Jaipur, intialaista karkkia kahdelle
Jätä kommentti6.5.2016 Kirjoittanut JK
Olin yllättynyt löydettyäni Jaipurin (Sébastien Pauchon, 2009) Boardgamegeekin Top-listalta sijainnilta 97. Jaipur on siis peliharrastajien mielestä sadan kaikkien aikojen parhaan pelin joukossa. Tämä on huima suoritus yksinkertaiselta korttipeliltä kahdelle pelaajalle – peliltä, joka on jo seitsemän vuotta vanha, eikä siis ratsasta edes millään uutuudenviehätyksellä – peliltä, joka ei ratsasta myöskään tekijänsä nimellä, millä esim. Patchworkin suosiota voisi koettaa selitellä pois (”Se on Uwe Rosenbergin!”).
Mistä on kyse?
Jaipurin aloitus.
Jaipurissa kaupataan hyödykkeitä Intiassa – tai kerätään settejä, jos peliteoria kiinnostaa. Hyödykkeitä on tarjolla arvokkaimmista timanteista yleisimpiin taljoihin. Vuorot ovat nopeita kuin ibis-linnut Rajastanin taivaalla. Joko otat kortteja tai myyt niitä, siinä kaikki. Nopein kaupustelija saa parhaat diilit kustakin hyödykkeestä, mutta myös suurten satsien kauppaaminen kerralla palkitaan. Omalla vuorolla voi hyödykkeiden myymisen tai keräämisen sijasta myös tarhata kameleita. Suurimman kamelilauman omistaja palkitaan hänetkin, tosin melko vähäisellä viidellä pisteellä.
Kameleihin liittyy Jaipurin juju. Kun keräät tarjolla olevista pöytäkorteista kamelit, pakasta nostetaan niiden tilalle uusia kortteja. Hyvin pian pelaajalle valkenee, että et halua paljastaa pakasta uusia kortteja. Nämä kun ovat vastustajan otettavissa ensin. Jos tyhjennät pöydän kameleista, voit lyödä säkin sahramia vetoa, että niiden tilalle tulee kultaa ja timantteja. Ja vastustaja kiittää.
Niinpä Jaipurin peluu on Italian jalkapalloa: kumpikin koettaa vähintään yhtä paljon olla antamatta toisella paikkoja kuin tehdä itse pisteitä. Tai ehkä Jaipur on kaksi samuraita odottamassa tihkusateessa sitä, että vastustaja tekee ensimmäisen liikkeen. Kumpikin kun tietää, että kun miekka kohotetaan iskua varten, haavoittuva vatsa paljastuu.
Pelin kuvitus on värikästä ja kaunista (Troyes’nkin tehneen) Alexandre Rochen työtä. Varsinaista silmäkarkkia peli onkin. Korttien lisäksi pääsee näpläilemään pahvisia pelimerkkejä. Pelimerkkeihin liittyy tosin pelin heikkous: niiden asetteluun menee omaan makuuni liian pitkään. Raskaan pelin kilkkeiden asetteluun saa hyvin kulua tovikin, mutta jos peli on kevyt ja lyhyt, arvostan nopeata set-upia. Jaipurin pelimerkit pitää asetella järjestykseen niin että ne ovat arvojärjestyksessä, ja ne pitää laittaa järjestykseen joka erän jälkeen uudestaan. Erä ei kestä kymmentä minuuttia pitempään. Myyntibonuspelimerkit pitää sekoittaa nekin, ja kortit tietysti, huolellisesti, koska peli on setinkeräystä.
Löydä kuvasta kuollut panda.
Jaipur on näppärä ja hyvin kaunis. Strategiapeli Jaipur ei toki ole lyhyellä kestollaan ja keveydellään. Taktisia valintoja peli tarjoaa, mutta minusta ne ovat usein lähinnä luokkaa ”myynkö nämä kaksi vai odotanko saavani vielä kolmannen”. Peli on tietysti tarkoitettukin kevyeksi ja nopeaksi, mutta niin on Battle Linekin, ja siinä jokainen vuoro tuntuu tarjoavan lukuisia piinallisen kiperiä valintoja. Jaipurissa ei välillä ole tarjolla mitään haluttavia vaihtoehtoja, joten vuoronsa joutuu vitkuttelemaan ohi miettien vain, miten ei samalla tekisi mitään hyödyllistä vastustajallekaan.
Ratkaisevinta minulle on, ettei Jaipur varsinaisesti ole hauskin pelaamani peli. Panttailu, pihtailu ja kyttäily; vastapelaajan väistämätön kiroaminen, kun hänelle sattuu se kultakortti; minun kiroaminen vastapelaajan toimesta, kun minulle sattuu se kultakortti – näistä ei ole maksimaalinen ilo tehty. Vaimon luonnehdinta pelistä oli ”vähän ärsyttävä”, ja hän verbalisoi raa’an alkukantaisella tavallaan tässä taas minunkin tunteeni.
Halusin pitää Jaipurista; olin valmis ostamaan sen ja rakastamaan sen värikkyyttä ja Alexander Rochen kädenjälkeä. Mutta kemiamme eivät kohdanneet. Jatkoimme kumpikin omille teillemme, se et ollut sinä, se olin minä, jne. En osaa selittää Jaipurin suosiota, ja syy on todennäköisesti se, ettei se vain ole minua varten. Kymmenet tuhannet ihmiset ympäri maailmaa nauttivat Jaipurista. Kokeile liittyä heihin.
Iskulause:
Jaipur – peli joka on värikäs kuin ne nonparellit nepalilaisen ravintolan tiskillä.
