Jos Bruxelles 1893 ei saa sinua rakastamaan art nouveauta, mikään ei saa

4

26.3.2017 Kirjoittanut JK

Teemoista puheen ollen, miten olisi lautapeli luoteis-eurooppalaisesta art nouveau -arkkitehtuurista?

Miksipä ei!

Interiööri Victor Hortan Hotel Tasselista (1893).

Art nouveau oli toissa vuosisadan vaihteessa kukoistanut arkkitehtuuri- ja taidesuuntaus, jonka omaleimaisin piirre lie tietynlaiset kaarevan elegantit linjat ja kasvillisuusmaisuus.

Abbesses.JPG

Pariisin Abbesses-metroaseman sisäänkäynti. Kuva Iste Preator / Wikipedia

Livraria Lello Portugalissa. Kuva Wikipedia.

Jos kysytään Etienne Espremanilta tai hänen maanmiehiltään, art nouveau syntyi Belgiassa. Englantilaisten mielestä art nouveau oli heidän luomuksiaan, ja ranskalaisten mielestähän kaikki hyvä tulee Ranskasta.

Toulouse-Lautrec oli Ranskan maineikkaimpia artnouveaustisia graafikkoja.

Espanjalaiset puhuvat modernismista, jonka kuuluisin nimi on Antonio Gaudi.

Gaudin Casa Milà. Kuva Canaan / Wikipedia.

Saksalaiset käyttävät art nouveausta omaa sanaa jugend, ja varmaankin ovat sitä mieltä, että vain jugend on oikeaa art nouveauta.

Saksalainen art nouvaue nimettiin taidelehti Jugendin mukaan. Otto Eckmannin kansi 1895, Wikipedia.

Ja koska suuntaus tuli Suomeen Saksasta, mekin olemme oppineet tuntemaan sen jugendina. Suomessa jugend sai oman kansallisromanttisen sävynsä ja näyttää hyvin erilaiselta kuin belgialainen art nouveau.

Helsingin rautatieasema lie maamme tunnetuimpia jugend-rakennuksia – Tampereen tuomiokirkon ohella. Kuva Wikipedia

Art Nouveau oli kuumaa kamaa jonnekin tuonne 1910-luvulle asti, jolloin se muuttui todella noloksi ja passéksi eikä yhtään niin hienoksi kuin vaikka art deco. Mutta arkkitehtuurissa taiteenlajina on se juttu, että arkkitehdin pytinki on pystyssä helposti sata vuotta jälkeenkinpäin. Mitä runoilija tekee oman pytinkinsä nostamiseksi, se on helppo unohtaa hyllyyn kun se muuttuu passéksi. Mutta kun arkkitehti haluaa pystyttää pytinkinsä, meidänhän on opittava siitä tykkäämään ja elämään sen kanssa joka päivä, tai olemme itse ihan noloja ja passé.

Onneksi art nouveaun tapauksessa arkkitehtien pytingit sentään olivat mieltä ylentävää katsottavaa.

 

Paul Hankarin talo Brysselissä. Kuva Jean-Pol Grandmont / Wikipedia

Ja kas, punainen pelaaja pääsee pelamaan Paul Hankarilla Bruxelles 1893:ssa.

Entä kuka se aiemmin mainittu Etienne Espreman on? Hän on melko tuntematon, ilmeisesti belgialainen pelisuunnittelija, jolla on omia pelejä vyön alla vain tämä yksi Bruxelles 1893 (2015). Ja se on nappiosuma.

Bruxelles on melko kompleksi peli, joten en lähde vaivaamaan teitä sääntötiivistelmällä. Sen clou on siinä, että peli yhdistää työläistenasetteluun huutokaupan ja vähäsen alue-enemmistömekaniikkaa. Alla olevassa kuvassa oikealla puolella näkyy puutyöläisiä, jotka seisovat kolikoiden päällä. Työläiset asetellaan viidelle erilaiselle toimintoruudulle, ja heidät evästetään palkkapussilla. Kun kierros on ohi, lasketaan, kenen työläisillä on  pystyriveillä eniten rahaa törsättynä. Tämä pelaaja voittaa pystyrivin kortin. Kortilla saa etuja, kuten lisää työläisiä tai etenemistä eri radoilla, joten sen lisäksi, että mietit, mitä toimintoja haluat tehdä (ja tietysti ennen kuin muut pelaajat varaavat ruudun), joudut miettimään kuinka paljon rahaa satsata, jos ja kun haluat mahdollisesti voittaa pystyrivin tarjoaman kortinkin.

Eikä tässä vielä kaikki. Jos näette nuo punaiset vaakunat toimintoruutujen väleissä? Jokaisen ympärillä on neljä ruutua, ja kierroksen lopussa katsotaan, kellä oli eniten työläisiä näissä neljässä ruudussa. Hän voittaa alue-enemmistöpelin ja voittopisteitä. Mutta jos vaakunan ympärillä on yksikin tyhjä ruutu, sitä ei pisteytetä. Joten pääset pohtimaan tätäkin työläisiäsi asetellessa – toiminto ei ehkä ole polttavan tärkeä, mutta jos laitat siihen silti työläisen, voittaisit vaakunaenemmistön, ja jos laitat vielä kolikon enemmän työläisellesi, voittaisit pystyrivin huutokaupan… ja koska siinä on juurikin korttina se, jolla pääsee etenemään tällä vaakunaradalla, voittaisit enemmistöpelistä taas yhden voittopisteen enemmänkin…

Ja siinä on vasta pelilaudan toinen (ja modulaarinen) osa. Sen lisäksi pelissä on tämä ao. kuvan ns. Brysseli-lauta. Sen yläosassa on neljä lisätoimintoruutua. Näiden vaara on vain, että taideyhteisö katselee niitä toimintoja pahalla silmällä (”se spekuloi pörssissä! kuinka vulgaaria!”), ja kellä on kierroksen lopussa niissä eniten työläisiä, menettää yhden työläisistään.

Vasemmalla on ruudukko, jonka sisällä on värikäs neliö. Se kuvaa taidemarkkinoita. Arkkitehtuurin lisäksi pelissä voi näet luoda taideteoksia. Niistä saa rahaa ja mainetta (voittopisteitä) sen mukaan, mikä on nyt kuumaa kamaa taidemarkkinoilla. Tämä tietysti vaihtelee, ja kun sininen tuoli on jo myyty, ketään ei enää kiinnosta ostaa sinisiä tuoleja ja neofiilinen yleisö janoaa jotain uutta ja mullistavaa.

Oikealla keskellä tuo kellon näköinen juttu? Se kertoo taas mitkä jalot rakennusmateriaalit ovat nyt en vogue: tulisiko rakentaa lasista, teräksestä vai jalopuusta. Kun rakennat taloasi, saat lisämainetta muodikkaista raaka-aineista; vaihtoehtoisesti voit käyttää ihan perus lastulevyä sun muuta (valkoisia jokerikuutioita), mutta siitä ei saa lisämainetta.

Kuvan alalaidassa taas on julkkiksia. Heitä pystyy värväämään omalle puolelleen tapaamalla heitä teatterissa (sic) ja piffaamalla heille esityksen jälkeen vähintäänkin savukkeen ellei täyden illallisen (siis he maksavat 0 – 4 Belgian frangia). Ja ettei asiat jäisi yksioikoisiksi, julkkiksen palvelun voi käyttää joko kertaluonteisesti, tai sitten hänen kanssaan voi ystävystyä ja hänen puoleensä kääntyä toistekin. Jälkimmäinen tosin vaatii tietynlaista yhteiskunnallista asemaa pelin lopussa (ts. joudut maksamaan rahaa heistä pelin lopussa, ja ellei se onnistu, he vievät sinulta voittopisteitä puhumalla sinusta pahaa piireissä.)

Eikä siinä vielä kaikki (Bruxellesin opettaminen saa tuntemaan olonsa ostoskanavakauppiaaksi)… ne aiemmin mainitut huutokaupalla voitetut kortit? Ne voi joko käyttää saman tien tai säästää loppupisteytystä varten sullomalla ne oman pelilaudan alle. Näin niillä on neljä erilaista käyttöä: saat lisäpisteitä joko työläisten määrästä, julkkiskavereiden määrästä, myymättömistä taideteoksista tai rahasta. Niin ja lisäksi kortit sisältävät Manneken pis -symboleja, joilla voitetaan aloittajamerkki seuraavalle kierrokselle. (Eikä siinä vielä kaikki… Tähän vaikuttaa myös se, kuka passaa kierroksella ensimmäisenä. Hän kun pääsee maailmannäyttelyyn kunniaesittelijänä, ja siitä voittaa manneken pisejä… ja lisäksi vähän rahaa ja vaikutusvaltaa myöhempään taiteen kehitykseen…)

Silti jostain ihmeen syystä Bruxelles ei tuntunut olevan tårta på tårta, tai mitä se ranskaksi olisikaan. Erilaiset mekanismit kliksahtavat hyvin yhteen, kaikki vähän niin kuin vaikuttaa kaikkeen, kuten sanotaan. Kierroksen järjestys on lopulta luonteva oppia. Pähkäiltävää omissa valinnoissa riittää, mutta mitään kummoisempaa jäätymisongelmaa ei peleissäni toistaiseksi ole silti esiintynyt.

Strategisesti peliä voi koettaa pelata vähän eri tavoin, mutta aika paljon pitää mennä sitten flow’n mukaan ja sen mukaan, mitä kortteja tulee esiin ja miten asiat luonnistuvat toisen/toisten pelaajien toimintojen lomassa. Oman mestariteostalon rakentamisesta on saatavissa kaikista eniten voittopisteitä, joten se on jokaiselle pelaajalle tärkeä asia joka tapauksessa. (Eikä siinä vielä kaikki: sitä mukaa kun rakennat taloasi, voit vallata pelilaudalta ruutuja omaksesi vähän Lords of Waterdeep -tyyliin, eli saat aina etuja kun muut myöhemmin käyttävät ruutua.)

Mutta sitten taas toisaalta ison julkkiskaartin rakentaminen voi olla aika tehokas koneisto, kun sen joka kierros laukaisee. Ja työläisiä olisi kiva hankkia iso kaarti. Toisaalta taidemarkkinoilta saa kivasti rahaa ja mainetta… ja jos satsaa alue-enemmistöihin, siitä voi tienata kuin sivumennen kymmeniä pisteitä…

Kuten edellä olevista esimerkeistä ehkä näkee, pelissä on kuin onkin temaattista järkeä – sitä pitää vain ehkä välillä kaivaa.  Miksi esimerkiksi Art Nouveau -laudalla pitää käyttää rahaa? Koska ei kai uutta kaupunkia luova fin de siecle -arkkitehti pääse maineeseen näyttämättä loistokkuuttaan joka käänteessä, vähintäänkin rahoittajiin vaikuttaakseen. Ei tässä mitään nälkärunoilijoita olla.

Entä mitä säännöt sanovat, voitko valita taideteoksen myynti -toiminnon ja siirtää taidemarkkinaneliötä myymättä yhtään taideteosta? No ei, eihän sitä taiteen maailman suuntaa käännetä luomatta mitään. Ei tässä mitään kriitikkoja pelata, vaan toiminnan miehiä.

Peli sopii 2 – 5 pelaajalle. BGG:n pelaajamäärä-äänestyksessä kaksinpeli ei jostain syystä kauhean suurta suosiota nauti, mutta kyllä se toimii oikein kivasti. Ehkä peli vain on vielä niiin paljon parempi useammalla pelaajalla, en tiedä vielä: neljällä pelaajalla joutunee vielä tarkemmin miettimään, mille suunnalle sitä itse erikoistuu muiden pelaajien polkuja seuratessa.

Minulla ei ollut mitään suhdetta art nouveauhon, mutta Bruxelles 1893 inspiroi lueskelemaan aiheesta. Tämän lisäksi paitsi pelin pelaajahahmot, myös julkkishahmot ovat oikeita henkilöitä, mikä on mukavaa. Sitä voi vaikka kerrata, mitä tuo Maurice Maeterlinck oikein tekikään:

Nobelilla 1911 palkittu Maeterlinck oli symbolismin kärkinimiä. Pelissä tämä dekadentti hahmo on tehokortti: hänen kanssaan kaveeraamisesta saa suorilta viisi voittopistettä.

Kaksi asiaa enää loppuun:

-Belgialainen Pearl Games on tämänkin pelin luonut. Pearl Games, nimi on nyt muistissa! Varokaa välkällä! Troyes, Tournay, Deus ja Bruxelles 1893 on todella kova track record, excusez mon anglais vain. Onkohan Pearl Games parasta mitä Belgiasta on tullut sitten Tintin? Ja myisikö joku minulle Ginkgopolisin seuraavaksi? (Oikeasti.)

Alexandre Roche se on kuvittanut tämänkin pelin suorastaan visionäärisen upeasti. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kiinnostun pelistä kuin pelistä jo vain hänen nimensä ansiosta.

Valokuva ei tee tälle laatikolle täyttä kunniaa.

Mainokset

4 thoughts on “Jos Bruxelles 1893 ei saa sinua rakastamaan art nouveauta, mikään ei saa

  1. Hienoa, että ’Puutyöläinen’ tarttui tähän peliin. Se on ollut omassakin ”tästä pelistä pitää kirjoittaa” -listassa, mutta ei ole vielä päässyt työstön alle asti, Bruxelles 1893 ehdottomasti ansaitsee kuitenkin oman valokeilansa, joten teitte varsinaisen kulttuuriteon. 🙂
    Pelin graafisesta ilmeestä en pidä (laatikko sen sijaan on kaunis), mutta peli on hyvä joskin ensikertalaiselle vähän vaikeasti selostettava, kun sitä pientä sääntönippeliä on aika tavalla. Parhaaksi pelaajamääräksi arvioin itse 3 pelaajaa: kaksi on eittämättä vähän eli lisäpelaajat ja hiedän kautta luonnostaan tuleva tahallainen tai tahaton blokkailu tuovat peliin kaivattua pöhinää. Mutta 4-5 pelaajan pelit tuovat liikaa kestoa eikä lisäpelaajat riittävässä määrin tuo enää lisämaustetta peliin. Sikspäi Bruxelles 1893 on omassa pelikaapissa luottokolminpelien kategoriassa (yhdessä mm. Macaon ja AquaSpheren kanssa) ansainnut paikkansa. Ei minulla muuta, jatkakaa samaan malliin!

    Tykkää

    • JK sanoo:

      Kiitos, tämän innostamana pitää kai harkita blogin nimen vaihtamista muotoon Kulttuurityöläinen.
      Rochen kuvitukset monesti tuntuvat jakavan ihmisiä, toisin kuin vaikka esim. Lohhausenin. Mikäs siinä.
      Aquasphereä olen vähän tutkaillut tässä juuri, siitä olisi kiva lukea lisää.

      Tykkää

  2. Sankari sanoo:

    Terve!

    Tämä peli on ollut minun wishlistilläni jo pitemmän aikaa, mutta aina hankintoja tehdessä olen sen sivuuttanut. Alunperin kiinnostuin pelistä nimen ja teeman perusteella: asuin puoli vuotta Brysselissä armon vuonna 2015 ja kannesta tuli mieleen Belgian Comic Strip Museumin art nouveaisa olemus. Taidan tykätä art nouveausta.

    Tämä arvostelu ja ylläolevan kommentoijan arvio pelin kelpoisuudesta kolmelle pelaajalle (peliporukkani kova ydin koostuu kolmesta pelurista) nostivat tämän kiinnostuslistan kärkipäähän. Muuten, tietääkö ’työläinen miten Troyes pyörii kolmella? Sekin on kiinnostanut jo hyvän tovin varsinkin upeiden visuaaliensa takia.

    Tykkää

    • JK sanoo:

      Terve!
      Hauska kuulla. Voisin veikata että teema ja ulkoasu jakaa potentiaaliset pelaajat helposti joko faneihin tai välinpitämättömiin. Jos molemmat kolahtaa vielä noin henkilökohtaisella tasolla, niiden alta löytää sitten oivallisen pelin.

      Troyes toimii parhaiten kolmella pelaajalla. Uskallan sanoa tämän vaikken ole itse edes koskaan päässyt pelaamaan sitä kolmella. Mutta olen pelannnut paljon kahdella ja vähän neljällä, ja kolme vaikuttaisi hyvinkin olevan sweet spot. Kahdella peli toimii hyvin, mutta välillä kaksinpelit menevät vähän nollasummapeliksi, mitä kolmas pelaaja sekoittaisi kivasti. Neljälläkin peli toimii minusta hyvin, mutta on tuntumaltaan hyvin erilainen kuin kaksinpeli (omat nopat saattaa tulla kaikki ostetuksi jo ennen omaa vuoroa). BGG:n äänestystulokset ovat samaa mieltä, kolme on siellä suosituin pelimuoto. Ja upea on!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pelejä

7 Wonders Duel Above and Below Adventure Land Afrikan tähti Agricola Agricola: All Creatures Big and Small Agricola: Family Edition Alhambra Alias Amerigo Antiquity At the Gates of Loyang Augustus Avalanche at Yeti Mountain Bang! Battle Line Best Treehouse Ever Biblios Blood Bowl Blueprints Bohnanza Broom Service Bruxelles 1893 Builders: Antiquity Builders: Middle Ages Bus Cacao Camel Cup/Camel Up Carcassonne Carcassonne Junior Castles of Burgundy Castles of Mad King Ludwig Catan Catan Junior Caverna Caylus Celestia Chez Greek Citadels Clans of Caledonia Co-Mix Codenames Coloretto Colt Express Colt Express: Horses and Stagecoach Compatibility Concordia Cottage Garden CV D&D Dale of Merchants Dale of Merchants 2 Das Vermächtnis des Maharaja Deus De Vulgari Eloquentia Diamant Discoveries: The Journals of Lewis & Clark Dixit Dixit Jinx Dixit Odyssey Dominion Dream Home Dynasties:Heirate&Herrsche Eclipse Eight Minute Empire: Legends Elfenland Eläinpyramidi Escape: The Curse of the Temple Falling Sky Fiasco Five Tribes Flamme Rouge Flash Point: Fire Rescue Flash Point: Urban Structures Fog of Love For Sale Freedom: The Underground Railroad Fungi Glory to Rome Grand Austria Hotel Great Western Trail Gulo Gulo Hacienda Hanabi Here I Stand Hoity Toity Honshu Hornet Imhotep Imperial Isle of Skye Istanbul Jaipur Jamaica Kadonneet kaupungit/Lost Cities Kadonnut kaupunki/Forbidden Desert Karuba Kellotornin kummitukset Keyflower Kilpikonnakisa Kingdomino King of New York King of Tokyo Kingsburg Kodama: The Tree Spirits korttien sekoittaminen Kristallikaivos Lanterns Lords of Waterdeep Love Letter Mad Madeira Mallorca Marrakech Medieval Academy Menolippu Mice and Mystics Mint Works Modern Art Mr. Jack Pocket Mucca Pazza Mysterium My Village Myyräpeli Mölkky Nations New York 1901 Noa No Thanks! Oceanos Oh My Goods! Once Upon a Time Ora & Labora Oracle of Delphi Oregon Orléans Pandemia Patchwork Pelaajien valinta Port Royal Potion Explosion Prodigals Club Puerto Rico Qwixx Race for the Galaxy Railroad Tycoon/Railways of the World Reef Encounter Rhino Hero/Super Rhino Rialto Rokokoo Rory's Story Cubes Roskis Saboteur Saint Malo Salaisuuksien saari Samurai San Juan Santiago Santorini Savannah Cafe Seasons Sherlock Holmes Consulting Detective Splendor Stone Age Sushi Go! Takenoko Tales and Games: The Hare and the Tortoise Targi Terraforming Mars Terra Mystica Thebes The Golden Ages Thurn & Taxis Tides of Time Tikal Tokaido Torakkapokeri Tournay Trajan Troyes Troyes: The Ladies of Troyes Twilight Struggle Tyynysota Tzolk'in: The Mayan Calendar Via Nebula Village Village Inn Village Port Viticulture: Essential Edition Voyages of Marco Polo Wacky Wacky West Wallenstein Zooloretto Zoo Panic
%d bloggers like this: