Harry Potter: Hogwarts Battle iskee Potter-faneihin kuin kapsäkillinen magiaa

2

26.7.2018 Kirjoittanut JK

Hyvää keskikesää kaikille! Vuorossa peliarvio, jonka kanssa on kestänyt kauan. Pelasimme Harry Potter: Hogwarts Battlea (Andrew Wolf, Forrest-Pruzan Creative, Kami Mandell, 2016) päiväkaupalla keväällä, mutta kirjoitan siitä vasta nyt. Siihen on kaksi syytä. Ensimmäinen syy on aurinko, joka on kuuma pallo kuumaa kamaluutta, mutta toisen syyn paljastaminen menisi jo suoraan asian ytimeen eli arviooni pelistä. Aion kuitenkin viivästyttää sitä kertomalla ensin yleisiä asioita tästä pelistä, Harry Potterista ja sääntötäsmennyksistä. Joku voisi kutsua sitä pitkittämiseksi; toinen draamaan kaaren rakentamiseksi, samaistumisen herättämiseksi ja tunnesiteen muodostamiseksi; Aristoteles kutsuisi sitä pelon ja säälin synnyttämiseksi ja näiden tunteiden puhdistamiseksi pitemmän kaavan mukaan sitten lopussa.

Ei niin etteikö peli olisi *spoilerivaroitus* hyvä *spoilerin loppu*.

Minulla ei ole koskaan ollut suhdetta tuohon J.K. Rowlingin maailmaan, mutta tyttärelläni on, hyvinkin innostunut suhde. Hänen myötään olen sitten lukenut ensimmäisen Potter-kirjan ja katsonut pari kolme elokuvaa sarjasta ja kuullut siitä aika paljon knoppitietoa, kuten että tiedätkö kuka tappaa [Spoileri]n? [Spoileri]!

Tämä kirjoitus on spoileriton.

Joten kun kerroin lapselleni ohimennen, että Harry Potterista on muuten olemassa lautapelikin, hän halusi heti ostaa sen. Emmimme jonkin aikaa, koska peli maksoi posteineen jotain 60 euroa. Se tuli lopulta meille, pienen matkalaukun muotoisessa pakkauksessa, joka on täynnä kortteja. Matkalaukku Tylypahkaan!

Tylypahkan taistelut on korttipeli, tarkemmin sanottuna pakanrakennuspeli. Omaan pakkaan kerättävät kortit ovat loitsuja, liittolaisia ja taikaesineitä, joita pelaajien hahmot pelin aikana oppivat ja saavat. Pelattavia hahmoja on neljä, Harry, se tyttö, se punatukkainen poika sekä Neville Longbottom.

Oikeasti muistaisin näiden kaikkien nimet, jos muistelisin hetken, mutta nyt on mennyt jo kolmisen kuukautta viime pelistä syystä, jota olemme jo hieman lähempänä.

Tylypahka on jaettu vuosiin, eri Peleihin, engl. ”Game”. Gameja on seitsemän kuten vuosia Tylypahkan oppilailla (ehkä). Joka Gamen myötä peliin tulee lisää kortteja ja pikkuhiljaa lisää sääntöjä, joten pelin voi aloittaa hyvin matalalla kynnyksellä nopealla ja helpolla ensimmäisellä vuodella. Tämä on oivallista tällaiselle porttipelille – Potter-fanit, jotka eivät ehkä ole kokeneita lautapelaajia, pääsevät peliin mukaan siis matalalla kynnyksellä. Pakanrakennus mekaniikkana voi tuntua omituiselta ensi kertaa pelatessa (Ks. Dominionin opettelusta kirjoittamaani), joten Hogwarts on hyvä tapa kastaa varpaat ja sitten jo kohta pullikoida syvissä vesissä.

Hermione Granger. Ja Ron. Weasley! Nehän ne nimet olivat.

Tässä spoilerivapaa kuva pelin alusta valmistaja USAopolyn sivuilta:

Tylypahka on yhteistyöpeli, jossa 2-4 pelaajaa taistelevat yhdessä Voldemortia ja muita pahiksia vastaan. Pelaajilla on omat lautansa ja korttipakkansa, ja pöydän keskellä on pelilauta, johon tulevat pahisten kortit sekä Tylypahka-kortit, toisin sanoen ne loitsut, liittolaiset ja esineet, joita pelaajat voivat pelin aikana ostaa omaan pakkaansa. Tarkoitus on päihittää pahikset tuottamalla näille salamanmuotoisin pelimerkein kuvattavia vaurioita. Kun pahis on voitettu, saadaan jokin palkkio ja pahispakasta nostetaan esiin seuraava vastus. Pelaajat voittavat yhdessä, jos kaikki pahikset saadaan päihitettyä. Pelaajat eivät pelin aikana kuitenkaan voi kuolla. Jos pahikset ja heidän metkunsa (eli Dark Arts -korttinsa) tuottavat liikaa vauriota pelaajalle, tämä pyörtyy, siirtää puolet korteistaan poistopakkaan (josta ne tulevat aikanaan takaisin) ja menettää mahdollisesti jo varastoimansa pelimerkit. Yksi metallinen pääkallomerkki lisätään myös lokaatiokortille. Tämä kuvaa sitä, että pahan voimat saavat haltuunsa maailmaa. Köpelösti käy, jos pahikset saavat haltuunsa kaikki kyseisen Gamen lokaatiot.

Omalla vuorollaan pelaaja pelaa kaikki käsikorttinsa, välissä on aina pahisten vuoro ja sitten seuraavan sankarin.

Harryn aloitustilanne USAopolyn sivuilta. Hänellä on täydet osumapisteet (10) sekä aloituskäden kortteina taikaluuta, pöllökaveri sekä kolme heikkoa rahaloitsua.

Pelin ensimmäiset vuodet eli Gamet ovat hirveän helppoja, niin helppoja, että piti ihan opiskella kaikki mahdolliset sääntökeskustelut läpi nähdäkseni, olinko tehnyt jonkin virheen. Voittaessamme tokan vuoden meillä oli kolmesta lokaatiokortista ensimmäisen vielä menossa ja siinä vain yksi pahisten pääkallomerkki… paljon helpompaa voittaminen ei siis olisi voinut olla. Mutta kun pelasimme tokan vuoden uudestaan, yhä kolmella pelaajalla, nyt peli menikin tiukoille, viimeinen lokaatiokortti oli puoliksi menetetty (käytimme tällä kertaa sitä lisäsääntöä, että laita yksi kontrollimerkki jo valmiiksi joka lokaatiokortille).

Mutta kaikkialla lukiessani törmäsi samaan: pelin vaikeus nousee sitten nopeasti vuosina 3 ja 4, ja vuosi 7 on se varsinainen koetos, joidenkin mielestä se varsinainen peli, muiden ollessa vain valmistautumista. Lisäksi pelin nähdään yleisesti olevan vaikeampi neljällä pelaajalla kuin vähemmillä, ja olen pelannut vain kahdella tai kolmella.

Laatikon sisältö. Game-laatikot tuovat pikkuhiljaa mukaan lisää kortteja ynnä muuta ja sääntöjä. Ei spoilereita täällä!

Voitimme kuitenkin kaikki kahdeksan ensimmäistä peliämme, ja jatkoin tutkimista siitä, mitä mahdollisesti teimme väärin.

Pari sääntötäsmennystä for whom it may concern

Isoin puute sääntökirjassa on se, ettei kerrota, että pelatut kortit eivät mene suoraan poistopakkaan (discard pile), vaan jonkinlaiseen limboon. Lainaan BGG:stä löytyvää tiedostoa ”Comprehensive Rules Clarifications and FAQ”

Q: Where are cards that have been played located?  Are they in the discard?

A: Although the rulebook does not explicitly explain this, you should consider cards that have been played to be in a “play area.”  This means they are neither in your hand nor in the discard pile.  As such, played cards do not trigger discard effects, they cannot be retrieved using Accio, and on the rare occasion that you have to shuffle your deck in the middle of your turn, they would not be shuffled into your new draw pile.  Similarly, they are no longer in your hand and cannot be used as payment for cards that require you to discard.  During Step 4-4 of the player’s turn, the player will move all cards from this “play area” into his/her discard pile, but this does not count as a discard for the purpose of triggering discard effects.

Ts. pelissä on salainen kolmas ulottuvuus, jonka olemassaoloa ei eksplikoida: on käsikortit (cards in hand), on poistopakka (discarded), ja sitten on pelialue (play area). Tämä lisää jonkin verran pelin pöydällä vievää tilaa. (Huomautan, että käsikortit asetetaan aina pöydälle valmiiksi kaikkien nähtäväksi. Tämä helpottaa pelaajien välistä yhteistyötä.)

Tätäkään ei muuten sääntökirjassa sanota:

Q: When a Dark Arts card or Villain attack offers the player a choice of losing health or some other effect, can you choose to lose health when you are stunned?  If you are not stunned, can you choose to lose an item/ally/spell if you do not have one?

A: No.  In short, you cannot choose a penalty you are unable to pay (unless you are unable to pay either).  For example, Relashio says to discard an item or lose 2 health.  If a stunned player draws Relashio they must discard an item, if they have one.  Similarly, if a player is not stunned and has no item, they cannot choose the “discard an item” option and must lose two health.

Eli jos pyörryt, et voi valita enää vaihtoehtoa, jossa menetät lisää osumapisteitä.

Laitan tärppinä vielä täsmennyksen vuoron järjestyksestä:

As a general rule if there is a question about timing, cards or effects should be resolved in the following order:

1. Stunning – If anything stuns a hero, the stun interrupts all game effects and happens immediately.  In some cases, this can even occur in the middle of executing a card.
2. Dark Arts Cards
3. The currently active Horcrux (if any)
4. Voldemort
5. Villain Cards, from left to right.  (Including rewards for defeating a villain)
6. Discard effects of Hogwart’s Cards.
7. Hogwarts Cards played by Heroes
8. Hero Abilities
9. Proficiencies
10. Abilities earned from destroyed Horcruxes

An easy thing to note about the list above is that “bad stuff” like Dark Arts cards and Villain attacks always happen before “good stuff” like Hogwarts Cards or Abilities.  So a general rule you can follow is that if something harming the player and something helping the player are triggered at the same time, the harmful thing is going to happen first.

Suunnittelija on myös muotoillut peliin virallisen lisäsäännön, joka löytyi internetistä:

Once per game, one player may forego acquiring any cards during his/her turn.  If s/he does, take all six available Hogwarts cards, place them on the bottom of the deck, and replace them with six new cards. (Lähde)

Yhden kerran pelin aikana yksi pelaaja voi vuorollaan jättää ostamatta kortteja, ja sen sijasta poistaa kaikki tarjolla olevat kuusi Tylypahkakorttia, laittaa ne Tylypahka-korttipakan alimmaksi ja vetää tarjolle kuusi uutta korttia.

Tämä toivottavasti painetaan myös mahdollisesti tuleviin painoksiin pelistä. Joskus ostettavana on vain heikkoja tai aivan liian kalliita Tylypahka-kortteja, mutta tämä lisäsääntö helpottaa moisen seinän läpi oivallisesti.

Miltä pelaaminen tuntuu?

Vallan hienolta. Esiinkääntyvät kortit ovat aina jännittäviä, olivat ne sitten Dark Arts -kortteja, joilla pahikset vuoron alussa kurmottavat hyviksiä, uusia pahiksia tai ihan vain omat käsikorttisi tälle vuorolle. Ja kun oma vuoro koittaa, etenkin pelin edetessä pääset latomaan hienoja vapaamuotoisia vuoroja, joilla pelaat hyviä efektejä, nostat ehkä vielä lisää kortteja, pääset miettimään vaurioiden ja kaveriapujen jakamista ja tämän kaiken järjestystä. Hahmo kehittyy pelin aikana voimakkaaksi, mikä on aina tyydyttävää. On jännittävää nähdä, mikä pahis peliin aina nousee seuraavaksi. Joskus nauretaan tyytyväisenä, kun hän on heikko, välillä irvistellään niitä kaikkein pahimpia. Tylypahka on koukuttava peli, joka sai minut lopulta rakastamaan pakanrakennusta.

Tässä kuva myöhemmästä Gamesta. Kuva on tarkoituksella väärinpäin, etteivät pikku spoilerit hypi silmille. Jos et kammoksu niitä, käännä vain päätäsi ylösalaisin.

Ja nyt se syy, miksi peli on jäänyt kevään jälkeen meillä valitettavasti hyllyyn. Se venyy pitemmäksi Game Gamelta. Joka vuosi pakkaan lisätään lisää pahiksia, joten näiden voittamisessa kestää aina vain pitempään. Gamea 5 pelataan jo kaksi tuntia. Se on aika pitkään se. Pääpeli, Game 7 saattaa kestää kaksi ja puoli tuntia. (Siis jos voittaa. Tappio voi tulla huomattavasti nopeamminkin.)

Kesto onkin pelin suurin ongelma. Ellei ole mahdollisuutta jättää peliä kesken levälleen, arki-ilta ei pelaamiseen aina riitä, ja viikonloppuisinkin peli pitää melkein kaavoittaa kalenteriin. Mikään muu kuin pieni korttienjärjestely ei tietenkään estä pelaamasta myöhemminkin varhaisempia ja nopeampia Gameja, mutta ne eivät tunnu yhtä monipuolisilta ”täyden pelin” eli seiskan kaikkine kivoine lisäsääntöineen jälkeen. Peli pitää kyllä meillä lapsetkin otteessaan ihmeen pitkään, etenkin kun matsi on jännittävä. Ainahan se ei suinkaan ole, sillä joskus peli tosiaan on hirveän helppo.

Mikä onkin se toinen ongelma pelissä. Joskus peli on alusta alkaen tuhoon tuomittu kaikkien pahimpien pahisten iskiessä heti lähtökuopissa, toisinaan taas vielä Game 7:ssakin ihan liian helppo, eikä varsinaista jännitystä synny – käydään vain läpi vuoroja vaikka sitä osaa jo arvata, että kahden tunnin päästä olemme voittaneet. Nämä ovat toki vain ääripäät. Sitäpaitsi, jos peli on liian helppo, sääntökirja ehdottaa vaikeutussääntöjä, joissa lokaatiokortille laitetaan valmiiksi pääkalloja.

Onko Harry Potter: Hogwarts Battle sinua varten

Se on helppo tietää vastaamalla kysymykseen: Oletko Harry Potter -fani?

Jos vastauksesi on EI, silloin HP:HB ei välttämättä ole sinua varten. Se on hyvä pakanrakennuspeli kyllä, mutta sellaisia on paljon, ja ehkäpä jokin esim. Dominionin, Ascensionin, Shadowrunin, Trainsin tai lukuisten Legendaryjen teemoista kolahtaa sinulle nasevammin?

Jos vastauksesi on KYLLÄ, silloin varmaan tykkäät HP:HB:sta. Se on paras Potter-teemainen peli mitä on tarjolla, ja koska säännöt opetetaan pikkuhiljaa, peli ei vaadi edes aikaisempaa lautapelikokemusta. Ja se on hyvä peli, edellämainituilla caveateilla. Hanki siis pois ja pidä hauskaa Potter-maailmassa, kohtaa kaikki tutut ja pelasta maailma ”Häneltä jota ei saisi nimetä mutta nimesin kumminkin koska nimeämättömyys vain vahvistaa häntä”!

Nyt alkoi itseänikin koukuttaa päästä taas iskemään korttia. Olisikohan tässä kesällä vielä aikaa…

 

---

 

Peliin on olemassa lisäosa The Monster Box of Monsters, joka lukemani mukaan tekee pelin voittamisesta samantien hyvinkin haastavaa. Täksi talveksi on myös suunnitteilla itsenäinen jatko-osa Harry Potter: Hogwarts Battle – Dueling Club, jossa kaksi pelaajaa pääsevät taistelemaan toisiaan vastaan.