Puoli vuotta, sata peliä – virstanpylväsraportti lautapeliharrasteesta

2

1.6.2016 Kirjoittanut JK

Sain eilen illalla vihdoin pelattua ensimmäisen pelini Puerto Ricoa (hävisin mutta tykkäsin silti), ja tässä on hyvä paikka virstanpylväsraportille.

Olen nyt pelannut noin sataa eri peliä sitten joulukuun, jolloin innostuin lautapelaamisesta ja aloin pitää pelailuista kirjaa. Hieno puolivuotinen on ollut. Seuraavaan listaan olen koonnut kaikki pelit, joita olen sinä aikana pelannut, ja on siinä pari peliäkin, jotka perheemme omistaa, mutta joita en ole viime aikana pelannut. Tässä ei siis ole kaikki elämäni lautapelit. Läpi lapsuuden ja nuoruuden pelaamiani en oikein osaisi arvioida enkä kaikkia edes nimetäkään. Niinpä kaikki Talismanit, Space Crusadet ja Sniper! Hetzerit jäävät listaamatta, viime vuosiltakin Wings of Warit ynnä muut. Jotkut näistä muistan elävästi ja osaisin ehkä niitä nyt arvioidakin jonkinlaisten yhtäläisten, semivalistuneiden kriteerien mukaan, mutta jääköön.

Alleviivatuista olen kirjoittanut blogissani. Klik klik.

7 Wonders
Afrikan tähti
Agricola
Alhambra
Battle Line
Best Treehouse Ever
Biblios
Blood Bowl (1.,2. & Living Rulebook editiot)
Blood Bowl Team Manager Card Game
The Builders: Middle Ages
Cacao
Camel Up
Carcassonne + lisäosat Inns & Cathedrals, Traders & Builder, The Tower
Castles of Burgundy
Castles of Mad King Ludwig
Catan Junior
Caverna
Co-Mix
Coloretto
Concordia
Dale of Merchants
De Vulgari Eloquentia
Dixit
Dominion
Eight Minute Empire: Legends
Elfenland
Eläinpyramidi
Escape: Curse of the Temple
Finito!
Five Tribes
Flash Point Fire Rescue + lisäosat Urban Structures
Fluxx
For Sale
Forbidden Island / Salaisuuksien saari
Fresco
Fungi
Galaxy Trucker
Glory to Rome
Granada
Gulo Gulo
Hacienda
Hanabi
Here I Stand
Hoity Toity
Hornet
Isle of Skye
Jaipur
Junior Labyrinth
Katamino
Kellotornin kummitukset
Kilpikonnakisa
King of Tokyo
Kingdom Builder
Kummitusportaat
Level X
Lords of Waterdeep
Lost Cities / Kadonneet kaupungit
Love Letter
Machi Koro
Madeira (engl. Santa Cruz)
Mad-korttipeli
Marrakech
Menolippu / Ticket to Ride
Menolippu Eurooppa / Ticket to Ride: Europe
Modern Art
Monopoli
Mottainai
Mr. Jack Pocket
Mucca Pazza
My First Carcassonne / Carcassonne Junior
New York 1901
Noa
Once Upon a Time
Oregon
Pandemic
Patchwork
Port Royal
Power Grid
Puerto Rico
Qwixx
Rialto
Rokoko
Rory’s Story Cubes
Roskis
Samurai
San Juan
Santiago
Scrabble
Siberia Card Game
Skip-Bo
Small World
Splendor
Stone Age
Sushi Go!
Taikatorni
Takenoko
Tatu ja Patu: Virheistä viis
Tigris & Euphrates
Tobago
Tournay
Trajan
Troyes
Tyynysota
Village + lisäosat Village Inn, Village Port
The Voyages of Marco Polo + lisäosa New Characters
Wallenstein
Zooloretto
Zoo Panic

Pelikokoelman ykkösriviä toukokuulta

Kuten listasta näkee, olen onnistunut tarttumaan peli-innon viattomiin lapsiinikin. Omasta mielestäni listaltani puuttuu ainakin seuraavia:

– Sivilisaatiopelit. Vanhana Sid Meier’s Civilization -fanina sen lautapeliversio olisi luonteva, mutta muutkin kiinnostavat (etusijalla ovat ne, joihin kuuluu kartta…)

– Sotapelejä. Näitä ei vaimon kanssa varmaan tule pelattua, mutta peliporukoissa pelaan mielelläni. COIN-pelejä pääsen toivon mukaan tänä vuonna vielä pelaamaankin.

– Myös miniatyyripelejä listallani on turhan vähän omaan makuuni. Olen kuitenkin vielä aikuisiälläni koonnut ja maalaillut Blood Bowl -jengejä kasaan, niin hassulta kuin se saattaa kuulostaakin. Minulle on syksyllä tulossa ainakin Perdition’s Mouth: Abyssal Rift.

– Lähes kaikki avaruusteemaiset pelit. Avaruusteema ei minua sytytä, mutta ainakin Eclipse ja Race/Roll for the Galaxy pitäisi kokea.

– Bluffauspelejä ym. sosiaalisia pelejä, miksei partypelejäkin puuttuu. Resistance, Werewolf, Codenames?

– Martin Wallacen pelejä. Wallace oli minulle aika pitkään tuntematon nimenäkin. Ehkä hänen suuruuden aikansa on jo vähän ohi? Saa nähdä, joka tapauksessa mies on kiistattoman ansioitunut pelisuunnittelija etenkin raskaampien talouspelien tekijänä.

Yksittäisistä peleistä pelisivistyksestäni puuttuu ainakin:

– Catan, perus-Catan. Totta puhuen tämä kivijalka ei juuri nyt hirveästi kiinnosta, koska Catan Junior on niin nähty, mutta eiköhän se joskus.

– Uwe Rosenbergin peleistä vähintäänkin Bohnanza. Viimeistään sitten myöhemmin, kun sitä voi pelata lasten kanssa. Uskon, että se on kiva peli, vaikka kuvitus tai pavut eivät hirveästi houkuttele.

Muita nimikkeitä, jotka kiinnostavat ja joita varmaan vielä ennemmin tai myöhemmin kokeilenkin, ovat ainakin Grand Austria Hotel, Orléans, Legacy: Testament of Duke de Grecy, Keyflower, Caylus, Terra Mystica, TIME Stories, Twilight Struggle, Imperial, El Grande, Saint Petersburg, Deus, Polis: Fight for the Hegemony, Blueprints, Amerigo, Viticulture…

Olen koettanut rakentaa peliyleissivistystä pohjalle melko nopeasti. Pelaamisen lisäksi olen lukenut peleistä paljon peliblogeista ja -foorumeilta (BGG, reddit/boardgames, Lautapeliopas.fi, Noppapotti ja lukuisat englanninkieliset blogit) ja katsonut lukemattomia arvostelu- ja playthrough-videoita (erityiskiitos Rahdo). Olen liittynyt Suomen Lautapeliseuraan ja saanut siitä sinisen kortin pelikauppojen tiskillä vilautettavakseni. Ja olen kirjoittanut Puutyöläisen yli viisikymmentä kirjoitusta lautapeleistä.

Monta hyvää peliä on siis vielä kokematta, ja nyt minulla on jo liuta tuttuja suosikkejanikin, joita pelaan mielelläni lisää. Tällä hetkellä korkeimmalle rankkaamiani pelejä ovat ainakin Troyes, Village, Tournay, Voyages of Marco Polo, Caverna, Wallenstein ja lasten kanssa Best Treehouse Ever.

Olen kehittynyt sääntöjen lukemisessa ja sääntökirjojen ymmärtämisessä aika tavalla. Puoli vuotta sitten en olisi vielä ymmärtänyt Dale of Merchantsin pelaamisesta pelkän sääntökirjan perusteella mitään (Dominionin opettelu auttoi). Lisäksi olen kehittynyt lähinnä visuaalisesta fanittamisesta ymmärtämään myös rujompien pelien ja korttipelien päälle: puoli vuotta sitten tutkin pelejä ja rankkasin ne jatkoon tai ei-jatkoon suurin piirtein pelilaudan ulkonäön perusteella. Hieno lauta ja värikkäitä puupaloja tarkoitti kiinnostusta, esimerkiksi korttipelit eivät silloin vielä kiinnostaneet. Tämä on nyt muuttunut. Arvostan yhä suurestikin esteettisiä arvoja ja kiinnostavaa esillepanoa, karttoja, puupaloja ym, mutta se ei ole suinkaan enää tärkein kriteeri pelistä kiinnostumiselle. Olen oppinut myös tunnistamaan, mistä pelin piirteistä ja mekaniikoista tykkään. Aluehallinta/enemmistö, taulun/koneistonrakennus, työläistenasettelu ja kipakka värväys esimerkiksi kolahtavat yleensä, vaikkapa setinkeräyksen suhteen olen melko neutraali, muisti- ja liiallinen tuurielementti taas eivät suuremmin kolahda. Asioiden rakentaminen ja kartalla liikkuminen toimivat aina, ja pitempilinjainen strategia on tyydyttävämpää kuin vain tilanteisiin reagoiminen. Tämän CardboardRepublicin kevytmielisen pelaaja-arkkityyppitestin mukaan olen Architect/Tactician, mikä kuulostaa oikeanlaiselta.

A long-term thinking strategist, this group is focused on the war over the battles. They are perfectly willing to play defensive, forgoing early victories in order to accumulate resources towards one powerful game-ending push.

Uusiin peliin tutustumisen vauhtini tästä vähän maltillistuu, jos realisteja ollaan. Silti maailmassa odottaa paljon hyviä ja tärkeitä pelejä, joita minulta on vielä kokeilematta. Ottaisin mielelläni lukijoilta ehdotuksia siitä, mitä pelejä minun tulisi kokeilla – joko siksi, että vasta niitä pelattuani voisin pitää itseäni oikeana peliharrastajana, tai siksi, että saattaisin pitää niistä. Ja hyvistä lasten kanssa pelattavista sekä vaimoa miellyttävistä peleistä olen jatkossakin aina kiinnostunut.

---

Kiitokset pelikumppaneille sekä kirjastoille, joista olen suuren osan näistä peleistä pelattavaksi saanut.