Viisitoista minuuttia tehokasta peliaikaa – tarttuako Kingdominoon vai No Thanks!iin?

4

22.4.2017 Kirjoittanut JK

Mikä dominon juttu oikein on? Valokuvissa aikuiset miehet pelaavat sitä vanhan kahvilan pöydällä, vaikka peli sopii lapsille.

Playing domino, Cuba | These men were so focused on their do ...

Tuossa porukassa ja noilla sikareilla sitä hyppäisi mielellään mukaan peliin, mutta eteläsuomalaisessa lautapeliharrasteisessa kotiympäristössä dominopalikoiden asettelu ei ole koskaan ollut kovin kiinnostavaa. On niin paljon parempiakin pelejä tarjolla. Meikäläisten onneksi Bruno Cathala on 2016 tehnyt dominosta juurikin keskuslämmitettyyn perheympäristöön ja sen luontaisille asukeille sopivan 2010-luvun version nimeltä

Kingdomino

Se on paksuista pahvilaatoista tehty maisemadomino, jonka pelaa vartissa. Sen oppii helposti kuusivuotias, ehkä viisikin vuotias. Siinä laitetaan vuorotellen omia puukuninkaita tarjolla oleville dominolaatoille. Seuraavalla kierroksella kuningas laitetaan taas seuraavalle dominolaatalle, ja silloin edellinen laatta aina vapautuu liitettäväksi omaan kuningaskuntaan:

Laattojen asettelussa on vain sellainen sääntö, ettei oma kuningaskunta saa olla leveämpi tai pidempi kuin viisi ruutua yhteensä. Mutta jotta kuningaskunnasta saa pisteitä, sitä pitää vähän sommitella. Ja pitää osata kertolaskua. Yhtenäiset samaa maastoa olevat laatat kerrotaan niissä olevien kruunujen määrällä. Yllä esimerkiksi vierekkäiset keltaiset pellot ovat 6 ruutua x 3 kruunua = 18 arvoiset. Musta kaivosruutu niiden keskellä ei kruunuttomana tuota pisteen pistettä, kuten ei yksinäinen pelto yläreunassakaan. Metsistäkään ei tule pisteen pistettä, kun ei kruunuja ole. Onpas tässä muuten heikko dominokuningaskunta. Ja kaiken lisäksi siellä takana on väärin aseteltu domino: vesi ja niitty eivät koske veteen tai niittyyn.

No nyt puhutaan. Kaikki laatat mahtuivat 5×5-ruudukkoon, ja linna jäi vieläpä keskelle (ei siitä lisäpisteitä peruspelissä saa, mutta onpahan nätin symmetristä). Pisteitäkin kertyi huimat 49, etupäässä metsästä ja suosta.

Kertolaskutaitoisina aikuisilla on pelissä kyllä yliote. Pelissä on kuitenkin niin paljon tuurintuomaa, että kyllä lapsetkin välillä voittavat.

Kingdomino on lapsille sopivan nätti peli. Laatoissa on hauskoja pikku yllätyksiä, kuten Frodo taistelemassa sitä metsän suurhämähäkkiä vastaan, jonka nimeä en muista. Tai tällaisia Merlinejä keskellä suota:

Jos sinulla on lasten kanssa vartti tehokasta peliaikaa, ja lapsia esimerkiksi 1 – 3 kappaletta ja sinua yksi, niin että joka tapauksessa yhteensä teitä on 2 – 4 henkilöä, silloin Kingdomino on oiva valinta. Peli on sopuhintainen ja sopii jo pienellekin pelaajalle, mutta ei ole aikuisistakaan tylsä.

