Avalanche at Yeti Mountain – Lumimies, lumivyöry ja rakettisukset
Jätä kommentti4.9.2016 Kirjoittanut JK
Koska olemme niin suuresti nauttineet Puumajapelistä, oli oikein ja kohtuullista kiittää sen valmistajaa Green Couch Gamesia tutkimalla heidän muita pelejään. Päädyin tilaamaan Lumimiespelin (Avalanche at Yeti Mountain, Matt Wolfe 2016), koska se näyttää hyvin hauskalta ja se toimii simultaanitoiminnonvalinnalla, joka on lempimekaniikkojani.
Olin oikeassa, kohderyhmä (5 ja 7 vuotta) oli siitä heti innoissaan. Miksi ei, katsokaas miten hauskalta se näyttää:
Lumimiespeli on kokoa ulkotakintasku.
Lumivyöry lumimiesvuorella on pieni, nopea ja hyvin kevyt peli. Se on simultaanitoiminnolla toimiva kilpajuoksupeli, ts. kilpamäenlaskua. Korteista vedetään pöydälle mäki, ja kuka eka alhaalla, voittaa.
Kolminpelin mäki ja pelaajien kortit poikkeuksellisesti paljastettuna (kuvaa varten)
Jokainen pelaaja saa neljä korttia, valitsee niistä yhden (tai kaksi) ja paljastaa samaan aikaan muiden kanssa. Korteissa on luvut 1 – 5. Se kertoo kuinka monta ”ruutua” (=sinisiä ympyröitä ladulla) pääsee laskemaan eteenpäin. Paitsi jos kaikkien pelaajien korttien yhteenlaskettu nopeus ylittää nopeusrajoituksen (kolminpelissä 10) – silloin nopeiten laskenut/laskeneet kaatuvat, ja pääsevät vain yhden ruudun eteenpäin.
Simppeliä. Mutta mitä tahansa sunnuntailaskijoita pelaajat eivät ole. Heillä on suksissaan rakettiturbobuusterit. Pelaamalla samanvärisen kortin kuin se kortti, jossa paraikaa olet, voit rakettihypätä nykyisen ja seuraavan kortin yli kokonaan. Toinen vaihtoehto on pelata kaksi samanväristä korttia kerralla: tällä ”jokerilla” voi myös aina rakettihypätä, mutta olet nyt yhden kortin muita pelaajia köyhempi.
Clou on koettaa arvioida, mitä muut ehkä pelaavat. Nopeiten etenevä pelaaja liikkuu ekana, tiebreakerina ylempänä oleva liikkuu ensin. Jos tulee takaa samaan ruutuun kuin toinen, pääsee tämän edelle. Toisten kortteja voi ehkä joku yrittää painaa mieleenkin – suosittelen nimittäin ehdottomasti käyttämään värväysvarianttia sääntökirjan lopussa. Siinä kierroksen jälkeen jaettavat uudet kortit värvätään pöydältä pakasta sokkona nostamisen sijasta.
Lumimies taas on puhdas kiinniottomekanismi. Vikana tuleva saa liikuttaa lumimiestä sen omaa lumiespolkua pitkin ja toivon mukaan näin osua sillä toisiin pelaajiin. Jeti nimittäin rikkoo silloin suksista näiden raketit hetkeksi, ja seuraavalla vuorolla nämä eivät voi rakettihypätä. Joten voi koettaa harkita, kannattaa edetä sellaiseen riskaabeliin ruutuun, joka sijaitsee lumimiehen polulla.
Jeti uhkaa keltaista ja sinistä laskijaa, jotka ovat sen polulla. Vika pelaaja – tässä pinkki – liikuttaa aina jetiä.
Niin ja se lumivyöry! Aina kun joku rakettihyppää, turbosäteet ja megamelu laittavat lumivyöryyn vauhtia, sen vauhti kiihtyy yhdellä. Lumivyöry etenee aina kierroksen lopussa, ja sen alle mahdollisesti jäävä pelaaja on pois pelistä. Jos kaikki jäävät lumivyöryn alle, jeti voittaa. Eliminointi ei haittaa, sillä peli kestää vain vartin ja helikopteri tulee kuitenkin pelastamaan mäenlaskijan. (Tämä kerrotaan säännöissä, ja sillä oikeasti oli merkitystä tyttärilleni.) Lumivyöry tarkoittaa sitä, että pelit ovat erilaisia keskenään: välillä kaikki pelaajat pääsevät maaliin ilman pelkoja lumivyörystä, välillä lumiseinämä on jatkuvasti kantapäillä ja lopulta vain yksi selviää siitä pelin voittajaksi.
Lumimiespeli vaikuttaa viiden pelin jälkeen toisaalta omaan makuuni aika kepoiselta (siinä on melko vähän peliä) mutta se on hauska ja söpö, joten pelaamme sitä lasten kanssa kernaasti. Varaan oikeuden lisätä post scriptumiksi lisähuomioita, jos pelikokemus pelikertojen myötä muuttuu.
Mainittakoon lopuksi että Green Couch Gamesin Jason Kotarski lähetti minulle erikseen pahoittelunsa, että pelin postittamisessa kesti pari viikkoa (loppukesän pelikonferenssit olivat päällä), ja kiitokseksi kärsivällisyydestä Kickstarterin lisäsi pakettiin promokorttierän, jossa on kaikenlaisia lisävarusteita pelaajien turbosuksiin. Hieno mies.
