Best Treehouse Ever – Ikuisen lapsen triumfi
Jätä kommentti16.4.2016 Kirjoittanut JK
Neotenia: kyky säilyttää lapsenomaisuus kypsällä iällä. Tätä on moni pitänyt ihmisen luovuuden salaisuutena. Lapsihan on suvereenin luova leikkijä, siinä missä aikuinen tuntuu joutuvan pinnistelemään. Neotenia on erityisen arvokas ominaisuus lasten lautapelin suunnittelijoille, ja niinpä kiitämme Scott Almesia hänen onnistuneesta sisäisen lapsensa kanavoinnista. Almesin peli Best Treehouse Ever (2015) on nimittäin lasten unelma. Siinä rakennetaan toinen toistaan hauskemmista korteista kaikkien aikojen puumaja. Tyttäreideni kasvot kirkastuivat heidän alkaessaan selailla kortteja. Ja niitä on paljon.
Tämä tasapainotettu puumaja voitti täpärästi tittelin paras puumaja ikinä. Pisteytys on pelissä osoittautunut reiluhenkisen tasaväkiseksi.
Best Treehouse Ever perustuu kiertävän käden kortinvärjäykseen. Käsikortit siis kiertävät kuten Sushi Go!ssa tai 7 Wondersissa, ja vuorotellen kädestä otetaan yksi huone omaan puumajaan. Puumajaa rakentaessa pitää samanväriset huoneet laittaa vierekkäin. Niinpä esimerkiksi punaisista liikuntahuoneista muodostuu oma kokonaisuutensa, ja yo. kuvan lila viihdehuone jäi tämän puumajan ainoaksi, koska se jäi muunväristen huoneiden saartamaksi. Lisäksi pitää ottaa huomioon puun tasapaino. Liikaa huoneita vasemmalle laidalle, ja puu alkaa uhkaavasti kallistua sinne. Seuraavaksi pitää rakentaa sitten oikealle.
Pelissä on hyvin vähän mahdollisuutta häijyilyyn (ei yhtään, jos pelaa pienten lasten variantilla, jossa ”pelinmuuttajakortteja” ei käytetä), mutta vuorovaikutusta pelaajien kesken on paitsi korttien kierrättämismekanismin kautta, myös siksikin, että toisten puumajoja pitää jatkuvasti seurata. Paitsi että pelissä tavoitellaan enemmistöjä, siinä kannattaa rakentaa sitä väriä mitä muut mahdollisesti aikovat pisteyttää kierrosten lopussa, koska pisteytys on yhteinen. Lisäksi mitä enemmän tietää ja muistaa kiertäviä kortteja, sitä pidemmälle voi koettaa suunnitella väristönsä. Tämä tarjoaa pientä strategiankin makua.
BTE:n pelaa parissakymmenessä minuutissa, joka on juuri oikea pituus ja jättää halun uusintapelillekin. Paras pelaajamäärä on kolme tai neljä pelaajaa, kaksinpelikin onnistuu. Tätä pelaa aikuinenkin mielellään lasten kanssa. Kierroksella kiertäviä kortteja voi koettaa ennakoida, kun ne on nähnyt, ja samalla pitää ennakoida sitä, mihin päin puutaan niitä voi mahdollisesti rakentaa – ja minne kannattaa. Ja mitä pisteyttää, ja mitkä enemmistöt voisi hankkia… Aivopähkinääkin siis on.
Pelissä on hieman bonussääntöjä, jos peruspelille kaipaa vaihtelua. Nuorten lasten variantilla on mahdollista pelata viisivuotiaankin kanssa, joskin tämä tarvitsee ainakin aluksi apua sen hahmottamisessa, mihin voi rakentaa.
Kiitokset Scott Almes ja puer eternus! BTE on suurenmoinen pieni perhepeli, jonka matkustajaystävällinen pikkuboksi pakkaa sisäänsä paljon hupia. Oikeastaan ainoana miinuksena pelille voisi laskea sen, ettei kesken pelin lapsille jää aikaa tutkia majaansa. Heidän melikuvituksensa alkaa leikkinsä sitten pelin lopuksi: ”Tää ottais suklaata mukaan ja kiipeäis tähystystorniin kattomaan milloin kaverit tulee. Sitten ne menis ensin luisteluradalle…”
- Edit. 28.4. Paitsi että peli on lasten unelma, se on myös isän suosikki. Tämä on nykyään lempipelini lasten kanssa: ehdotan sitä heille jatkuvasti ja he suostuvat aina ilomielin. Ihastuttavan toimiva peli.
Puutyöläinen 