Palomiespeli Flash Point: Fire Rescue on nykyinen suosikkiyhteistyöpelimme

Jätä kommentti

21.4.2016 Kirjoittanut JK

Yhteistyöpelit voivat olla mainioita perhepelejä. Vanhemmat voivat huolehtia säännöistä, lapset taas voivat liikuttaa ukkojaan ja elää mukana. Salaisuuksien saari on ollut lasteni lempipelejä viime aikoina, mutta omaan makuuni se on vähän pieni ja, no, lapsille. Onneksi pelivalikoimaa riittää. Hyvä seuraava askel Salaisuuksien saaren jälkeen on Palomiespeli, eli Flash Point: Fire Rescue (Kevin Lanzing, 2011).

 

Peruspelin mukana tulee kaksi eri lautaa, joista tämä pitkäkäytäväinen on vaikeampi.

Flash Pointissa on erinomainen teema: pelataan palomiestiimiä, joka menee pelastamaan uhreja palastavasta talosta. Perhesäännöissä joka pelaaja toimii vuorollaan neljän toimintapisteen veroisesti: liikkuu, avaa ovia, sammuttaa tulta, kantaa uhreja tai vaikka hakkaa kirveellä seinän rikki (hienoa!). Sen jälkeen on tulen vuoro: se lisääntyy satunnaiseen paikkaan. Tulen toimintasäännöt ovat onnistuneet. Savu muuttuu tuleksi ja välillä tulee räjähdyksiä, jotka levittävät tulta joka suuntaan ja tuhoavat seiniä. Mekaniikka synnyttää tunteen arvaamattomasta tulesta, joka jatkuvista ponnisteluista huolimatta vääjäämättä lisääntyy, joten palomiesten on toimittava nopeasti ennen kuin rakennus romahtaa.

Pelastettavat merkitään laudalle POI eli Point of interest -laatalla, jonka selkäpuolella on kysymysmerkki. Sen saa kääntää auki vasta samassa ruudussa ollessaan. Laatan vatsapuolelta paljastuu sitten joko ihminen tai tyhjä eli väärä hälytys. (Tai lemmikkieläin. Henkkoht. tapaan poistaa lemmikkieläinlaatat pelistä, koska ihmiset eivät ole samanarvoisia kuin koirat.)

Nyt on keittiö ilmiliekeissä ja räjähdykset polttaneet seinät rei’ille. Talo voi sortua tällaisesta.

Flash Point olisi kelvollinen jo perhepelinä, mutta se on vasta alku. Peliin kuuluu perhesääntöjen lisäksi varsinaiset oikeat säännöt vaihtelevine vaikeustasoineen. Erinomaista on se, että aikuispelin sääntöjä voi lisätä asteittain sitä mukaa kun haluaa peliin lisää liikkuvia osia, monipuolisuutta ja haasteita. Voi aloittaa lisäämällä peliin satunnaisen alkuasetelman, pelaajille eri roolit ja hazmatit eli räjähtävät aineet, joita perheet näköjään pitävät makuuhuoneessaan. Sitten kukin pelaaja saa omat erikoistaitonsa (pelastusspesialisti on loistava!) ja mukaan tulee mm. paloautot vesitykkeineen ja loukkaantumissääntöjä. Me etenimme lasten kanssa paloautoihin asti vasta noin kuudennessa pelissä, ja hot spotit eli palon sydämet otimme mukaan vasta sen jälkeen. Oppimiskokemus oli pehmeä lasku ja joka pelikerta nautittava. Vaikeusastetta voi tästä vielä nostaa heroic difficultyyn saakka.

Olen koettanut temaattisesti perustella sitä, miten uusia hätäilmoituksia ilmestyy aina taloon. Tämä voisi olla pieni paikka, jossa lautapelienkin tarinoille niin tärkeä vapaaehtoinen epäuskon torjuminen epäonnistuu. Ilmeisesti POI voi olla vaikkapa huuto, jonka palomies luulee kuulevansa. Se voi osoittautua sitten vääräksi hälytykseksi hänen päästyään sinne asti. Mutta uusia hätähuutoja voi sitten ilmestyä vaikka pieneen vessaan palomiehen selän taakse… Luultavasti nämä kuvaavat höyryissä ja savuissa ja palomiehen maskeissa liikkuvien miesten aistien heikkoutta. No, pikkuseikka.

Isompi seikka on uhrien palaminen kuoliaaksi. Lapsille se oli nimittäin pysähtymisen paikka. ”Olispa se ollut väärä hälytys”, toistettiin pariinkin kertaan, kun ensimmäinen ihmiseksi paljastunut laatta jäi liekkien uhriksi ennen kuin hänen luokseen ehdittiin. Uhrien palamisen voi toki selittää aiheuttavan vain palovammoja eikä kuolemaa, mutta toisaalta ehkä peli voi olla kasvattavakin paikka, turvallinen keino oppia elämän realiteetteja. Tulipalo on hengenvaarallista, palomiehet kohtaavat työssään kuolemaa, ja yleiselläkin tasolla – elämässä kuollaan. Ehkä jos Siddharta Gautama olisi poikana Flash Pointia pelaamalla tullut tutuiksi elämän traagisen puolen kanssa, hänen ensikohtaamisensa kärsimyksen kanssa ei olisi ollut niin shokeeraava, että piti alkaa Buddhaksi? Toisaalta hyvä ettei Gautamoilla ollut Flash Pointia, hienoja ajatuksia hän esitti.

Lisäksi peli opettaa oikeasti yhteistyötä ja jotain olennaista epäitsekkäästä maailmankuvasta. Perheen pienemmälle olen joutunut jo muutaman kerran painottaa, että tässä ei kilpailla siitä, kuka pelastaa uhreja eniten: palomiehet ajattelevat henkien pelastamasta eikä itseään.

Viisi uhria pelastettu ilman menetyksiä. Hyvältä näyttää, tiimi!

Flash Point on jännittävä ja hauska niin perheemme lasten kuin aikuisten mielestä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ajoneuvot tulevat mukaan, pelissä on jotain pikkupoikaiän leikkimisen makua. Mutta tämä ei siis ole moite, ehkä pikemminkin päinvastoin. Äänitehosteiden tekeminen on pakollista aina kun räjähtää.

Lisäosiakin on jo ehditty julkaista aimo liuta.