[Edit. 7/2017:  Kun uutuudenviehätys on pelistä karissut, se ei ole enää hirveästi pöydällemme päässyt. Pelissä on kovin vähän jännitystä tai kiperiä valintoja. Etenkin kaksinpelinä peli on myös ohi niin nopeasti, ettei oikein jaksaisi kaivaa esiinkään. Ei huono peli, muttei jaksa innostaakaan tämä nyt Spiel des Jahresilla palkittu Kingdomino]

Jos taas olet vakavammassa aikuisseurassa, Kingdominon sokerikuorrutteisuus saattaa ehkä aiheuttaa haitallisia insuliininousuja. Silloin parempi valinta voisi olla joku karumpi ellei suoraan sanottuna suorastaan rumempi peli, kuten

No Thanks!

kuva Tomello Visello, BGG

Lukemani perusteella Thorsten Gimmlerin No Thanks! (2004) hyödyntää Colorettostakin tutun Michael Schachtin vähemmän tunnetusta Mogul-nimisestä pelistä tuttua huutokauppajärjestelmää, joka on yksinkertaisuudessaan oivallinen: Joka vuorolla joko tartut korttiin tai maksat yhden rahapelimerkin ja sanot ei kiitos. Mitä pitempään kortti jää kelpaamatta, sitä enemmän sen päälle sitten kertyy rahaa, kunnes jossain vaiheessa rajahyöty ja rajakustannus tms. kohtaavat, ja joku kerää kortin rahoineen itselleen. Korteista tulee 3 – 35 miinuspistettä, joita haluat mahdollisimman vähän. Se voittaa, jolla pelin lopussa on näitä miinuspisteitä vähimmän arvosta.

No Thanks! on niin paljas peli, että se on pelien Milon Venus: riisuttu raajoistaankin. Silti vertauskuvallisen patsasesikuvansa tavoin se on onnistunut, arvokas taideteos. Tosin nyt kun hain kuvan Milon Venuksesta, paljastui että Milon Venuksella oli tosiaan hame:

milon venus three quarter view

Mutta tekohengittääkseni vertauksen eloon huomautan, että No Thanks!issakin on vähän niin kuin hame. Vaikka korteissa on pelkkiä miinuspisteitä, näistä lasketaan vain pienimmän kortin miinukset, jos sinulla on kaksi tai useampia kortteja yhtenäisenä sarjana. Eli jos sinulla on pöydättynä 27 ja 29 ja noukit kortin 28, nyt sekä 28 että 29 ovat nollan miinuspisteen arvoisia: koko yhtenäinen sarja tuottaa vain 27 miinuspistettä.

Siinä suunnilleen kaikki! Peli ei tästä yksinkertaisemmaksi juuri mene ja silti säily pelinä. Eikä ole helppoa suunnitella peli, joka on näin yksinkertainen ja silti kiinnostava. Jotain yksinkertaisen jännittävää on oman päätöksensä tekemisessä: onko kortin päällä jo tarpeeksi rahaa, että se kannattaisi ottaa? Jos kieltäydyn vielä tämän kierroksen, ottaako edellinen pelaaja sen ennen minua? Kuinka paljon rahaa tarvitsen? Mitkä ovat mahdollisuudet saada juuri se omasta numerosarjasta puuttuva kortti vielä? Ja jos se tulee, aikooko joku napata sen sitten halvallakin pois kuleksimasta, etten minä saisi sitä… No Thanks! on taloushallinnan ja riskinhallinnan hauska alkeiskurssi.

Z-Man Gamesin No Thanks! on se oranssi, todella karu peli. Mayfair on julkaissut sitten uudemman version, joka ei nyt sekään verkkokalvoja voitele, muttei sentään satukaan silmiin. Korteissa on eri värejä numeroiden mukaan, joten se on havainnollisempikin:

kuva Justin Smith, BGG

Mayfairin version – jota on näköjään pelattu viime aikoina Todellisuuspaossa – pelaajamäärä nousee kolmesta seitsemään asti, joten sininen pakkaus on se joka kannattaa ostaa. (En tosin osaa sanoa, miten peli toimii niin monella – neljästä viiteen taitaa olla paras pelaajamäärä.)

Sekä Kingdomino että No Thanks! ovat onnistuneita pikkupelejä. Kingdomino on näistä se huomattavasti näyttävämpi, mutta toisaalta lelumaisuudessaan kohdeyleisöltään ehkä rajatumpi. Kingdomino toimii kivasti 2 – 4 pelaajalle. Jos pelaajia on enemmän, vain No Thanks! toimittaa. Se on peli, joka mahtuisi jokaiseen pelikokoelmaan: tarjolla kun ei ole liikaa halpoja taskukokoisia pelejä, jotka voi opettaa ja pelata nopeasti isommallakin porukalla lapsista isovanhempiin, ja jotka ovat aina hauskoja.

Mainokset

4 thoughts on “Viisitoista minuuttia tehokasta peliaikaa – tarttuako Kingdominoon vai No Thanks!iin?

  1. Mikko Saari sanoo:

    No Thanksin selostuksesta jäi puuttumaan yksi pelin olennainen koukku: kortit menevät toki 3–35, mutta joka pelissä pakasta otetaan yhdeksän korttia pois. On siis hyvin mahdollista, että se oman sarjan pelastava 28 ei ole edes pelissä mukana.

    Minä en ymmärrä dominon suosiota aikuisten kesken, kun eihän siinä tosiaan ole juurikaan päätöksentekoa, ainakaan tavallisimmilla säännöillä… Mutta karu totuus on, että päätöksenteko ei ole erityisen kovassa kurssissa peliharrastajakuplan ulkopuolella.

    Tykkää

    • JK sanoo:

      Moi! Juu, näinhän se on, osa No Thanksin korteista puuttuu, ja koskaan ei tiedä mitkä. Siitä sitten punnitsemaan todennäköisyyksiä saada se puuttuva kortti.

      Tuo päätöksentekojuttu on kyllä kiinnostava. Harrastajapelit toimivat oikein kasaamalla vaikeita, monimuuttujaisia, ei-vertailukelpoisia päätöksiä peräkkäin ja päällekkäin. Ja sehän harrastuksesta juuri tekee niin koukuttavan: päätösten pähkäily on oudon palkitsevaa. Oma veikkaukseni on, että se on ”eksploraatiota”, joka toimii dopamiinilla – siis erilaisten mahdollisuuksien älyllistä tutkimusmatkailua. (Kirjoitin siitä täällä.) Mutta on totta, että ei-harrastajapeleissä on usein hirveän vähän merkittäviä päätöksiä. Onko päätöksenteko/eksploraatio siis jotain, mihin pitää tottua, ennen kuin siitä osaa nauttia? Siis onko se samanlainen opittu maku kuin vaikka viinin, viskin tai homejuustojen arvostus? Entä kuinka paljon ihmisissä on luontaisia eroja siinä, miten alttiita he ovat tykkäämään lautapelien tarjoamasta päätöksenteosta/eksploraatiosta…? Kiinnostava aihe.

      Tykkää

      • Mikko Saari sanoo:

        Monille tuntuu olevan kauhistus, että työpäivän päälle pitäisi vielä jaksaa ajatella jotain peliä.

        Ennustan, että haastavilla tietokonepeleillä lapsesta asti kyllästetyistä sukupolvista tulee keskimäärin avoimempia myös lautapelien vaatimalle päätöksenteolle, ja se näkyy markettipelien haastavuustason hienovaraisessa nousussa.

        Mutta on se sittenkin myös opittu maku ja toisaalta motivaatiot, jotka ihmisiä pelien pariin ja pelien sisällä ajavat ovat erilaisia: haastavammat europelit ovat enimmäkseen tehtyjä niille, joille perimmäinen motivaatio on juuri tuo uuden oppiminen ja jonkun järjestelmän sisäisen elämän analysointi (ja tämä porukka on myös sitä uuden kulttia, jotka pelaavat peliä pari kertaa, ymmärtävät sen kulun ja haluavat siirtyä seuraavaan peliin).

