Vaikutelmia viime talven hypetetyimmästä lautapelistä – onko Terraforming Mars mistä kotoisin?

4

19.6.2017 Kirjoittanut JK

Verenvärisyytensä takia sodanjumalan mukaan nimetty Mars on tainnut olla viime aikoina esillä. Robotti ajeli sen pinnalla, Matt Damon kävi siellä elokuvassa, NASA meinaa lähettää sinne ihmisen ihan oikeastikin, hipit rakentavat kilpaayhteistyössä yhteisöjä, joissa eletään autarkisesti eli täysin omavaraisesti geokuplassa papujen ja vuohien kanssa. Kehitysoptimismia on ilmassa kuin 50-luvulla konsanaan – 1850-luvulla. Tuolloinen kehitysoptimismi päättyi jossain vaiheessa kun tajuttiin, ettei evoluutioteoria ehkä tarkoitakaan sitä, ihmisestä voi tehdä mitä vain, vaan pikemminkin päinvastoin sitä, ettei hänestä voikaan tulla mitä vain. Kerrankos sitä erehdytään, ja ainoastaan Kikka Korea ei tee elämässä virheitä.

Ehkäpä tämän Mars-buumin nosteessa oli Terraforming Mars (Jacob Fryxelius, 2016) kuluneen talven hypetetyimpiä lautapelejä, ja se on ampaissut huimassa vauhdissa BGG:n rankinglistallakin jopa top kymppiin. Aikamoinen suoritus peliltä, joka on Fryxeliuksen ruotsalaisveljesten oman puljun FryxGamesin jonkinsortin omakustannetta ja ITE-taidetta, ja jonka hintalappu on aika huima, seitsemisenkymppiä. Halusin kokeilla peliä, vaikka scifiteema ei minua yleensä innosta ja vaikka olen luonteeltani sitä sorttia, joka karsastaa hypetystä. Jotain perustaahan tällaiselle nousulle pitänee nimittäin olla?

Happea on ilmapiiri jo täynnä, ja meretkin on kartalle jo saatu. Nyt pitäisi enää saada lämpötila nousemaan pakkaselta.

TFM:in taustatarina on dystopia, niin kuin scifi järjestään näyttää olevan (yrittääkö fiktio kertoa meille jotakin?) Ihmiskunta on 2300-luvulla pakotettu totalitaristisen Maailmanhallituksen alaisuuteen, ja todistaakseen alamaisilleen olevansa olemassaoloon oikeutettu Maailmanhallitus haluaa pumppailla muskeleitaan todistamalla, etteivät sen tiedemiehet tee virheitä elämässä. Jättifirmojen tuella Maailmanhallitus tahtoo siis muuttaa Marsin maankaltaiseksi, mikä tässä tapauksessa tosin tarkoittaa hädin tuskin asumiskelpoista: kunhan on happea ilmassa, lämpötila vähän plussan puolella ja joitain meriä.  Ei puhettakaan siitä, tuleeko Marsissakin joka kesä James Bondit ja Sinkkuelämää-uusintoja. Tosin voihan se olla, että 2300-luvulla Maakaan ei ole tuota hääppöisempi paikka, ja on kova kiire päästä yrittämään alusta puhtaalta pallolta.

TFM:ia pelataan korteilla. Perusversiossa kortteja jaetaan pakasta pelaajille joka kierroksella, ja niistä voi valita itselleen niin monta kuinka haluaa, jos rahaa riittää – jokaisesta kortista kun pitää maksaa 3 avaruusrahaa käteen ostaessa, ja sitten 0 -41 avaruusrahaa, kun sen myöhemmin pelaa pöytään. Tämän jälkeen niitä pelataan vuorotellen pöytään. Korttien lisäksi on mahdollista käyttää pelin monia erilaisia resursseja erilaisten laattojen ja parannusten ostamiseen: kasviresurssikuutioilla saa metsälaattoja, kuumuuskuutioilla voi nostaa planeetan lämpötilaan. Tällaisilla myönteisillä tempuilla peliä viedään aina lähemmäs kohti yhteistä loppua: Marsista on tullut elinkelpoinen.

Sininen pelaaja pelaa tulevaisuuden YK:ta. Vasemmalla pelaajalaudalla on erilaisia resursseja, oikealla pöydättyjä kortteja, joista moni antaa sitten lisäkykyjä loppupelin ajaksi.

Korteissa piilee pelin ehdoton etu ja pieni haitta. Haitta on korttien kuvitus. On valokuvia ja on piirustuksia, eivätkä kuvat yleisesti ottaen estetiikaltaan saaneet ainakaan tätä pelaaja haltioitutmaan. Mutta korteissa on toisaalta myös se etu: nimittäin että pelissä on parisensataa ainutlaatuista korttia ainulaatuisine ja jotenkin (ainakin tällaisen ei-tiedemiehen korvaan) uskottavankuuloisine vaikutuksineen. Joissain lautapeleissä kortit ovat muutaman eri symbolien kierrätystä vain eri väreissä ja eri nimillä. Ei Terraformingissa, jossa niihin on huimasti vaivaa, tietoa, luovuutta ja rakkautta vuodatettu. Paitsi että ne ovat temaattisesti mukanaanvieviä, parhaimmillaan niistä jopa voi syntyä jonkinlaisia tarinoita. Ei ehkä niistä ”ruokin näitä mikrobeja levällä” -korteilla, mutta esimerkiksi sillä petoeläinkortilla, jolla voi käydä syömässä toisen pelaajan kaupungeista lemmikkieläimiä. (*)

”Mun karhu käy taas syömässä sulta yhden puudelin” on yllättävän hauska repliikki kesken Marsin miehittämisen.

TFM on sekä oman koneiston tai taulun (tableau) rakennusta että laattojen rakentamista yhteiselle Marsin heksakartalle. Näin yhden pelin kokemuksella pelissä näyttäisi voivan pärjätä satsaamalla kumpaan tahansa tai molempiin. Minä rakensin massiivisen taulun kortteja itselleni, ehkäpä koska pelilauta oli vähän kauempana enkä laiskuuttani jaksanut kurotella. Toinen pelaaja taas pelasi Viherpiipertäjäkonsernia ja sävelsi Marsin kartan täyteen metsiä, kolmas hamstrasi kortteja ja tykitteli niistä parhaita pelottavan tehokkaasti. Paljastettakoon, että loppupisteemme olivat neljän päässä toisistaan kaikki, eli se peli ainakin oli onnistuneen tiukasti viritetty.

TFM:sta tuli meille Eclipse-vibat, eikä ainoastaan avaruusteeman takia. Omaa firmaa/sivilisaatiota rakennetaan ja yhteisellä kartalla vallataan alueita molemmissa, Terraformingissa vain on Eclipsen ameritrash-vaikutteinen figusotiminen korvattu korttipeluulla ja totisemmalla tieteellä. Vaikeusasteiltaan ja kestoiltaankin ne ovat samaa luokkaa. Eikä Terraforming jää Eclipsen suorasta konfrontaatiostakaan ihan niin paljon jälkeen kuin voisi luulla – Terreformingissa on liuta jäynäkortteja, joilla voi vähän kurmootella toisen koneistoa vaikka polttamalla toisen puita asteroidilla tai sitten syömällä niitä herkullisia, herkullisia puudeleita.

Joku huomautti TFM:sta osuvan kuuloisesti, että siinä missä koneistonrakennuspelit on usein mitoitettu vähän niukoiksi – siis pelit loppuvat juuri kun on saanut koneiston täyteen vauhtiin, mikä on vähän turhauttavaa mutta myönnettävä se on, että se lisää halua pelata uudestaan – tässä pelissä niitä koneistoja pyöritetään vähän pitempään, ehkä joskus vähän liiankin pitkään. Mikään ihan lyhyt peli tämä ei ole, vaikkei raskaudeltaan huiman järkälemäinen olekaan. Kolmen ensikertalaisen peli kesti meillä kolmisen tuntia, ja kolme on sivumennen sanottuna oikein hyvä pelaajamäärä tälle muutenkin. Jos kortit pakasta vetämisen sijasta värvää, pelistä tulee strategisemmin hallittava ja satunnaisuus vähenee, mutta kesto lisääntyy entisestään. Jos saamme tämän pöydälle toistekin – mieli kyllä tekisi – voi olla, että itse tyytyisin keston takia silti tähän satunnaisempaan version.

Are you a winner, kysyy sääntökirja aina aiheellisesti.

Terraforming Mars sai äskettäin Kennerspiele des Jahres -ehdokkuuden – se on siis ehdolla viime vuoden parhaaksi harrastajapeliksi. Grattis Fryxeliuksen veljeksille! Huippuluokan palkintoehdokkuus ja kahdeksas sija BGG:n rankingissa – Terraforming Mars on siis oikeastaan jo aikamoinen voittaja. Ja mikäs siinä – se on kiinnostava peli, joka tuntuu tarjoavan strategioita tutkittavaksi ja tempaisee teemastakin epäkiinnostuneen mukaansa. Joskus hypekin on ansaittua.


(*) Tietooni on (ks. alla) saatettu, että Miku huijasi minua syöttämällä karhuilleni herkullisia puudeleitaan. Nyt kun sitä miettii, kuulostaa kyllä temaattisesti aika perustellulta: maankaltaisessa Marsissa ei pitäisi kulkea tappajakarhuja kaduilla syömässä viattomien ihmisten puudeleita. Kiitos täsmennyksestä!

Mainokset

4 thoughts on “Vaikutelmia viime talven hypetetyimmästä lautapelistä – onko Terraforming Mars mistä kotoisin?

  1. Kalle sanoo:

    Paaaaaitsi että just niitä puudeleita ei voi käydä syömässä. Kortissa lukee, että lemmikkejä ei voi poistaa kortilta. 😁 Mutta joo, peli on ehdottomasti yksi suosikkipelejäni. Lisää vaihtelua ja taktisuutta (ja toki myös pituutta) saa Corporate Era -säännöillä.

    Tykkää

    • JK sanoo:

      Miiikuuu, kuulitko?! Olisin voittanut jos olisit lukenut korttisi tarkemmin ja olisin syönyt sun varikset puudeleiden sijasta!

      Tykkää

  2. Miku sanoo:

    Noh, aloitetaan vaikka siitä, että sain pelattua lintukortin vasta myöhemmin, eli olisit saanut muistaakseni vain yhden variksen syötyä.
    Mutta kappas kehveliä, väite on tosi ja puudelini olisi turvassa villipedoilta. On ne vaan vikkeliä jaloistaan.
    Olisitko voittanut kuitenkaan: ehdit syödä multa ehkä 3 puudelia = 2pts (koska mulla jäi pariton määrä puudeleita jäljelle). Toisaalta olisit saany yhden linnun syötyä.
    Loppujen lopuksi siis mun on tyytyminen pronssimitaliin. Mitali on aina kuitenkin mitali…

    Tykkää

    • JK sanoo:

      Kyllä pitäisi olla se videokamera nauhoittamassa pelit. Sieltä voisi nytkin videotuomari tarkistaa, missä vaiheessa varikset tuli peliin. Olen aika varma, että olisin ehtinyt syödä ainakin kaksi lihavaa siivekästä rottaa, ellei kolme… Mutta kun tämä ei kuitenkaan ollut ainoa sääntö, joka pelattiin väärin, joten ehkä alkuperäiset tulokset jää voimaan kaikesta spekuloinnista huolimatta.

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pelejä

7 Wonders Duel Above and Below Adventure Land Afrikan tähti Agricola Agricola: All Creatures Big and Small Agricola: Family Edition Alhambra Alias Amerigo Antiquity At the Gates of Loyang Augustus Avalanche at Yeti Mountain Bang! Battle Line Best Treehouse Ever Biblios Blood Bowl Blueprints Bohnanza Broom Service Bruxelles 1893 Builders: Antiquity Builders: Middle Ages Bus Cacao Camel Cup/Camel Up Carcassonne Carcassonne Junior Castles of Burgundy Castles of Mad King Ludwig Catan Catan Junior Caverna Caylus Celestia Chez Greek Citadels Clans of Caledonia Co-Mix Codenames Coloretto Colt Express Colt Express: Horses and Stagecoach Compatibility Concordia Cottage Garden CV D&D Dale of Merchants Dale of Merchants 2 Das Vermächtnis des Maharaja Deus De Vulgari Eloquentia Diamant Discoveries: The Journals of Lewis & Clark Dixit Dixit Jinx Dixit Odyssey Dominion Dream Home Dynasties:Heirate&Herrsche Eclipse Eight Minute Empire: Legends Elfenland Eläinpyramidi Escape: The Curse of the Temple Falling Sky Fiasco Five Tribes Flamme Rouge Flash Point: Fire Rescue Flash Point: Urban Structures Fog of Love For Sale Freedom: The Underground Railroad Fungi Glory to Rome Grand Austria Hotel Great Western Trail Gulo Gulo Hacienda Hanabi Here I Stand Hoity Toity Honshu Hornet Imhotep Imperial Isle of Skye Istanbul Jaipur Jamaica Kadonneet kaupungit/Lost Cities Kadonnut kaupunki/Forbidden Desert Karuba Kellotornin kummitukset Keyflower Kilpikonnakisa Kingdomino King of New York King of Tokyo Kingsburg Kodama: The Tree Spirits korttien sekoittaminen Kristallikaivos Lanterns Lords of Waterdeep Love Letter Mad Madeira Mallorca Marrakech Medieval Academy Menolippu Mice and Mystics Mint Works Modern Art Mr. Jack Pocket Mucca Pazza Mysterium My Village Myyräpeli Mölkky Nations New York 1901 Noa No Thanks! Oceanos Oh My Goods! Once Upon a Time Ora & Labora Oracle of Delphi Oregon Orléans Pandemia Patchwork Pelaajien valinta Port Royal Potion Explosion Prodigals Club Puerto Rico Qwixx Race for the Galaxy Railroad Tycoon/Railways of the World Reef Encounter Rhino Hero/Super Rhino Rialto Rokokoo Rory's Story Cubes Roskis Saboteur Saint Malo Salaisuuksien saari Samurai San Juan Santiago Santorini Savannah Cafe Seasons Sherlock Holmes Consulting Detective Splendor Stone Age Sushi Go! Takenoko Tales and Games: The Hare and the Tortoise Targi Terraforming Mars Terra Mystica Thebes The Golden Ages Thurn & Taxis Tides of Time Tikal Tokaido Torakkapokeri Tournay Trajan Troyes Troyes: The Ladies of Troyes Twilight Struggle Tyynysota Tzolk'in: The Mayan Calendar Via Nebula Village Village Inn Village Port Viticulture: Essential Edition Voyages of Marco Polo Wacky Wacky West Wallenstein Zooloretto Zoo Panic
%d bloggers like this: