Ole unelmakotisi sisustusarkkitehti – Dream Home
Jätä kommentti14.12.2016 Kirjoittanut JK
Katsokaapa Dream Homen kantta…
…ja kertokaa sitten, miten mies, joka pelaa tyttäriensä kanssa joskus lautapelejä, voisi jättää sen ostamatta? Kannessahan on minun tyttäreni. Tyttäreni katsoo minua kannesta sen näköisenä että ”voi isi, se on iiiihana… saadaanhan me se, saadaanhan isi!?”
”Jaa”, vastaa isi (minä)… ”no… onhan se hauskan näköinen… mutta onkohan se mistään kotoisin?”
”Isi, sitä on maailmanlaajuisessa tietoverkossa internetissä verrattu Best Treehouse Everiin, siis meidän suosikkiin!”
”Jaa, Puumajapeli on kyllä mahtava, isi on tainnut pelannut sitä ainakin kuusikymmentä peliä… hmm… mutta tämä ’Driim Haus’, ovatkohan sen mekaniikat mitkä, viisas tyttäreni?”
”Driim Haus, viisas isäni, on kortinvärväyspeli, jossa rakennetaan korteista unelmien kotia – tällä kertaa vaan ei puumajaa, vaan sisustetaan pelilauta, jossa on oikea kaksikerroksinen (plus kellari) talo. Kortinvärväykseen yhdistyy setinkeräys kuten monessa muussa perhepelisuosikissamme – mainittakoon esimerkkinä vaikka Sushi Go!. Koko komeuden viimeistelee hurmaava kuvitus, ja varmasti ihan tuntuu siltä kuin tässä tehtäisiin uutta unelmakotia.”
”Jaa…” aloittaa isi taas maneerisesti, ”Haetko isälle tohvelit ja lasin viskiä niin isi vähän tutkiskelee tätä Driim Hausia internetissä.”
”Laphroaig, isi?”
”Neljä ruusua.”
Tutkiskelun jälkeen Dream House (Klemens Kalicki, 2016) päätyi ostoslistalleni. Seurasin, kuinka se sai suotuisan vastaanoton Essenin pelimessuraporteissa. Eräänä marraskuun lopun iltana olin tyttäreni kanssa kaupungissa ostamassa itselleni frakkia (en siihen tarvinnut tytärtä, mutta äidillä oli parempaa tekemistä joten otin hänet mukaani). Frakkia ei löytynyt, joten kuljimme lohdutukseksi Fantasiapelien kautta… ajattelin ostaa alesta pelin nimeltä La Boca ja näin viihdyttää herkkää, pettynyttä mieltäni, kun äkkiarvaamatta huomasin tyttäreni tuijottavan minua pelilaatikon kannesta. Vilkaisin rinnalleni, ja siinä oli oikea tyttäreni – pelilaatikossa oli vain piirustus vehnätukkaisesta tyttölapsesta ihastelemassa uutta unelmakotiaan…
hetkinen… Dream Home oli saapunut maahan!
Pelaaja mokasi, eikä saanut toista kellarihuonetta kalustettua. Onneksi hänellä on Arkkitehtikortti, joka auttaa saamaan siitäkin huoneesta edes yhden pisteen – ja hyvin komea katto! Vähän hullusti talossa on kaksi keittiötä, mutta ehkä toinen on raakavegaanisiskon oma?
Se tuntuu tosiaan olevan looginen jatke Best Treehouselle – se on ikään kuin Treehouse lautapelinä, sillä Dream Homessa jokainen pelaaja saa oman kotilautansa, jolle sitten pelin kuluessa värvätään yksi huone + yksi erikoiskortti per kierros.
Huoneina on tarjolla kaikkea mitä kotona tarvitaan: keittiöitä, makkareita, lastenhuoneita, autotallia punnerruspenkkeineen, lautapelihuonetta. Nämä pisteytetään vähän eri tavoin: yhden kortin kokoisesta olohuoneesta esimerkiksi saa yhden pisteen, kahdesta neljä ja kolmen kortin jättiolkkarista yhdeksän pistettä, koska sinne mahtuu koko suku ja Hentun Liisa.
Huoneiden lisäksi on niitä erikoiskortteja:
-kattopaloja, joista muodostuu pelin lopuksi talolle katto, mieluiten yhtenevävärinen – tässä kohtaa pelissä on pieni muistielementti, ja nelikymppiselle miehelle on häkellyttävän helppo unohtaa minkäväristä kattoa sitä nyt keräsikään.
-kalustekortteja, jotka sulkevat huoneen ja tuottavat pelin lopussa 1 – 3 lisäpistettä: ja yksi kalusteista on juurikin intertekstuaalinen puumaja
-apulaiskortteja, jotka tarjoavat lisäjippoja – esimerkiksi mahdollisuuden vaihtaa huoneiden paikkaa ynnä muuta.
Apulaiskorteissa on pelin ainoa kauneusvirhe – ne ovat englanninkielisiä ja vailla ikonografiaa. Niinpä isin pitää suomentaa korttien funktio aina ääneen. Tosin lapset, nuo liikuttavan alamittaiset oppimiskoneet, ovat isiä parempimuistoisia ja niinpä he oppivat betonimyllyn tai katuporan käyttötarkoituksen ulkoa isiä nopeammin.
Omasta talosta saa lopussa pisteitä huoneiden ja kalusteiden ja katon mukaan, eikä asumisen käytännöllisyyttäkään ole unohdettu: on perustellustikin lisäpisteiden arvoista, jos kodista löytyy ainakin keittiö, vessa ja makuuhuone. Myös sitä arvostetaan, että kylppäri löytyy molemmista kerroksista – miettikääpä niitä yöllisiä porrasreippailuja. Le Corbusier varmaan hyväksyisi? Jostain syystä Dream Home on tässäkin täysin ikonivapaa: mukana tuleva muistilappu sisältää vain englanninkielistä tekstiä.
Mutta kuten sanottua, lapsi oppii muistamaan.
Nyt näyttää jo paremmalta – vielä kun olisi yläkertaan saatu toinen kylppäri. Tuomarin kanssa voisi koettaa väitellä, ettei sitä tarvita, kun ainoa makkari on alakerrassa, mutta ei se nyt kiva ole oleskeluhuoneestakaan joutua kesken oleskelun lähtemään toiletissa käymään. Tai lastenhuoneesta? Entä pitääkö kirjastosta aina kömpiä alakertaan sitä varten? Ei kyllä tässä jää nyt käytännöllisyysbonus saamatta. Toisaalta keittiössä on jäätelökone, mikä on herkullinen osoitus gastronomisesta itsekunnioituksesta ja +2 pistettä. De Loreanista ja komeista potausjulisteista voisi minusta vielä herua lisiä, mutta nyt on autotallista tyytyminen neljään pisteeseen.
Hyvin tyytyväinen olen Dream Homeen ollut. En varmaan olisi koskaan päätynyt tähän peliin ilman tyttäriä, mikä on jälleen uusi syy kiittää tyttäristä – kyseessä on sievä ja oivallinen peli, jonka parissa koko perhe viihtyy. Lapset jäävät kertomaan päivästään omassa kodissaan ”mä nukun tuolla, ja sitten mä meen keittiöön ja syön jäätelöä, ja sitten… ” ja parhaimmillaan sitä aikuinenkin ihan kiintyy uuteen unelmakotiinsa.
