My Villagen tarinoita syövät rotat

Jätä kommentti

10.3.2017 Kirjoittanut JK

Village on suosikkejani, joten kestipä oudon kauan kokeilla sen pikkusiskoa My Village (Inka & Markus Brand 2015).

Ensiksikin huomasin, että oli virhe suhtautua tähän ”pikkusiskona”. Joo, My Village on noppaversio Villagen työläistenasettelusta, vähän noppia heitellään ja värvätään, nyt jokainen rakentaa omaa kyläänsä… kuulosti kevyeltä. Mutta ainakin vaaditun elintilan suhteen My Village on venynyt edeltäjänsä rinnalle ja ohi:

My Village täyttää My Table kokonaan. Yllä keskellä hautausmaalauta, jossa Rottarata.

My Villagella oli paljon puolellaan, ja olin valmis rakastamaan sitä. Siinä on tosiaan samaa tuntua kuin Villagessa. Se on erittäin kaunis ja tarkasti tuotettu – kolmiulotteista ja kaksipuolista viikatemiesfiguuria myöten. Ja se toimii noppienvärväyksellä, joka on mieluisa mekaniikka. Tällä kertaa vain ei laitella omia ukkoja yhteiseen kylään, vaan värvätään yhteisestä noppapoolista aina kaksi noppaa, joiden summa kertoo, minkä toiminnon niillä voi tehdä. Nämä toiminnot ovat sitten korttien värväämistä omaan kylään yhteisestä korttipoolista tai oman kylään rakennettujen toimintojen aktivoimista. Värväät kylääsi vaikka aurantakojan tai munkin tai viljapellon. Tai hankit puolellesi ostajan, joka haluaa sinulta auran. Sitten myöhemmin valmistat sen auran ja kauppaat sen ostajalle. Saat voittopisteitä.

Aika on resurssi kuten Villagessakin. Toimintoihin menee aikaa, ja kun ajan pyörä on pyörähtänyt, jonkun on kuoltava. Päinvastoin kuin emopelissä, tuntuu että My Villagessa ajan kuluttaminen ei taida olla yhtä ajoittaisen tehokas strategia. Nyt aikaa kuluttamalla ehtii saada vain vähemmän aikaan, eikä kronikkakirjaan pääsemisestä tule tässä pelissä kuin piste tai pari. Ja nekin pisteet lentävät puuhun, josta ne tulee käydä keräämässä.

Kyllä, Tarinapuuhun.

Tarinapuuhun on kertynyt mehukkaita kaskuja ja villejä legendoja urotöistä jo aika tavalla. Sininen suvunpäämies voisi jo lähteä niitä puusta ravistelemaan ja taloon kantamaan. Matkan varrella hän tienaa kolikon.

My Villagessa keräät ensin Tarinapisteitä, ja ne pitää sitten suvun päämiehesi käydä keräämässä puusta ja viedä taloon. Siellä hän tekee niistä ilmeisesti kirjan, ja pisteet muuttuvat nyt Voittopisteiksi. Jos Tarinapisteet jättää puuhun, rotat tulevat jossain vaiheessa syömään niistä puolet (todellakin!). Rotat etenevät aina nopanheiton verran, kun joku kyläläinen kuolee.

Todella kaunis ja omaperäinen idea.

Harmi että minusta suvunpään liikuttaminen oli lähinnä ikävä velvollisuus. Yhden ”ruudun” etenemiseen menee koko vuoro, jolloin et voi edistää oman kyläsi rakentamista. Oman kylän ja koneiston rakentaminen on hauskaa, velvollisuudet työtä.

Siellä se syöpäläinen etenee hautausmaan sivuitse kohti tarinapuun ikonia. Mustat tolpat vasemmalla ovat yleisnappuloita, jotka tässä kuvaavat menehtyneitä sukulaisia.

Olin aika viehättynyt My Villagesta ensimmäisen pelin jälkeen. Pelasin huonosti, mutta näin missä voisin petrata. My Village on peli, jossa ei voi tehdä kaikkea. Ukkojasi kuolee, ja se tarkoittaa, että sinun pitää valita, minkä ”alan” jätät tällä kertaa käyttämättä. Ehkä et tällä pelikerralla matkustele, tai ehkä et nyt voi rakentaa kirkkoa.

Toinen peli meni paljon paremmin ja pisteitä kertyi melkein 40% enemmän – mutta nyt peli jätti yllättäen lattean maun. Säntillisesti pelasin vielä kolmannen. Siinä floppasin, enkä saanut oikein mitään aikaan. Koetin satsata täysillä asiakaspalveluun, mutta en saanut palveltua asiakkaita kauheasti, eikä pisteitä kertynyt muistakaan elämänaloista. Nyt kun kirjoitan tätä, heikko jälkimakuni vaikuttaa, mutta silti koen harmillista pettymystä My Villageen.

Pelin alkuasettelu on melko työlästä, häsläistä lukuisine erilaisine korttipinoineen. Optimaalisen strategian määrää usein melko pitkälle se tietty kirkkotyyppi, jonka päätät rakentaa: kustakin pelin neljästä erilaisesta kirkosta saa omanlaisensa bonuksen joko kirkkostrategiaan, matkustamiseen, kaupankäyntiin, ja siihen haluat sitten toki satsata. Vuorovaikutusta toisten pelaajien kanssa on aika minimaalisesti – kilpailua samojen noppien värväämisestä lähinnä (kortit ovat myös yhteistä omaisuutta, mutta ei meidän peleissä niiden värväämisestä jännitystä noussut). Omaa kylää rakennetaan ja lopussa katsotaan, kumman kylä oli arvokkaampi. Mutta en saanut kovin tyydyttävää koneistonrakennustunnetta aikaan. Työläät velvollisuudet tarinapisteiden puusta-hakemisessa, uusien työläisten kouluttamisessa ja aloittajapelaajakäden vohkimisesta veivät vain pois kalliita pelivuoroja, jotka olisin halunnut käyttää kylän rakentamiseen.

Kauniista ja konfliktittomista peleistä tykkäävien makuun My Village voi silti hyvinkin kolahtaa.