Back to school -tarjous! Koko kesän loput pelit yhdessä paketissa (sis. mm. Via Nebula, Cottage Garden, 7 Wonders Duel, Potion Explosion, Ora & Labora)

4

29.8.2017 Kirjoittanut JK

Tervetuloa lukemaan kookasta, silti ytimekästä koontikirjoitusta meidän perheen (sillä perhepelejä nämä etupäässä ovat) kesäpelailuista. Olen ollut niin kiireinen, etten ehtinyt saada tätä valmiiksi koulujen alkuun mennessä, joten back to school -otsikko on tavallaan jo vähän vanhentunut siinä missä Stockmannin samannimiset jokavuotiset tarjouskatalogit, mutta toisaalta koulua kestää yhdeksän vuotta + lukiot + korkeakoulut, joten koulu on aina yhtä ajankohtaista – kuin lautapelit.

Tämän pons asinuksen jälkeen,

 Via Nebula

Tämä on Martin Lawrencen junapeli vuodelta 2016 salakuljetettuna lapsiystävällisessä, hyvin värikkäässä ja säästelemättä tuotetussa paketissa. Junaratojen sijalla on kirjaimellisesti tyhjyyttä, mikä tekee junaradoista hankalampi hahmottaa. Peliä on temaattisesti muutenkin vähän hankala hahmottaa – laitat ukkeleita töihin, (minä kutsuin niitä tutkimusmatkailijoiksi), ja he paljastavat resurssipuupaloja, joita voit sitten kuljettaa tyhjyysratoja pitkin kaupunginrakennuspaikoille.

Via Nebula on perhepeliä vaikeustasoltaan, etenkin kartan normaalipuolella. Pelin vaikeampi kartta oli sitten totisesti haasteellisempi, etenkin lapsille, joiden aivotyön saattoi lukea heidän haudanvakavilta kasvoiltaan. Pelissä on kiinnostava yhteistyömäinen elementti, sillä samoilta kaivauksilta saa ja kannattaa kaikkien louhia resursseja, ja reittejä samoin kaikkien hyödyntää. Laudan reunalla on kortteja rakennuksiin, joiden rakentamisesta kaikki kilpajuoksevat, joten muiden puuhia tulee tämänkin takia seurata. (Henkilökohtaisia salakortteja on kullakin myös.) Teemaa en rakennuksista juuri löytänyt – kukin tarvitsee vain tietynlaisen kokoelman pelin resursseja, ja kaikki on melko abstraktia. Rakennukset tarjoavat sitten valmistajalleen jonkin edun, mikä englannin kielellä kirjoitettuna on lasten kanssa harmillinen kynnys. Kaunis peli, josta eniten taisi pitää vaimoni. Ehkäpä hänelle voisi seuraavaksi tarjota jotain raskaampaa Wallacea?

 

Myyräpeli

(Virginia Charves, Bertram Kaes 1995)

Myyräpeli (englanniksi löytyy BGG:stä nimellä The Mole in the Hole) löytyi kesän aikana niin leirikeskuksen pelitilasta kuin kesävierailuemäntien kotihyllystäkin. Tästä päätellen peli on ilmeisesti myynyt ihan kivasti aikoinaan (tsekkasin – se oli Spiel des Jahres -shortlistilla 1995). Myyräpeli oli oikein positiivinen yllätys, ehkä myös alhaisten lähtöodotuksien ansiosta, mutta muutenkin – sitä tyyppiä perhepeliä, jossa aikuinen saa pähkäillä ahkerasti taktiikkaansa, muttei silti voita lapsia turhan usein. Vuorotellen liikutetaan omaa myyrää kortin antaman numeraalin mukaisesti, ja tarkoitus on saada myyrät kuoppiin, jotta ne ovat käytössä seuraavallakin kierroksella, kun samaa menoa jatketaan syvemmällä tasolla. Yhdelläkin myyrällä voi sitten alimmalla tasolla voittaa, mutta haluat parantaa mahdollisuuksiasi saamalla sinne monta elikkoa. Lapsetkin tajusivat jo miettiä, mitkä numeraalikortit ovat vielä kääntämättä (kaikilla on sama, vähälukuinen setti kortteja).

Nyt kun jäin tutkimaan asiaa: Myyräpeli on uudelleenkehittely pelistä Inner Circle, joka on niinkin kaukaa kuin 1981.

7 Wonders Duel

Tämä oli onnistunutta pelisuunnittelua, lihaisa puolen tunnin kaksinpeli, jossa on varmasti ainesta yhä uusiin ja hieman erilaisiin pelikertoihin ja oman pelaamisen parantamiseen. Ei tämä Antoine Bauzan ja Bruno Cathalan vuoden 2015 peli ehkä ole maailman yhdeksänneksi paras lautapeli ikinä, kuten BGG:n äänestys nykyään esittää, mutta hyvin teknisesti taitavaa pelisuunnittelua kyllä.

Cottage Garden

(Uwe Rosenberg 2016)

Tämä oli peli, jossa otettiin vuorotellen tetris-palanen ja laitettiin se omalle puutarhapalstalle. Tätä tehtiin kunnes peli onneksi loppui.

 

Potion Explosion

(Castelli – Crespi – Silva 2015)

Taikajuomaräjähdyspeli kiinnosti lapsia. Se on hyvin yksinkertaista setinkeräystä, jonka jujuna oli pahvinen palapeli, jonka sai koota uusiksi joka kerta kun sen poisti laatikosta.

Jos tämä olisi oma, sen voisi varmaan liimata.

Itse peli oli hyvin yksinkertainen. 3D-palapelistä otettiin kuulia tiettyjen sääntöjen mukaan ja kuulat laitettiin sitten taikajuomareseptipahvipalasten päälle. Kun resepti oli täynnä vaadittuja kuulia, juoma valmistui ja siitä sai pisteitä. Juomia saattoi sitten juodakin, mikä antoi jonkun erikoiskyvyn. Taikajuominen oli tärkeässä osassa voittotaktiikkaa, mikä meni muutoin täysin pelikykyisiltä kuusi- ja kahdeksanvuotiailta yli hilseen. He pitivät pelistä silti.

Sitten pelasimme muun muassa vielä peliä nimeltä

Oceanos

Se on Antoine Bauzan 2016 peli, jonka hieno tuotanto lukuisine kauniisti piirrettyine sukellusveneineen ei kuitenkaan onnistunut peittämään sen keskinkertaisuutta. Vesieläin-settejä kerättiin ja omaa sukellusvenettä päivitettiin paremmaksi ja kaikenlaista… ja laitetaan vielä toinen kuva!

Keskinkertaisesta tuli mieleen jotain ihan muuta, nimittäin

Ora & Labora

Ora & Labora on peli ”monastisesta taloudesta” – huutakaa hep kaikki, jotka tämän sanaparin kuultuaan huomaatte käsienne syyhyävän?

Hep! Olin pitkään halunnut päästä kehittämään monastista taloutta, varsinkin kun monastisen talouspelin on suunnitellut kukapa muukaan kuin Uwe Rosenberg.

Ora et Labora paljastui valtavaksi hiekkalaatikoksi, se on: avoimeksi peliksi, jossa ekalla pelikerralla lyhyehköt säännöt luettuani ja Rahdon videon katsottuani uskoin oppineeni sen jo, kunnes tuli ensimmäinen vuoro eteen ja sormi suuhun. Niin siis mitä minä haluan tehdä? Kaikki on mahdollista, Uwe totesi jostain syystä suomeksi: mitä sinä haluat tehdä?

No, haluat rakentaa mahdollisimman tuottoisan pistesalaattitalouden, mutta vaatisi useampi pelikertoja alkaa hahmottaa, miten se kannattaa parhaiten tehdä. On täällä kaikkea! kuten Kummelissa aikoinaan todettin. Niin paljon kaikkea! Eri resursseja on tarjolla alun kolmattatuhatta, ja näitä voi muutella toisiksi resursseiksi niin omassa kuin vastustajienkin luostarilaitteissa.

Ora & Labora – sotapeli europelinä

Cavernasta kirjoittaessani kiitin Uwe Rosenbergiä siitä, että hän on olemassa. Vielen Dank, Uwe, für Dein Existenz tms.! Hän on harvinaisia korvaamattomia ihmisiä. Suurinta osaa meistä ihmisistä ei osaisi kaivata muut kuin ystävät ja sukulaiset (toivon mukaan), mutta Uwe tekee pelejä, jonkamoisia ei kukaan olisi tehnyt, ellei häntä olisi. Uwe on siis kuin lautapelimaailman Jan Boklöv.

Valitettavasti rakas vaimoni ei yhtä lailla Uwea arvosta, joten en edes kuvittele näyttäväni tätä hämmentävää järkälettä hänelle. Glass Roadia pidetään tämän jatkokehittelynä huomattavasti nopeampaan pakettiin. Ehkäpä vaimo joskus suostuu kokeilemaan sitä…

 

Disclaimer. Tämä paketti ei sisällä ihan kaikkia kesän uusia pelejä. Toisaalta paketti ei maksanut lukijalle mitään, toisin kuin Stockmannin paketit, joten rahoja ei voi vaatia takaisin.