

Kolminpelin toinen vaihe on jo pitkällä, kädessä enää neljä korttia.

Claim 1 oivallutti, että pidän tikkipeleistä, ja 2:sen kanssa Claimeista on tulossa kovaa vauhtia kokoelmamme pelatuimpia pelejä. Kolmosta odotellessa pitänee tutustuttaa lapset myös muihin tikkipeleihin nyt kun portti on saatu auki.