        Tykkää

      • JK sanoo:

        En tiedä onko tämä tukea ennusteellesi vai vain irrallinen anekdootti, mutta itse kun pelasin poikavuosina 90-luvulla jonkin verran tietokonepelejä, ehdottomat suosikkini olivat a)seikkailupelit (Monkey Islandit jne.) ja b) Sid Meierin Civilization. Eli nimenomaan päätöksenteko- ja pähkäilypelejä. Mutta mukavaa olisi, jos näin on. Onhan se tosiaan erityyppistä peli-iloa joko tehdä itse merkityksekkäitä valintoja tai ihan jännittää, mitkä silmäluvut siitä nopasta nyt tällä kierroksella tulee ja mihin ne minut vievät.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pelejä

7 Wonders Duel Above and Below Adventure Land Afrikan tähti Agricola Agricola: All Creatures Big and Small Agricola: Family Edition Alhambra Alias Amerigo Antiquity At the Gates of Loyang Augustus Avalanche at Yeti Mountain Bang! Battle Line Best Treehouse Ever Biblios Blood Bowl Blueprints Bohnanza Broom Service Bruxelles 1893 Builders: Antiquity Builders: Middle Ages Bus Cacao Camel Cup/Camel Up Carcassonne Carcassonne Junior Castles of Burgundy Castles of Mad King Ludwig Catan Catan Junior Caverna Caylus Celestia Citadels Clans of Caledonia Co-Mix Codenames Coloretto Colt Express Colt Express: Horses and Stagecoach Compatibility Concordia Cottage Garden CV D&D Dale of Merchants Dale of Merchants 2 Das Vermächtnis des Maharaja Deus De Vulgari Eloquentia Diamant Discoveries: The Journals of Lewis & Clark Dixit Dixit Jinx Dixit Odyssey Dominion Dream Home Dynasties:Heirate&Herrsche Eclipse Eight Minute Empire: Legends Elfenland Eläinpyramidi Escape: The Curse of the Temple Falling Sky Fiasco Five Tribes Flamme Rouge Flash Point: Fire Rescue Flash Point: Urban Structures Fog of Love For Sale Freedom: The Underground Railroad Fungi Glory to Rome Grand Austria Hotel Great Western Trail Gulo Gulo Hacienda Hanabi Here I Stand Hoity Toity Honshu Hornet Imhotep Imperial Isle of Skye Istanbul Jaipur Jamaica Kadonneet kaupungit/Lost Cities Kadonnut kaupunki/Forbidden Desert Karuba Kellotornin kummitukset Keyflower Kilpikonnakisa Kingdomino King of New York King of Tokyo Kingsburg korttien sekoittaminen Kristallikaivos Lanterns Lords of Waterdeep Love Letter Mad Madeira Mallorca Marrakech Medieval Academy Menolippu Mice and Mystics Mint Works Mr. Jack Pocket Mucca Pazza Mysterium My Village Myyräpeli Mölkky Nations New York 1901 Noa No Thanks! Oceanos Once Upon a Time Ora & Labora Oracle of Delphi Oregon Orléans Pandemia Patchwork Port Royal Potion Explosion Prodigals Club Puerto Rico Qwixx Race for the Galaxy Railroad Tycoon/Railways of the World Reef Encounter Rhino Hero/Super Rhino Rialto Rokokoo Rory's Story Cubes Roskis Saboteur Salaisuuksien saari Samurai San Juan Santiago Santorini Savannah Cafe Seasons Splendor Stone Age Sushi Go! Takenoko Tales and Games: The Hare and the Tortoise Targi Terraforming Mars Terra Mystica Thurn & Taxis Tides of Time Tikal Torakkapokeri Tournay Trajan Troyes Troyes: The Ladies of Troyes Twilight Struggle Tyynysota Tzolk'in: The Mayan Calendar Via Nebula Village Village Inn Village Port Viticulture: Essential Edition Voyages of Marco Polo Wallenstein Zooloretto Zoo Panic
%d bloggers like this: