Amerigo ja tuloksekkaat tutkimusmatkani kuutiotornin syvyyksiin

Jätä kommentti

18.10.2016 Kirjoittanut JK

Näytä minulle mies, jonka mukaan materia ei tee onnelliseksi, ja minä näytän sinulle miehen, joka ei ole koskaan löytänyt Fantasiapelien alesta Stefan Feldin Amerigoa kolmellakympillä.

Amerigon (2013) aarrearkku oli pistänyt silmiini aiemmillä käynneillä Fantasiapelien liikkeessä. Se oli massiivinen, se näytti minua varten tehdyltä, ja se oli järjettömän kallis, lähempänä satasta. Olin varma, etten koskaan tule Amerigoa saamaan; että se kihnuttaisi kaikenlaisilla muistilistoillani hamaan tulevaisuuteen asti, kunnes luopuisin toivosta. Vähänpä tiesin, että tulen vielä lokakuun alesta löytämään pelin järkihintaan.  Ja että nyt, tätä kirjoittaessa, se pilkottaa kirjahyllyni päädystä kuin, niin, aarrearkku täynnä hauskaa voittopistelöytöretkeilyä.

Olo on ihan että Amerigoooooooooooooooooooooooooooooooo…

Amerigossa on modulaarinen eli joka kerta eri tavoin koottavissa oleva kartta, jolla matkustetaan laivoilla. Saarille rakennetaan sitten tetris-tyyliin erimuotoisia rakennuksia, ja näin saa paitsi pisteitä, myös luonnonvaroja (kookosta, kaakaota, tupakkaa, puuvillaa ja sokeriruokoa). Lisäksi voi edistyä kehitysradalla ja saada sieltä lisävoimataitoja sekä varustautua tykeillä pelin pahiksia, merirosvohyökkäystä, vastaan.

image

Musta aarrearkku odottaa saaren täyteen rakentajaa. Aarre löytyy aina siitä paikasta, josta vihoviimeksi etsii.

Ennen kaikkea Amerigo on peli, jossa on kuutiotorni. Wallensteinistakin tuttu kuutiotorni tarkoittaa fyysistä pahvikyhäelmää, jonka läpi tiputetaan kuutioita. Kuutiot jäävät sitten arvaamattomasti sinne jumiin ja tulevat joskus myöhemmin ulos seuraavien mukana. Torni tuo satunnaisuutta, joka kuitenkin on hieman ennakoitavissa, koska pelilaudalta puuttuvat kuutiot on helposti nähtävissä.

image

Kohtalon torni

 

Kuutiot edustavat väriltään kutakin pelin seitsemästä mahdollisesta toiminnosta. Nämä ovat purjehtiminen, tykkien rakentaminen, rakennusten suunnittelu, kehitys, rakennusten rakentaminen, tuotantotehtaiden ostaminen sekä valkoinen erikoistoiminto, joka on paitsi vuorojärjestys, mahdollistaa haluamasi toiminnon suorittamisen aina kun valkoinen kuutio on käytössä – sekä tuo sekin voittopisteitä pelin lopussa.

Hauskaa feldimäistä voittopisteilyä siis. Haluat rakentaa saaria, että saat paitsi pisteitä rakennuksistasi ja saarten täyttämisestä myös luonnonvaroja, jotta voit sitten niitäkin jalostaa tehtaissasi voittopisteiksi. Eri tavoin voi pelata. Joissain peleissä voi nakata olkia merirosvoille (he vähentävät vähän pisteitäsi, ellet varaudu tykeillä) ja satsata kehitysrataan, josta saa  lopussa pisteitä siitäkin ja pelin aikana lisävoimia, jotka vaikka lisäävät tehokkuuttasi jonkin toiminnon suorittamiseen tai tuovat suoraan rahaa. Joskus priorisoit kookosta, joskus saat vaikka lisäpisteitä sen mukaan, kuinka monta kauppataloa sinulla on kartalle, joten haluat purjehtia erityisen paljon.

image

Valkoiset kuutiot on vuorostaan heitetty torniin, ja ulos on tullut jopa neljä muutakin toimintavaihtoehtoa. Toimintapisteitä vuorolla saa aina niin monta kuin yleisimmän värin kuutioita on, tässä siis neljä.

Ensimmäisessä Amerigo-pelissä olimme molemmat alussa innoissamme tulvivista voittopisteistä ja aikaansaamisen tunteesta, ja tämä kirvoitti spontaanin ”Kiva peli!”-huudon. Mutta pelin loppu oli antiklimaattinen. Saimme rakennettua saaret täyteen jo kierroksen 4/5 aikana ja loppu oli tylsempää: pääsimme melkein kaikilla radoilla loppuun asti ja tuli tunne, että kaiken sai mitä halusi.

Ihminen ei siis halua saada kaikkea, mitä haluaa. Hän ei kestä sitä. Hän pettyy. Tämä pätee myös ja ehkäpä eritoten lautapelihin.

Niinpä jäin miettimään, ovatko muut kokeneet saman pettymyksen, ja hain BGG:ltä pelikokemuksia.  Selvisi että moni on. Ja syynä on todennäköisesti kuutiotorni. Se ei nimittäin saisi olla liian sulju. Jos liikaa kuutioita tulee ulos, toimintopisteitä on ylenpalttisesti (noin 6 per vuoro) ja pelistä tulee liian helppo.

Tämä on herättänyt BGG:ssä paljon keskustelua, ja lopulta seitsemän sivun jälkeen pähkäilyn saatiin vahvistus Stefan Feldiltä itseltään:

 

Hello! I expect the tower to function exactly as you describe it:

”I usually get 2 or 3 colors every turn to choose from (sometimes only 1, sometimes 4, but most often 2 or 3), and it usually spits out either 1 or 2 extra cubes, or holds on to 1 or 2 cubes.”

That means you most often have 2 or 3 possibilities per turn (+1 for Gold). For Amerigo, which is in my opinion a ”lighter” game, that is a good amount of choices.
[—]
Yes, 10-15 cubes should be expected to be held by the tower at the beginning of the game. And I throw all the cubes in together in one single action when doing it.

Nämä lukemat tarkoittavat kokemukseni mukaan käytännössä myös sitä, että vuorolla on keskimäärin kuutisen toimintapistettä käytössä. Se tarkoittaa peliä, jossa on ikään kuin helppo voittaa loppuvastustaja ensimmäisessä pelissä. Voittopistevyöry on ihan mukavaa kolme, ehkä neljä vuoroa, mutta sitten peli jatkuu vielä yhden antiklimaattisen vuoron ajan, joka jättää kitkerän maun suuhun.

Onneksi meidän ei tarvitse tyytyä siihen. Koska toimin Paul McCartneyn filosofialla

When you got a job to do, you got to do it well

aloin tehdä samaa kuin moni BGG:llä: tuunata kuutiotornia. Moni suositti siellä helppo ratkaisua. Tornin sisällä on kaksi epäsäännöllisen muotoista laattaa, jotka kaappaavat kuutiota. Käännä niistä alempi, B-laatta, ylösalaisin. Nyt sen koverampi puoli on ylöspäin ja useammat kuutiot tarttuvat siihen.

Toinen pelimme pelattiin siis näin, B-laatta käännettynä. Tässä pelissä vuorolla oli lähes aina 2 tai 3 toimintoa valittavana (6 kertaa vain 1; ei kertaakaan yli kolmea), ja toimintapisteitä yleensä 4 – 5 (joskus 3, joskus 6).

Nyt emme saaneet kaikkia saaria valmiiksi: yksi jättisaari (n. 30 ruutua) jäi paria palaa vaille ja yksi keskikokoinen (n 15) puolilleen. Peli tuntui tiukemmalta ja haastavammalta, ja viimeinen kierroksella oli tiukka kisa yrittää saada saaret valmiiksi. Toimintopisteiden määrä oli siis nähdäkseni oikeansuuntainen. Sen sijaan muutama neljän vaihtoehdon vuoro ei olisi yhtään haitannut. Kaipasin siis lisää vaihtelua tornin tarjoamiin vaihtoehtoihin: välillä isoja vuoroja ja välillä pienempiä.

Niinpä halusin jatkaa tornin jatkokehittämistä.

Nyt käänsin ainoastaan A-laatan ylösalasin. Koska A-laatta on ylempi, siltä tippuvat kuutiot voivat vielä juuttua alemmalle, B-laatalle. Näin kuutiot voivat jäädä pitkäksi aikaa uumeniin ja tornin tulokset ovat yllättävämpiä ja vaihtelevampia.

Näin oli paras. Nyt torni on hyvin kiinnostava: se sylkee yleensä ulos 3-5 toimintopistettä (AP) 2-3 vaihtoehdossa, mutta näissä on paljon enemmän varianssia. Joinain vuoroina tarjolla on kolme AP:ta, sitten taas kuusi. Yhden vaihtoehdon vuoroja on vain puolisen tusinaa, mikä on juuri oikea määrä (niidenkin pitää välillä tapahtua), ja toisaalta yhtä paljon, ellei vähän useamminkin, tarjolla on neljän tai jopa viiden vaihtoehdon vuoroja. Välillä torni tuntuu nielevän kuutioita, sitten ne taas suljahtavat yllättäen ulos. Se että vaihtoehtoja on hieman enemmän ja ne ovat yllättävämpiä tekee pelistä vähemmän käsikirjoitetun. Perustornilla sinulle ei läheskään aina tule toista mahdollisuutta tehdä vaikkapa mustaa toimintoa tällä kierroksella, jos jätät sen väliin kun on mustien kuutioiden aika. Nyt kuutioita jää tornin uumeniin pitkäksikin aikaa, ja lopulta ne tupsahtavat sieltä ulos kirjavina.

Koska olin flunssassa kotona päivän, käytin pari tuntia iltapäivästä tekemällä tiedettä ihmiskunnan hyväksi. Tässä ovat keskiarvotulokseni neljästä koeheittosarjasta:

A-laatta käännetty ylösalaisin (ei kierretty):

Alkukaadon jälkeen torniin jää kuutioita keskimäärin: 19
Toimintopisteitä (AP) keskimäärin/vuoro: 4,42 (vaihteluväli 4,23 – 4,60)
Värivaihtoehtoja (VE) keskimäärin/vuoro: 2,57 (2,43 – 2,77)
Vain yhden vaihtoehdon vuoroja keskimäärin pelissä: 5,3
Paljon tuollaisia 4AP, 3VE – 5AP,2VE-vuoroja, jotka ovat mitä parhaita.
Paljon satunnaisuutta ja arvaamattomuutta vuoroissa: joskus äärimmäisiä vuorojakin, kuten 2AP, 1VE tai jopa 7AP, 5VE
Tukokset ja suljut tuntuvat vuorottelevan satunnaisesti ja kivan yllättävästi.

Tornin tuloksiin vaikuttaa myös tapa, jolla kuutiot sinne laittaa. Nopea, yhtäkkinen ja kertakaikkinen suoritus = kuutiot pomppivat väkivaltaisesti ja useampi jää loukkuun (ehkä hieman paradoksaalisesti). Hidas, asteittainen vapauttaminen norona (huijausta) = kuutiot soljuvat yksitellen tornin läpi, eivätkä jää loukkuun.

Pudotuskorkeus vaikuttanee sekin. Kolmannessa pelissämme vaimo tiputti kuutiot hyvin matalalta, sormenpäät jo suppilon sisällä. Nyt tulokset olivat erilaiset kuin itseheittämissäni koesarjoissa:

AP: 4,11
VE: 2,86

Toisin sanoen arka asetus huolettoman nakkaamisen sijasta johti vielä vähän matalampiin toimintapisteisiin ja vielä enempiin vaihtoehtoihin. Tämä ei haitannut yhtään, tämä oli erinomainen, tiukka peli, täynnä kiperiä vaihtoehtoja ja vaihtoehtoiskustannuksia, ja se ratkesi jännittävästi 148-150. Läheskään kaikilla radoilla ei edetty loppupuolelle, kaikkia saaria ei rakennettu, ei edes maihinnoustu. Päinvastoin kuin perustornilla, kaikkea ei voinut saada.

Neljäs peli, jolloin heitimme kuutiot vuorotellen, palasi takaisin keskelle keskivertoamme: AP 4,57, VE 2,51. Tämän jälkeen en enää aio tehdä tiedettä kesken pelaamisen.

Amerigossa kaikkien pelaajien kannattaakin saada käyttää tornia. Näin sitä käytetään eri tavoin. Ja ennen kaikkea tornin käyttö on hauskaa. Noppien heitto on jo sinänsä aina mukavaa, mutta kuutiotorni on vielä parempaa: kuvittele, että heittämäsi nopat voisivat yhtäkkiä muutua toisiksi nopiksi. Ja että noppien pysähtyessä pöydälle, niitä onkin vähemmän tai enemmän kuin heittäessäsi.

Kun A-laatan kääntää ylösalaisin, Amerigo saa minulta helposti kiitettävän arvosanan.

image

Kolmannen pelin loppua

Ei täyttä kymppiä kuitenkaan, koska pelin ulkomuoto on jäänyt vähän puolitiehen. Graafinen osasto olisi vielä joitain viikkoja voinut tähän käyttää (verratkaa vaikka Archipelagoon). Kartasta olisi saanut vielä kauniimman, tuotantopalat voisivat olla tehtaita tai muuta sellaista.

Lopputuloksena siis: jos Amerigoa pelaa sellaisenaan kajoamatta kuutiotornin asetuksiin, se on kevyt ja helppo perhepeli. Se on minusta helpompi kuin vaikka Rialto, jota usein pidetään yhtenä Feldin kevyimmistä peleistä. Vaihtoehtosi kullekin vuorolle ovat helposti nähtävissä ja niitä on yleensä melko vähän. Jos joka vuorolla on yleensä kaksi, ehkä kolme mahdollista vaihtoehtoa (+1 vaihtoehto: ottaa kultaa), se tarkoittaa nopeita vuoroja ilman jäätymisvaaraa. Kaikki tieto on julkisesti pöydällä, joten lapsia voi helposti neuvoa vaihtoehdoissaan.

Jos tornia rukkaa kääntämällä A-levyn ylösalaisin, Amerigo on oikein hyvä strateginen lautapeli. Ei vieläkään raskas tai vaikea oppia, mutta kutkuttava ja palkitseva.

Loppukehuna lisättäköön, että Amerigossa on tarina. Pelin alussa esimerkiksi haluat kovasti matkustaa ja vallata uusia saaria. Pelin lopussa navigare non est välttämättä necesse, koska olet jo löytänyt uudet saaret ja aloittanut elämäsi niillä. Alussa saarilta kerätään raaka-aineita, pelin loppua kohden satsataan yhä enemmän näiden tuotantolaitoksiin. Alussa voi jättää merirosvot huomiotta (etenkin jos he aloittavat heikosti); lopussa se voi tulla jo kalliiksi – koska nyt sinulla onkin vauras ja oikein ryöstettävä siirtokunta.

Kiitos pelikaupalle lokakuun alennusmyynneistä. Amerigolle löytyi pelihyllyn takarivistä sopiva tilakin, josta se houkuttelee seikkailuun.

image


Myös seuraavista Feldin peleistä olen kirjoittanut: Trajan, Castles of Burgundy

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pelejä

Above and Below Adventure Land Afrikan tähti Agricola Agricola: All Creatures Big and Small Agricola: Family Edition Alhambra Alias Amerigo Antiquity At the Gates of Loyang Augustus Avalanche at Yeti Mountain Battle Line Best Treehouse Ever Biblios Blood Bowl Blueprints Bohnanza Broom Service Bruxelles 1893 Builders: Antiquity Builders: Middle Ages Bus Cacao Camel Cup/Camel Up Carcassonne Carcassonne Junior Castles of Burgundy Castles of Mad King Ludwig Catan Catan Junior Caverna Caylus Celestia Citadels Clans of Caledonia Co-Mix Codenames Coloretto Colt Express Colt Express: Horses and Stagecoach Compatibility Concordia CV D&D Dale of Merchants Dale of Merchants 2 Deus De Vulgari Eloquentia Diamant Discoveries: The Journals of Lewis & Clark Dixit Dixit Jinx Dixit Odyssey Dominion Dream Home Dynasties:Heirate&Herrsche Eclipse Eight Minute Empire: Legends Elfenland Eläinpyramidi Escape: The Curse of the Temple Falling Sky Fiasco Five Tribes Flash Point: Fire Rescue Flash Point: Urban Structures Fog of Love For Sale Freedom: The Underground Railroad Fungi Glory to Rome Grand Austria Hotel Great Western Trail Gulo Gulo Hacienda Hanabi Here I Stand Hoity Toity Honshu Hornet Imhotep Imperial Isle of Skye Istanbul Jaipur Jamaica Kadonneet kaupungit/Lost Cities Kadonnut kaupunki/Forbidden Desert Karuba Kellotornin kummitukset Keyflower Kilpikonnakisa Kingdomino King of New York King of Tokyo Kingsburg korttien sekoittaminen Kristallikaivos Lanterns Lords of Waterdeep Love Letter Mad Madeira Mallorca Marrakech Medieval Academy Menolippu Mint Works Mr. Jack Pocket Mucca Pazza Mysterium My Village Mölkky New York 1901 Noa No Thanks! Once Upon a Time Oracle of Delphi Oregon Orléans Pandemia Patchwork Port Royal Prodigals Club Puerto Rico Qwixx Race for the Galaxy Railroad Tycoon/Railways of the World Reef Encounter Rialto Rokokoo Rory's Story Cubes Roskis Saboteur Salaisuuksien saari Samurai San Juan Santiago Santorini Savannah Cafe Seasons Splendor Stone Age Sushi Go! Takenoko Tales and Games: The Hare and the Tortoise Targi Terraforming Mars Terra Mystica Thurn & Taxis Tides of Time Tikal Torakkapokeri Tournay Trajan Troyes Troyes: The Ladies of Troyes Twilight Struggle Tyynysota Tzolk'in: The Mayan Calendar Village Village Inn Village Port Viticulture: Essential Edition Voyages of Marco Polo Wallenstein Zooloretto Zoo Panic
%d bloggers like this: