Here I Stand – Tässä istun ja pelaan koko päivän lautapelia reformaation ajan sodista enkä muuta voi kuin ihmetellä

5

11.12.2016 Kirjoittanut JK

Viime vuoden joulukuussa kokoonnuimme eräänä lauantaiaamupäivänä kaverini Anaksimandroksen (nimi muutettu) luokse. Hän oli pyytänyt meitä viittä ystävystä kokeilemaan kanssaan yhtä lautapeliä. Se oli peli, joka vaatii kuusi pelaajaa, kestäisi kuusi tuntia ja siinä käytäisiin läpi reformaation ajan sodat 1517 – 1555.

Ja kaikki me ystävykset sanoimme ”joo, mikä ettei”.

Miettikää hyvät lukijat, minkälaisia ihmisiä me olemme. Kuinka moni maailman ihmisistä sanoisi moiselle tarjoukselle ”joo, mikä ettei”? Ja meillä oli suostumusprosentti sata. Harva meistä oli silloin lautapeliharrastaja, moni ei ollut koskaan kokeillut mitään Carcassonnea vaativampaa.

Entä kuinka moni ihminen haluaisi kokeilla peliä uudestaan seuraavan vuoden joulukuussa senkin jälkeen, kun ensimmäinen peli kesti kahdeksan tuntia, jossa ajassa saimme pelattua kai kolme kierrosta pelin täydestä yhdeksästä, kukaan ei hallinnut sääntöjä ja harva ymmärsi pelistä paljoakaan?

Voin kertoa, että Suomen ja maailman Habsburg-seura halusi. Itse asiassa Suomen ja maailman Habsburg-seura oli niin innostunut ensimmäisestä Here I Stand -yrityksestään, että se perustettiin pelin jälkeen ja nimettiin ensimmäisen pelin voittajavaltion mukaan.  (1)

Niinpä tämän vuoden joulukuussa kokoonnuimme jo perinteisesti me samat kuusi miestä uudestaan taistelemaan ei vain toisiamme vastaan, vaan myös ja etupäässä sitä Leviathania vastaan, joka on peli nimeltä Here I Stand (Ed Beach, 2006).

image

Pelilautaa ensimmäisellä kierroksella

HIS on korttivetoinen sotapeli, jossa jokainen kuudesta pelaajasta pelaa yhtä suurmahtia: Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa ts. Habsburgeja, Englantia, Ranskaa, Kirkkovaltiota ts. paavia, ottomaaneja sekä protestantteja.

Sotaa käydään maalla, merellä ja ajatusten tasolla – teologisesti. Kukin voima saa voittopisteitä omilla ehdoillaan. Usein mukaan kuuluu kaupunkien hallinta, mutta protestantit saavat pisteitä vain levittämällä uskonpuhdistusta tai reformaatiota kuten sama sovinnollisemmin ilmaistaan. Pelissä alueet voivat siis olla maalliselta vallaltaan vaikkapa ranskalaisia tai englantilaisia, mutta hengelliseltä vallaltaan joko katolisia tai protestantteja. Kaksi tasoa limittyvät pelissä aika hienosti. Paavi tietysti käy protestantteja vastaan omaa hengellistä sotaansa mm. teologisilla väittelyillä (ne ratkaistaan nopilla kuten tavallisetkin taistelut), julistamalla harhaoppisia pannaan tai polttamalla kirjoja. Protestanteille yksi tärkeä ase on Raamatun kääntäminen – käännökset kansankielille levittävät reformaatiota tehokkaasti.

HIS pelataan siis korteilla. Jokainen pelaaja saa joka kierrokselle tietyn määrän kortteja, ja ns. action phasessa niitä pelataan aina vuorotellen yksi. Kortin voi pelata joko sen pistearvon mukaan ja käyttää nämä toimintapisteet erilaisiin tarkoituksiin, kuten sotavoimien liikutteluun ja rekrytoimiseen tai teologisten pamflettien kirjoittamiseen, tai sitten kortilla voi pelata siinä kuvatun tapahtuman.

image

Protestanttien kättä. Here I Stand on heidän kotikorttinsa, jonka saa käyttöön joka vuorolla. Printing Press on protestantille huippuhyvä kortti – kiitos vain Gutenberg – kaksi muuta korttia hän (minä) pelasi(n) pistearvoina.

Joka maalla on siis omat tavoitteet, kyvyt, uhat ja mahdollisuudet. Pelin alussa protestantit aloittavat nollasta voittopisteestä paavin valta-aseman 20 voittopistettä vastaan ja pyrkivät käännyttämään ensin Saksaa ja sitten Englantia ja Ranskaa protestanteiksi. Sotilaita he voivat saada vasta pelin edetessä Schmalkaldenin liiton perustamiseen asti. (Tämä on ns. pakollinen tapahtuma, joka tulee peliin vuorolla 2, 3 tai viimeistään 4.) Englantia työllistävät Henry VIII:n naimahuolet, ranskalaiset voivat rakennella kauniita chateau’ta voittopisteitä varten, Paavi vastustaa protestanttihapatusta ja rakentaa Pietarinkirkkoa, etenkin Habsburgeja kiinnostaa sotimisen lisäksi löytöretkiin ja uuden maailman siirtokuntiin satsaaminen, ottomaaneilla on selvät suunnitelmat marssia Wieniin ja sitten muualle Eurooppaan sekä terrorisoida merirosvolaivoillaan Välimerta.

Here I Standissa on myös monipolviset diplomatiasäännöt. Toisten kanssa voi tehdä diplomaattisopimuksia kahden kesken toisessa huoneessa neuvotellen ja näin vaihtaa toisten kanssa vaikkapa joukkoja, kortteja tai kaupunkeja. Tällaiset sopimukset ovat sitovia, ja niiden lisäksi voi tietysti tuttuun tapaan pöydän yli huudella mitä vain, kuten ”Hei Ranska, eikö noille englantilaisille pitäis tehdä jotain? Mitäs saan jos tuun avuksi?”

image

Schmalkaldenin liitto on perustettu suojelemaan protestantteja Saksassa. Reformaatio on levinnyt jo Englantiin ja Ranskaankin (valkopunaiset ja valkosiniset laatat). Englanti on vallannut Pariisin, paavi piirittää Venetsiaa.

Tämä toinen Here I Stand -pelimme ei jäänyt kesken, vaan pääsi loppuun asti: Englanti voitti vuoron 5 lopussa. Ilman tätä auto win -lopetusta edessä olisi kyllä ollut vielä neljä vuoroa, mikä olisi vienyt meidät sunnuntain puolelle, sillä nytkin peliin meni meiltä kahdeksisen tuntia. Tähän kuului lyhyitä taukoja sekä paljon sääntöjen pläräystä ja väittelyä ja ihan vain korttien lukemista ja pähkäilyä, uusia kun yhä olemme.

Nyt pitää pysähtyä miettimään, minkälainen suurenmoinen hullu mahtaa HIS:n tekijä Ed Beach olla. HIS on ollut massiivinen urakka. Jo pelitestaus on mahtanut viedä kuukausia hänen elämästään, saati sitten taustatyö pelin huomattavaa historiallista yksityiskohtaisuutta varten. Beachin historiallinen ja teologinen lukeneisuus on oltava mittava. Pelissä on mukana satoja oikeita historiallisia henkilöä ja tapahtumia, joiden vaikutus on sitten temaattisesti perusteltu.

HIS:illä on BGG:ssa 2 800 arvostelua, ja koska on mahdollista olettaa, että valtaisa enemmistö pelin pelaajakunnasta on myös BGG:n käyttäjiä, ja koska yhtä peliä voi pelata kuusi ihmistä, voimme päätellä, että peliä on myyty maailmanlaajuisesti ehkäpä, no, tuhat kappaletta. Ja kuinka montahan kuukautta elämästään Beach on peliin käyttänyt? Englanniksi tällaista beachmäistä urakkaa kutsutaan ilmauksella labor of love. Chapeau, Mr. Beach!

Mutta samalla en voi olla miettimättä, mitäpä jos Beach olisi jättänyt pelistään vähän sääntöjä pois. HIS on kirkkaasti raskain peli, jota olen pelannut, ja myönnän että nautintoani vei ainoastaan pois se, että pelaamisen sijasta piti niin usein keskittyä sääntöihin. Mitä jos 40-sivuisen sääntökirjan olisi tiivistänyt vaikkapa 30 sivuun jättämällä pois monia hienosäätöjä ja hirveästi muistettavaa? Ehkä jopa kahteenkymmeen sivuun? Esim. siege ja intercept -sääntöjen poisjättö tekisi sotimisesta jo huomattavasti nopeampaa ja kivempaa pelata; naval unitseja voisi kai yhtä hyvin pelata samoilla säännöillä kuin maajoukkoja jne, Henry VIII:n naimapuuhat kai voisi virtaviivaistaa; tarvitaanko joka sääntöön viisi eri poikkeusta, jne.

Kärsisikö peli tällaisesta? Vai saisiko se vain tuhansia uusia pelaajia? Peli ansaitsi kymmeniä tuhansia uusia pelaajia, sille toivoisi niitä, mutta ymmärtäähän sen, miksei heitä koskaan tule. Tässä kopio sääntökirjasta:

image

Sääntökirjassa on 40 sivua luettavaa kahdessa palstassa pienellä printillä ja vähin kuvituksin, eli oikeasti paljon enemmän.

Sotapelaajat ehkä tyrskähtelevät tällaisille yksinkertaistamisehdotuksille. En tunnekaan sotapeligenreä sen tarkemmin, joten kysyn: Onko osa sotapelien nautintoa se, että pelit ovat niin vaikeita, ettei niitä voi/viitsi opetella kuin muutama tuhat ihminen maailmassa? Onko sotapelaaminen pikemminkin keräilyharrastus kuin peliharrastus – kuka näitä saa pöydälle? Vai onko monimutkaisuus sotapelaajalle vain yksinkertaisesti sitäkin palkitsevampaa?

Joka tapauksessa niin hieno peli HIS on, että Habsburg-seuramme sopi jo, että ensi joulukuussa raivataan taas kuudelle miehelle vapaa lauantai uutta sessiota varten. Vuonna 2017 reformaatio viettääkin sopivasti 500-vuotisjuhlavuottaan, joten kuusi kahdeksan kymmenen tunnin sessio Here I Standia on oiva keino muistaa merkkivuotta lautapelillä. Kolmannella kerralla ehkä jo osaamme säännötkin. Sinne päin.

Tämä soundtrack pitäisi kai laittaa Lutherin omalla kielellä, mutta menköön englanniksi Ed Beachin kunniaksi ja videon sopivan hereistandillisen kuvituksen vuoksi:

Ja nyt alan opiskella Here I Standin skenariokirjaa, koska peli herätti innon oppia, keitä nämä kaikki ihmiset ja mitä nämä kaikki tapahtumat oikein olivatkaan. Pysäyttäkää historia siksi aikaa kun kertaan jo tapahtuneen!


1)Oikeastaan HIS toimii myös argumenttina sen puolesta, että parhaiten lautapeliharrastajia ehkä luodaan pelaamalla vaikeita pelejä, jopa liian vaikeita. Perinteinen porttiteoria sanoo, että siirrytään helpoista peleistä aina pikkuhiljaa vaativampiin. Omat muutkin kokemukseni tukevat kuitenkin näkemystä, että suoraan syvään veteen vain, sieltä se kutkutus tarttuu.

Mainokset

5 thoughts on “Here I Stand – Tässä istun ja pelaan koko päivän lautapelia reformaation ajan sodista enkä muuta voi kuin ihmetellä

  1. JK sanoo:

    Tämä antoi perspektiiviä HISin vaikeudesta valitteluun: https://boardgamegeek.com/thread/940888/life-altering-game-deserves-kind-session-report

    Tykkää

  2. Mikko Saari sanoo:

    Kaipa vaikeudessa oma mielenkiintonsa on. Mutta se johtaa myös siihen, että harrastus on hiipuva (tai hiipuva ja hiipuva, lähinnä tässä on kai käynyt niin, että iso osa tällaisia pelejä harrastavista on siirtynyt tietokonepelien pariin; 1970-luvulla Squad Leaderin painos oli yli 50 000 kappaletta, nykyään sotapelien painokset jäävät käytännössä aina alle 5000 kappaleen).

    Kuvittelisin muuten, että Here I Standin faneja löytyy vielä enemmän ConsimWorldin puolelta.

    Mutta kyllä sotapeliä voi yksinkertaistaa. Olen viime aikoina opetellut Bonaparte at Marengoa, joka on sotapeliksi melkoisen suoraviivainen, mutta silti historialleen uskollinen. On se sittenkin aika paljon europelejä työläämpi.

    Tykkää

    • JK sanoo:

      Hauskaa, Bonaparte at Marengo löytyy Habsburg-seuramme to do -listalta. Siellä on myös Falling Sky, eli ehkäpä 2017 tapahtuu suurta ekspansiota europeleistä vakavasti otettavan sääntötankkaussotapelaamisen suuntaan.

      Kiinnostava kuulla tuosta sotapelien kehityksestä. Kyllähän se aika ymmärrettävää on – kone hoitaa sääntöjentarkastamisen pelaajien puolesta.

      Tykkää

      • EM sanoo:

        Noin yleisesti pitempien lautasotapelien suosio on varmaan hiipunut, mutta tämä koskee nähdäkseni kaikkia pidempiä lautapelejä. Marginaalin marginaalissa olevista peleistä kun on kuitenkin kyse. Sotapeleissäkin suosiota ovat kasvattaneet juuri lyhyemmät ja yksinkertaisemmat pelit ja esim. Conflict of Heroes tai Command & Colors (vaikka Memoir jätettäisiin pois laskuista) -sarjat ovat ainakin suhteellisen suosittuja. Täytyy muistaa etteivät lautapelien painosmäärät yleensäkään ole mitään valtavia ellei peli pääse markettilevitykseen (tai sisällä paljon hienoja miniatyyrejä). Squad Leader puolestaan on jotakuinkin menestynein sotapeli ikinä, joten se ei ole oikein hyvä yleismittari. Here I stand on itseasiassa hämmästyttävän suosittu peli sillä siitä on tehty jo kolme painosta ja neljäs on tulossa.

        Joissain sotapeleissä monimutkaisuus vaikuttaa itsetarkoitukselta, mutta esim. Here I Standissa taustalla on pitkän historiallisen konfliktin kuvaaminen. Todella hyvin teille sattui porukka osumaan kohdilleen tai ehkä kyseessä vain on noin hyvä peli… Hyppäsitte tosiaan tuossa aikalailla suoraan syvään päähän. Here I Stand on jo omassa marginaalissaankin niitä kunnianhimoisimpia esityksiä, joten säännötkin ovat sen mukaiset. Moni sääntö on tosin yhteinen tämän tyyppisille peleille, joten pelistä toiseen siirtyminen on sitä myötä helpompaa. Miksi sitten säännöt ovat noin hankalat? Nämä historialliset sotapelit (tai tässä tapauksessa ehkä enemmän diplomatiapeli) pyrkivät aina myös mallintamaan aihepiiriään ja suurin kohderyhmä onkin (uskoakseni) historiasta kiinnostuneet pelaajat. Näin ollen pelin pitäisi kuvata kohdettaan mahdollisimman hyvin ja luoda aihetta uskottavasti kuvaava tarina tai ainakin uskottava illuusio tarinasta. Kun mukana on 6 erilaista osapuolta tulee siitä jo väkisin omat lisänsä peliin. Koko sääntökirjaahan ei kuitenkaan tarvitse lukea, koska esim. protestantit eivät merellä seilaa.

        Voisiko sääntöjä yksinkertaistaa? Ehkäpä, mutta jokaisella säännöllä on pelissä kuitenkin tarkoituksensa. Laivastosäännöissä esim. on osittain kyse siitä ettei laivoissa ollut tutkia ja näin ollen vastustajan löytyminen oli ajoittain hyvinkin hankalaa. Maalla taas oli helpompaa löytää vastustaja, mutta ei sekään mitenkään varmaa ollut. Piirityssäännöillä kuvataan sitä ettei kaupunkien piirittäminen ihan lasten leikkiä ollut. Näillä myös estetään pelin muuttuminen Riskiksi. Henry VIII:n naimapuuhat on se kohta, joka olisi kaivannut eniten viilaamista jo ihan sen vuoksi, että noppatuuri ratkaisee niin paljon. Itse olisin myös kaivannut sääntökirjalta enemmän selkeyttä. Moni sääntö on kirjoitettu tarpeettoman monimutkaisesti. Voisiko pelistä tehdä yksinkertaisemman version? Miksei, mutta se tuskin olisi enää sama peli vaikka varmasti lajissaan toimisikin. Onko Here I Stand siis täydellinen peli? Ei, itseasiassa kaukana siitä, mutta hieno tarina sessioista aina syntyy. Helpointa tuota on kuitenkin opetella siten, että ainakin yksi osaa säännöt entuudestaan.

        Bonaparte at Marengo ja sen ”jatko-osa” Napoleon’s Triumph puolestaan ovat äärimmäisen abstraktoituja pelejä. Jopa niin ettei historiallisesta konfliktista ole paljon jäänyt jäljelle. Ainakin Napoleon’s Triumph on siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi yksi parhaista peleistä ikinä. Jos pelit voivat olla taidetta niin tuo on nimenomaan sellainen. Tosin peli on myös yksi vaikeimmista sisäistettävistä sillä valta tehdä ratkaisuja jätetään täysin pelaajalle. Sääntöjä ei ole paljon, mutta ne on tehty niin ovelasti, että soveltamistavat ovat vapaammat kuin yleensä. Yllätyksiä voi siis tulla eteen aika pitkäänkin.

        Tykkää

      • JK sanoo:

        Kiitos asiantuntevista vastauksista, ne valaisivat asiaa kyllä. En osannut nähdä tuota historiallisen simulaation kannalta, varmaankin vain siksi, että sääntöjen osaamattomuus esti niihin eläytymisen. Mutta esim. tuo mitä sanoit, että tutkattomat laivat vaativat eri säännöt kuin maasota, on varmaan aivan perusteltua (en tosiaan protestanttina niitä merisääntöjä edes lukenut). Varmaan kun asiaa alkaa miettiä historiallisen simulaation (”teema” lie europeleissä vastaava asia) kannalta, sääntöjen oppiminenkin saattaa helpottua, kun asiat niin sanotusti meikkaa senssiä.

        En tullut ajatelleeksi tuotakaan helpottavaa asianhaaraa, että moni sääntö on eri peleissä samansuuntainen, mikä helpottaa uusien pelien omaksumista (vaikka näinhän se on pienemmässä mittakaavassa europeleissäkin, että tietyt mekanismit toistuu). Kokemuksen myötä sotapelaaja oppii oppimaan lisempien pelien sääntöjä.

        Kiinnostava alalaji tämä sotapelaus, siinä on jotain viehättävän vastakohtaista nykyajan hektiselle hengelle. Muistan nauttineeni joskus kouluikäisenä, kun pelasimme Sniper! Hetzeriä kaverin lattialla – mitäköhän me siitä sen ikäisenä ymmärsimme, mutta rokonarpiset seinät loivat kiehtovaa, mieleen jäänyttä tarinaa. No, kuten yllä sanottua, tänä vuonna on tarkoitus kokeilla paria sotapeliä.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pelejä

Above and Below Adventure Land Afrikan tähti Agricola Agricola: All Creatures Big and Small Agricola: Family Edition Alhambra Alias Amerigo Antiquity At the Gates of Loyang Augustus Avalanche at Yeti Mountain Battle Line Best Treehouse Ever Biblios Blood Bowl Blueprints Bohnanza Broom Service Bruxelles 1893 Builders: Antiquity Builders: Middle Ages Bus Cacao Camel Cup/Camel Up Carcassonne Carcassonne Junior Castles of Burgundy Castles of Mad King Ludwig Catan Catan Junior Caverna Caylus Celestia Citadels Clans of Caledonia Co-Mix Codenames Coloretto Colt Express Colt Express: Horses and Stagecoach Compatibility Concordia CV D&D Dale of Merchants Dale of Merchants 2 Deus De Vulgari Eloquentia Diamant Discoveries: The Journals of Lewis & Clark Dixit Dixit Jinx Dixit Odyssey Dominion Dream Home Dynasties:Heirate&Herrsche Eclipse Eight Minute Empire: Legends Elfenland Eläinpyramidi Escape: The Curse of the Temple Falling Sky Fiasco Five Tribes Flash Point: Fire Rescue Flash Point: Urban Structures Fog of Love For Sale Freedom: The Underground Railroad Fungi Glory to Rome Grand Austria Hotel Great Western Trail Gulo Gulo Hacienda Hanabi Here I Stand Hoity Toity Honshu Hornet Imhotep Imperial Isle of Skye Istanbul Jaipur Jamaica Kadonneet kaupungit/Lost Cities Kadonnut kaupunki/Forbidden Desert Karuba Kellotornin kummitukset Keyflower Kilpikonnakisa Kingdomino King of New York King of Tokyo Kingsburg korttien sekoittaminen Kristallikaivos Lanterns Lords of Waterdeep Love Letter Mad Madeira Mallorca Marrakech Medieval Academy Menolippu Mint Works Mr. Jack Pocket Mucca Pazza Mysterium My Village Mölkky New York 1901 Noa No Thanks! Once Upon a Time Oracle of Delphi Oregon Orléans Pandemia Patchwork Port Royal Prodigals Club Puerto Rico Qwixx Race for the Galaxy Railroad Tycoon/Railways of the World Reef Encounter Rialto Rokokoo Rory's Story Cubes Roskis Saboteur Salaisuuksien saari Samurai San Juan Santiago Santorini Savannah Cafe Seasons Splendor Stone Age Sushi Go! Takenoko Tales and Games: The Hare and the Tortoise Targi Terraforming Mars Terra Mystica Thurn & Taxis Tides of Time Tikal Torakkapokeri Tournay Trajan Troyes Troyes: The Ladies of Troyes Twilight Struggle Tyynysota Tzolk'in: The Mayan Calendar Village Village Inn Village Port Viticulture: Essential Edition Voyages of Marco Polo Wallenstein Zooloretto Zoo Panic
%d bloggers like this: