Se, mitä Viticulturesta löytyi, shokeerasi espoolaismiehen – katso kuvat!

2

7.5.2017 Kirjoittanut JK

Jokaisella tunnollisella protestanttisen kulttuurin kasvatilla on heikot hetkensä, jolloin hän väsyy ja herpaantuu. Tällöin hän unelmoi muuttavansa johonkin katoliseen maahan viljelemään viiniä. Sillä viiniä näissä unelmissa aina kuluu. On lämmintä ja hiljakseen rypäleet kypsyvät. Kylän neidot tulevat sitten survomaan ne paljuissa mäskiksi tms., joka sitten muuttuu ihan itsekseen viiniksi pikkuhiljaa vuosien myötä. Siis viini ja sitä kautta niin elanto kuin päivittäinen nautintokin kaikki tulevat itsekseen ja vain paranevat mitä vähemmän teet.

Tämän takia kyseessä on unelma. Viininviljelijä istuu patiolla, verannalla, terassilla tai pergolan alla, ja luonto hoitaa kaiken hänen puolestaan. Joskus, kun ei ole maistellut aivan liikaa viinejään, hän heittää pullot pakettiautoon, ajaa kylään ja tulee takaisin rahatukun kanssa. Ja taas voi istuskella ja katsella pääskysiä, siemailla viiniä ja miettiä kellareita, joissa raha kasvaa korkoa. (Itse asiassa rahaa ei kuulu ajatella. Sitä vartenhan tänne paettiinkin.)

Meidän ei kuitenkaan tarvitse muuttaa Välimerelle viinitilallisiksi, kun Jamey Stegmaier muutti Alan Stonen kanssa tämän unelman lautapeliksi. Viticulture ilmestyi 2013. Sitten tuli jotain lisäosahommia, ja lopulta 2015 julkaistiin uusi paranneltu painos Viticulture: Essential Edition. Ja lopulta pääsin minäkin pelaamaan tätä kovasti tykättyä viinipeliä.

Pelin alaotsikko osuu kohdalleen: A strategic game of winemaking. Tämä on tosiaan samalla lailla strateginen kuin vaikka toinen työläistenasetteluviljelypeli Agricola: jos haluat saada jotain aikaan, ensin pitää tehdä puoli tusinaa muuta juttua pohjille. Viticulturessa tehdään ja myydään viiniä. Ennen kuin viiniä voi myydä, se pitää tietysti valmistaa, mihin tarvitaan rypäleitä, jotka pitää ensin korjata pellolta, mihin tarvitaan viiniköynnöksiä, jotka pitää istuttaa pellolle – ja monet rypäleistä tarvitsevat kastelujärjestelmän ja tukiristikoita, ennen kuin niitä voi edes istuttaa. Ja nämä maksavat rahaa. Kaiken takana on siis raha? Kuinka protestanttista. No en tiedä, mutta ainakin pelissä rahat ovat melko tiukassa. Viitonen on jo paljon. Sikäli tämä on erikoista, että pelissä käytetään Italian liiroja, joita tunnetusti vaadittiin yhteen jäätelöön tuhat.

Viticulture on Agricolaa kevyempi ja helpompi oppia ja opettaa. Toimintoruutuja on sen puoli tusinaa kesällä ja saman verran talvella, ja kaikki ovat melko yksinkertaisia. Viticulture tarjoaa kaksi twistiä perustyöläistenasetteluun: ensinnäkin duunarisi ovat työssään koko vuoden kerralla. Jos siis laitat yhden työläisistäsi kesällä istutushommiin, et voi käyttää häntä enää talvella. Pelaajat aloittavat vain kolmella työläisellä, joten työvoimaa tarvitaan kyllä lisää.

Toinen jippo pelissä on jefetyöläinen, el grande, siis pomo – jokaisella on yksi tällainen iso työläinen, jonka voi laittaa mihin tahansa ruutuun, siis myös jo varattuun. Pomoa ei voi blokata! Pomokin on vain kerran vuodessa käytössä, joten tämä tarjoaa uuden taktisen ulottuvuuden. Jos joudut käyttämään hänet jo keväällä istutttamiseen, onko riskinä, että joku täyttää talvella sadonkorjuuruudun ennen sinua? Sittenhän istuttaminenkin saattaa mennä hukkaan? Ehkä sinun kannattaisi päästä vuorojärjestyksen ekaksi?

Sekin on mahdollista. Joka kevät vuoden vuorojärjestyksestä kamppaillaan. Jos haluat ekaksi, et saa lisäbonuksia; mitä perempänä järjestyksessä taas olet, sitä parempia bonuksia sinulle on tästä hyvästä tarjolla. Aika toimivaa.

Pelaajalauta. Tässä sinisen viinitila. Tynnyreissä (alavas.) on pari punaista rypälettä ja yksi valkoinen. Viinikellareissa (oik.) on jo hyvin arvokastakin valkoviiniä.

Lupaavalta näytti, Viticulture. Todellisuuspakokin laskee pelin suosikkiensa joukkoon. Asettelin Viticulturea ensimmäiseen peliämme varten tyytyväisenä kauniiseen ulkomuotoon – kunnes avasin pelin korttipakat.

Voi!

Paljastui, että kortteihin on maalattu ihmisiä. Se on kamalaa. Siis ei mitä tahansa ihmisiä, vaan oikeita ihmisiä! Siis, tarkoitan että jotkut ovat lähettäneet valokuviaan pelin kuvittajalle Beth Sobelille, ja Sobel on sitten piirtänyt heistä potretteja.

Varoitus! Viininviljely vauroittaa kaukonäköäsi. Sinä olet Viticulturessa joku näistä tyypeistä – tai tarkemmin sanottuna olet sekä mama (vasemmalla) että papa (oikealla). Papa-korttien kääntöpuolelle on ikuistettu pelin julkkistukija, näyttelijä Tom Hiddleston.

Arvelin ensin, että he ovat pelin Kickstarter-tukijoita, ja tämän mukaan näin onkin. Mutta toisaalla taas paljastettiin, että ainakin joissakin kuvista on – Uwe Rosenbergin kavereita. Todella näin. Ainakin pelin lisäosan Moor Visitors Kickstarter-sivu kertoo:

Every card is beautifully illustrated by Beth Sobel, and most of the cards feature Uwe’s friends and family.

Uwe Rosenbergin kanssa kaveeraamisessa on sekin etu, että voi saada naamansa jonkun pelikorttiin.

Miksi ihmeessä Uwe? No, selvisi, että Uwe oli auttanut Viticulturen tekijää Jamey Stegmaieria suunnittelemalla lisäosaan lisää kortteja.

Ehkä tämä oli välttämätöntä? Ehkä koko peliä ei olisi koskaan saatu tehtyä, elleivät nämä ihmiset olisi maksaneet rahaa naamataulustaan? Ehkä näiden potrettien voitoilla saatiin kustannettua pelin lukuisat erimuotoiset puupalat, joilla kuvataan tilalle rakennettavia tuulimyllyjä ja kellareita?

En tiedä. Mutta jos näin on, siitä seuraa kontroversielli ja loogisesti vedenpitävä hypoteesi:

Olisi parempi, että Viticulture olisi jätetty tekemättä, kuin että se tehtiin Kickstarter-tukijoiden naamatauluilla.

Miksi tämä väite on loogisesti aukoton, jos kerta on niin, että Viticulture on hyvä peli? Koska jos Viticulturea ei olisi alunperinkään koskaan tehty, emme osaisi kaivata sitä. Emme tietäisi, että meiltä puuttuu tällainen peli. Jatkaisimme elämäämme tyytyväisinä, ja pelaisimme muita hyviä pelejä. (*)

Mutta nyt, koska Viticulture on olemassa, joudumme katselemaan Kickstarter-tukijoiden kasvoja. Peli viskaa meidät Toscanan pergolalta suoraan kauas jonnekin, en edes tiedä minne, mutta aika kaukana se on Toscanan pergolalta. Riihimäelle.

Voimme tietysti jättää pelaamatta Viticulturea. Mutta sehän olisi suunnilleen sama, kuin jos koko peliä ei olisi tehtykään. Joten näinkin ollen olisi parempi, jos Viticulturea ei olisi koskaan tehty.

Ellei sitten… ellei ole niin, että ajatus Viticulturen silkasta olemassaolosta huojentaa jonkun elämää, ja hän on onnellinen siitä, että Viticulture on olemassa, vaikka ei itse koskaan sitä pelaisikaan Kickstarter-naamojen takia.

Siinä tapauksessahan meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mukisematta hyväksyä Kickstarter-naamat. Ja antaa muiden pelata Viticulturea ja nauttia siitä, että he nauttivat! Tämä on loogisesti väistämätön yhteisvoitto: toiset saavat pelata Viticulturea, ja toisten ei tarvitse katsella Kickstarter-potretteja. Win-win. (**)

Mutta itse pelikokemuksesta vielä:

Peli on hauska työläistenasettelu, ja tosiaan melko kevyt – helppo opettaa siis. Silti strategiaa ja taktiikkaa vaaditaan. Pelissä onnella on melko suuri merkitys: jos saat sellaisia viinitilauksia kuin sinulla on rypäleitä, olet ratkaisevasti muita edellä. Ehkä tähän voisi jonkin ”nosta kaksi, valitse yksi” -säännön luoda, jos pelaisi enemmänkin.

Parin pelin perusteella Viticulturessa tuntui kestävän pitkään saada oma viinintuotantokoneisto käyntiin, ja sitten kun sen saa käyntiin, peli loppuukin jo. Mutta ehkä pelasin vain huonosti. Hauskinta pelissä taas on, kun on saanut rypälevadit ja viinikellarit kivasti täyteen, ja ne kypsyvät joka vuoden lopussa itsestään yhden asteen paremmaksi.


(*) Jos tämä on totta, siitähän seuraa se mullistava oivallus, että suurin osa maailman keksinnöistä on turhia. Ja se on totta, sillä kumisaappaan jälkeen emme ole osanneet kaivata keksinnöistämme juuri mitään, ennen kuin ne on keksitty. Paitsi teleportteria. Sitä osaamme kaivata. Mutta teleportteria ei olekaan vielä keksitty.

(**) Postmodernismiin taidesuuntauksena on liitetty mm. itsereferentiaalisuus ja niin sanotun kolmannen seinän rikkominen. Toisin sanoen postmoderni taide ei yritä saada yleisöään eläytymään ja uskomaan itseensä – se tunnustaa avoimesti olevansa silkkaa keksintöä ja leikittelee sillä. Viticulture on siis Kickstarter-postmodernismia.

 

Advertisements

2 thoughts on “Se, mitä Viticulturesta löytyi, shokeerasi espoolaismiehen – katso kuvat!

  1. Mikko Saari sanoo:

    Minusta ne Kickstarter-tukijoiden nimillä varustetut kolikot ylittivät kyllä jonkin rajan.

    Tykkää

    • JK sanoo:

      Ai sellaistakin? Oliko nämä niitä metallikolikoita? Tuon pelaamani version pahviliirat on ihan nimettömiä.
      On tässä aika lailla kulttuuriero kyseessä. Yhdysvalloissa kun lukee puiston penkeissäkin, että kuka minkäkin on kustantanut, meillä tällaiset tuet menee suoraan tililtä veroina.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pelejä

Adventure Land Afrikan tähti Agricola Agricola: All Creatures Big and Small Agricola: Family Edition Alhambra Alias Amerigo Antiquity At the Gates of Loyang Augustus Avalanche at Yeti Mountain Battle Line Best Treehouse Ever Biblios Blood Bowl Blueprints Broom Service Bruxelles 1893 Builders: Antiquity Builders: Middle Ages Bus Cacao Camel Cup/Camel Up Carcassonne Carcassonne Junior Castles of Burgundy Castles of Mad King Ludwig Catan Junior Caverna Caylus Celestia Citadels Clans of Caledonia Co-Mix Codenames Coloretto Colt Express Colt Express: Horses and Stagecoach Compatibility Concordia CV D&D Dale of Merchants Dale of Merchants 2 Deus De Vulgari Eloquentia Diamant Discoveries: The Journals of Lewis & Clark Dixit Dixit Jinx Dixit Odyssey Dominion Dream Home Eclipse Eight Minute Empire: Legends Elfenland Eläinpyramidi Escape: The Curse of the Temple Falling Sky Fiasco Five Tribes Flash Point: Fire Rescue Flash Point: Urban Structures Fog of Love For Sale Freedom: The Underground Railroad Fungi Glory to Rome Grand Austria Hotel Gulo Gulo Hacienda Hanabi Here I Stand Hoity Toity Honshu Hornet Imhotep Imperial Isle of Skye Istanbul Jaipur Kadonneet kaupungit/Lost Cities Kadonnut kaupunki/Forbidden Desert Karuba Kellotornin kummitukset Keyflower Kilpikonnakisa Kingdomino King of New York King of Tokyo Kingsburg korttien sekoittaminen Kristallikaivos Lanterns Lords of Waterdeep Love Letter Mad Madeira Mallorca Marrakech Medieval Academy Menolippu Mint Works Mr. Jack Pocket Mucca Pazza Mysterium My Village New York 1901 Noa No Thanks! Once Upon a Time Oracle of Delphi Oregon Orléans Pandemia Patchwork Port Royal Prodigals Club Puerto Rico Qwixx Race for the Galaxy Railroad Tycoon/Railways of the World Reef Encounter Rialto Rokokoo Rory's Story Cubes Roskis Saboteur Salaisuuksien saari Samurai San Juan Santiago Santorini Savannah Cafe Seasons Splendor Stone Age Sushi Go! Takenoko Tales and Games: The Hare and the Tortoise Targi Terraforming Mars Terra Mystica Thurn & Taxis Tides of Time Tikal Torakkapokeri Tournay Trajan Troyes Troyes: The Ladies of Troyes Twilight Struggle Tyynysota Tzolk'in: The Mayan Calendar Village Village Inn Village Port Viticulture: Essential Edition Voyages of Marco Polo Wallenstein Zooloretto Zoo Panic
%d bloggers like this: