Tänä vuonna suosikkilistallamme Rouva Puutyöläisen TOP 10

4

20.11.2018 Kirjoittanut JK

Tein viime vuonna top-listat sekä perhepeleistä että strategiapeleistä. Listat eivät ole siitä niin mullistuneet, etteikö olisi hedelmällisempää tehdä päivitykset vasta ensi vuonna. Mutta koska suosikkilistoja on aina hauska lukea, tässä tällä kertaa vaimoni suosikkipelit.

Rouva Puutyöläisen TOP 10 2018

 

 

10. De Vulgari Eloquentia 

 

Vulgarissa pelaajat luovat Italian kansankieltä renessanssiaikaan opiskelemalla ja matkustelemalla pitkin saapasvaltiota. Peli on mahdollista pelata hyvin strategisesti suunnitellen omat tavoitteet pitkälle valmiiksi, tai sen voi ottaa leppoisana seikkailuna toimintoja napsien, käsikirjoituksenpaloja keräillen ja radoilla edeten. Jälkimmäinen on rouva Puutyöläisen lempitapa. Vulgarissa kivointa hänestä on matkustelu pitkin Italiaa sekä eri palkinnot, joita eri kaupunkeihin vuorotellen ilmestyy ensimmäisen poimittavaksi. Näin hän kovin usein tämän pelin voittaakin. Renessanssiretkeily on silti meistä kummastakin rattoisa tapa viettää iltaa.

 

*

 

9. The Mind

The Mind on ihan erilainen peli kuin mitkään muut. Vuorovaikutus toisten pelaajien kanssa on intensiivistä, kun koetetaan kommunikoimatta päästä samaan synkkaan korttien pöytäämisessä. The Mind tuo mieleen etenkin kesän 2018 ja kiihkeät pelit puolison kanssa. Olemme päässeet pelin muutamankin kerran läpi, ja sokkomoodissa enkkamme on tasolle yhdeksän pääseminen. Vaikka sokkokorttien kääntäminen on parhaimmillaan aika maagista, tavallinen pelitapa on ehkä vielä hauskempaa.

 

*

 

8. Otys

Otys tarjoaa pelaajalle myös palkintoja, nyt sekä sponsorilaatoista että tietenkin itse sukeltajien puuhista. Pelin tavoitteet ovat mukavan simppeleitä (yhdistelmiä kuutioita),  mutta vaihtoehtoja niihin pääsemiseen on sopivasti. Pelissä on rouva Puutyöläisen makuun nähden poikkeuksellisen vähäinen satunnaiselementti, etupäässä tavoitekorteissa, mutta sukeltajien ja muiden laattojen alkuasetelma on aina arvottu ja näin joka peli erilainen. Vuorovaikutus pelaajien kesken on hyvin vähäistä, melko pitkälti tämä on rinnakkaispasianssia, mutta se ei haittaa.

 

*

 

7. Battle Line

Battle Linea olemme pelanneet säännöllisesti viime vuosien aikana jo kymmeniä pelejä. Tässä on kyllä loistava korttipeli. Pelissä on lähes aina jännittävä nähdä, minkä kortin pakasta saa. On se jännite, mitä kortteja pelaa ja mitä toinen saa pöydättyä… Ja vielä minkä lipun kohdalle kortit pelaa: minne latoo vahvempaa settiä, minne jämäkortteja. Riskejä pitää koettaa punnita.

Emme enää ole juurikaan käyttäneet pelin taktiikkakortteja. Ei niissä mitään pahaa ole, vähän turhilta vain tuntuvat. Battle Line on peli, jonka rouva Puutyöläinen meillä yleensä voittaa. Joku muu voisi sanoa ’aina’, mutta minä kirjoitan tätä.

 

*

 

6. The Voyages of Marco Polo

Matkailu, palkinnot – siinä tämänkin pelin suosikkielementit. Ehkä rouva Puutyöläisen pitäisi ryhtyä bingoemännäksi Fuengirolaan? Kolmanneksi lempielementiksi nousee viimeistään nyt nopat. Marco Polo on aina jännitteinen noppainasettelupeli, joka on myös kauniin näköinen kivoine puuosineen.

Meillä on tähän kaikki lisäosat. Uudet hahmot, lahjat sekä tuore minilisuri oikotiet ovat yleensä mukana, mutta Agents of Venice vei peliä väärään suuntaan: agentit tuovat jo liikaa valinnanvaraa ja näin sotkevat toimivaa peruspeliä, ja Venetsia-lauta on kaksinpelissä vähän ylimääräinen.

 

*

 

5. Las Vegas

Tämä hauska ja helppo perhepeli on viikonloppuaamujemme suosikki neljällä pelaajalla – ehkä parin vuoden päästä koko perheen voimin? Las Vegas nostaa aina tunteet pintaan, hyvällä tavalla. Tilanne kasinoissa saattaa mullistua viimeisellä heitolla. Tasapelit kumoavat toisensa ja kolmas pelaaja voittaakin setelit yhdellä vaivaisella nopalla. Peli on hirveän helppo oppia ja kevyt pelata vaikka kolmivuotias vaatisikin huomiota välillä. Meillä on tässä erilaisia pelitapoja: nuorimmainen satsaa aina arvokkaimpiin kasinoihin, ja se voi olla hyvin tehokaskin strategia, koska tiedämme, että hänen kanssaan niistä kilpaileminen on lose-lose. (Politiikassa tämä tunnetaan muuten Simson-strategiana.)

 

*

 

4. Menolippu: Eurooppa 

Tätä emme ole pelanneet pitkään aikaan – se oli varhaisia porttipelejämme. Olemme sitä käytettynä silloin tällöin katselleet, pitäisi varmaan napata omaksikin ja palata junailun pariin, kun peli on yhä näin korkealla toivelistalla. Menolippu on peli, jossa on paljon vuoroja, ja ne ovat nopeita: napsit kortteja, välillä räväytät reittejä. Vaikka omia reittejä rakennetaan, jatkuvasti on jännitettä siinä, mitä toinen aikoo tehdä. Yhdysvallat ei ole yhtä kiinnostava kuin Eurooppa, Pohjoismaat pitääkin kokeilla seuraavaksi.

Menolippu voittaa vielä sen italialaissukulaisen Council of Fourin, joka sekin oli lähellä nousta listalle. Mainittakoon tässä välissä muutama muu täpärästi top-kympistä tippunut: Dale of Merchants, Azul ja For Sale.

 

*

 

3. Oracle of Delphi

Kuvio alkaa hahmottua: nopat ovat suosiossa, matkustaminen ja palkinnot. Kaunis peli pöydällä tämäkin, joten ehkä estetiikasta tulee neljäs avain rouva Puutyöläisen listalle pääsyyn. Niin ikään kilpajuoksupelit ovat myös usein hänen suosiossaan – niissä tietää missä mennään, eikä tule niitä loppupistelaskujen ikäviä yllätyksiä. Oracle of Deplhi on toisaalta epätyypillinen, toisaalta tunnistettava Stefan Feldin peli, sitä miehen leppoisampaa tyylisuuntausta. Harmi, ettei viime vuoden Merlin taida olla kummoinen kaksinpelinä.

 

*

 

2. Cubist

Keskimmäiseen siniseen tavoitekorttiin puuttuu enää kaksi noppaa.

Nyt päästään noppia käyttämään rakennusaineena. Niistä tehdään – kilpaa kiirehtien – jokin yhteisissä tavoitekorteissa kuvatuista rakennelmista, ”installaatioista”. Viisi valmista installaatiota tai museo täynnä ja peli loppuu. Cubist on vahvasti kiinni noppatuurista, mutta Artistikorteilla voi tuloksia muokata yllättävän luovastikin. Vuorot ovat nopeita ja kauniita marmoroituja noppia pääsee heittelemään urakalla.

 

*

 

1. Ganz Schön Clever

Wolfgang ”The Mind” Warschin Kennerspiele des Jahres -nominaatiksikin 2018 noussut kupongintäyttöpeli on kirinyt tässä kuussa kummankin suosikiksi, rouvalla jopa ykköseksi. Pelasimme sitä taannoisella Ruotsin-risteilyllä laivan cocktail-baarissa, pelasimme sitä Gamla stanin kahvilassa ja pelasimme sitä hytissä. Se on loistava matkapeli, nappaa vain taskuun kuusi noppaa, pari paperinpalaa ja kynän.

Cleverin hauskuuden syy on helppo nimetä: bonussateet, joita pelin loppupuolella alkaa sataa parhaimmillaan ketjuina. Raksit liilan ruudun, joka antaa bonukseksi raksia keltaisen ruudun, joka antaa bonukseksi uuden sinisen raksin… Pettymyksiä ei tule, vaan silkkaa onnistumista. Silloin harvoin kun rouva tämän häviää, mieli on silti hyvä. Valinnoista ei silti ole tehty liian yksinkertaisia, vaan pitää miettiä aina myös noppien vaihtoehtoiskustannuksia, eli mitä noppia valinnallaan menettää ja mitä jättää toiselle. Tempo on kaksinpelissä nopea eikä koko pelissäkään koskaan ehdi kyllästyä. Yksi erä jättää toivomaan toista.

Clever oli loppu kaupoista taannoista tilausta tehdessä, joten ostin vain pinkan lisäkuponkeja, printtasin säännöt netistä ja lainasin nopat Marco Polosta. Parhaita hinta-laatusuhteita peleissä koskaan.

 

*

 

Siinäpä ne, syksyn 2018 vaimoni suosikit. Tällaisen listan tekeminen tarjoaa hyödyllisiä opetuksia tulevien pelien kokeilua varten. Opimme, että satunnaisuutta olla pitää: puhtaan kombinatoriaalisia pelejä ei listalta löydy. Elämän ruuhkavuosina taktisuus on pelipöydällä mukavampaa kuin ehdottoman kahden tunnin strategian puurtaminen. Mekaniikoista nopat, kartalla liikkuminen ja kilpajuoksupelit ovat suosikkeja, ja pelien pitää näyttää hyvältä pöydältä. Onnekkaasti minulla ei ole yhtikäs mitään näitä asioita vastaan. Hyödyllinen listaus vastaisen varalle, ja toivottavasti teillekin iloksi. Kiitos lukemisesta!