Tässä kaksi todella näpsäkkää kaksinpeliä – Hanamikoji, Claim
Jätä kommentti23.9.2018 Kirjoittanut JK
Viime aikoina meillä on pelattu kahta erilaista, kumpikin omalla tavallaan onnistunutta pientä kaksinpeliä.
1. Hanamikoji
Hanamikoji on japanilaisen Kota Nakayaman kaksinpeli vuodelta 2013. Se sopii kai vielä vielä mikropelin genreen – pienessä paketissa on ohut pinkka kortteja sekä tusina pelimerkkiä. Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset, ja koostuvat etupäässä niiden neljän asian kertomisesta, mitä voit vuorollasi tehdä. Katsos pelaajat kilpailevat kaupungin arvostetuimpien geishojen suosiosta Hanami-kojin alueella Kiotossa. Geishat ovat pöydällä pelaajien välissä:
Ja kumpikin koettaa voittaa puolelleen neljä geishaa tai yhteensä 11 pisteen arvoiset geishat. Tämä tehdään pelaamalla kortteja geishojen kohdalle. Jos pelaat enemmän, voitat kyseisen geishan suosion.
Aika perus-enemmistötavaraa? No ei kuitenkaan – Hanamikojin pelaajat muistanevat ensimmäiseltä pelikerraltaan
Sen tunteen, kun pelaat ensimmäistä peliäsi ja haluat pöydätä pari hyvää korttia… ja tajuat, ettei sellaista vaihtoehtoa ole olemassakaan.
Hanamikojissa kun ei vain pöytäillä kortteja. Näiden geishojen suosiota ei voiteta karkeilla eleillä, kaikki pitää tehdä huomattavasti viekkaammiin.
Pelaajilla on neljä toimintoa, ja jokainen käytetään kerran yhden pelikierroksen aikana. Voit laittaa yhden käsikorteistasi piiloon (se otetaan sieltä esille loppupisteytykseen). Tai voit laittaa kaksi käsikorttiasi roskiin. Tämän lisäksi on toiminto joilla tarjoat kolmea korttia, joista vastustaja saa pöydätä haluamansa; ja viimeisenä toiminto, jolla tarjoat kahta korttiparia, joista vastustaja saa toisen.
Ärsyttävän vaikeita toimintoja siis – sillä kieron palkitsevalla tavalla. Vaatii miettimistä jo sekin, ettet vaan toimillasi auta vastustajaa enemmän kuin itseäsi. Pelaajat tietävät, mitkä toiminnot kullakin on aina vielä käytössä, mutta eivät tietenkään vastustajan kortteja, eivätkä sitä uutta korttia, jonka kunkin vuoron alussa vetävät pakasta. Satunnaisuutta on siis peliä piristämässä nähdäkseni juuri oikea määrä.
Lopputulos on erittäin nokkela ellei suorastaan nerokas pikkupeli. Sen omalaatuisessa maussa on aistivinaan vivahteita sellaisista peleistä kuin Battle Line, Mr. Jack Pocket, Twilight Struggle ja jostain Holmes: Sherlock & Mycroftin kaltaisesta enemmistöpelistä. Hanamikojin pelaa kymmenessä minuutissa, paitsi jos ensimmäinen erä jää tasapeliksi. Tällöin kortit jaetaan uudestaan, mutta geishojen suosiot pysyvät paikoillaan. Nyt peli muuttuu pienellä, mutta merkittävällä tavalla: tasapelit tarkoittavat, ettei geishan suosio muutu, joten omia valloituksia ei tarvitse voittaa uudelleen.
Nokkelasta Hanamikojista toiseen pieneen kaksinpeliin, joka toimii aivan eri rekisterillä:
2. Claim
Scott Almes on mm. suosikkiperhepelimme Best Treehouse Everin luoja. Hauskaa ettei mies ole perheessämme jäänyt yhden hitin ihmeeksi. Kahden pelaajan tikkipelistä Claim (2017) on tullut tyttäreni suosikki, jota hän ehdottaa harva se ilta iltapalan päälle pari erää. Usein suostunkin, varsin hauska peli tämä on.
Vaihe 1:ssä on tarjolla Epäkuollut 0. Tätä tikkiä et välttämättä halua voittaa.
Claim pelataan kahdessa erillisessä vaiheessa kuten vaikka For Sale tai Biblios.
Ensimmäisessä vaiheessa kisataan korteista, joilla toinen vaihe sitten pelataan.
Kahden hengen tikkipelihän ei ajatuksena kuulosta kovin hedelmälliseltä: toinen lyö pienemmän kortin ja toinen isomman ja voittaa. Claim tekee tästä kiinnostavaa kahdella tavalla:
Ensinnäkin pelin ensimmäinen vaihe on ajoittain perustikkiä, ajoittain laistotikkiä — ts. et halua voittaa tikkiä. Esillä on aina kortti, jonka tikin voittaja saa. Häviäjä ottaa pakasta kortin sokkona. Jos tarjolla on jokin surkea goblin 1, haluat hävitä. Tällöin toki annat toisen pelaajalle oikeuden ajaa seuraavaan tikkiin. Tikin aloittaja on tikkipeleissä usein kovilla.
Toiseksi Claimissa kortit eivät kuulu ainoastaan viiteen eri maahan, vaan maat ovat uniikkeja rotuja erityiskykyineen. Hiidet eli goblininit ovat peruskamaa, mutta sitten on ritareita (jotka voittavat hiidet aina), kääpiöitä, epäkuolleita ja muodonmuuttajia (jokerimaa). Pelatut epäkuolleet menevät suoraan pelaajan tauluun loppupisteytystä varten, eikä käteen kakkosvaihetta varten. Kääpiöt taas ovat kieroja kavereita: toisessa vaiheessa kaikki pelatut kääpiöt menevät tikin häviäjän tauluun.
Vaiheessa 2 kortit voitetaan omaan tauluun. Jos voitat enemmistöt kolmessa eliörodussa, voitat pelin.
Kommervenkkejä on tarjolla melko sopiva määrä. Peli on nopea ja hyvin kevyt, mutta silti tarjoaa valintoja ja ikään kuin pientä strategista suunnittelua korttienläiskinnän päälle. Tykästyin tikkipeleihin kesällä Texas Showdownin myötä, ja Claim tarjoaa mukavan kaksinpelisovelluksen, jota pystyy pelaamaan yhdeksänvuotiaan kanssa – eikä voita yhtään liian usein! Jostain syystä pelin kestoksi ilmoitetaan laatikossa 25 minuuttia, mutta siinä ajassa ehtii kyllä pelata kaksi tai kolme peliä.
”Mico” Mihailovskin kuvitusta. Aika rumia otuksia kyllä.
Scott Almes tuntuisi innostuneen Claimin maailmasta ja yhteistyöstä kuvittaja Micon kanssa. Claim 2 (2018) on itsenäinen lisäosa, joka on yhdistettävissä peruspelin kanssa, hieman siis esimerkiksi Dale of Merchantsin tavoin. Claim 2 tarjoaa viisi rotua lisää, joista sitten valita kuhunkin peliin setit. Se menee kyllä ostolistalleni. Claim Kingdoms (2018) taas on ihan eri peli, ja näyttää viittaavan vähän enemmän Almesin läpimurtohittiin Tiny Epic Kingdomsiin.
Päivitys 1/2020: Täällä kattava kooste Claimiin kaikkine lisäosineen.
Puutyöläinen 